id
stringlengths 1
7
| text
stringlengths 0
257k
| title
stringlengths 1
208
|
|---|---|---|
269582 | Fred Brathwaite (s. 24. marraskuuta 1972 Ottawa, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti, joka pelasi viimeiset vuodet Saksan DEL-liigan Adler Mannheimissa. Hän on pelannut NHL-urallaan Edmonton Oilersissa, Calgary Flamesissa, St. Louis Bluesissa ja Columbus Blue Jacketsissa. Tummaihoisen Brathwaiten vanhemmat muuttivat Barbadokselta Kanadaan vuonna 1964. == Ura == === Seurajoukkueissa === Brathwaitea ei ole varattu ikinä NHL:ään. Edmonton Oilers teki hänen kanssaan sopimuksen lokakuussa 1993. Brathwaite pelasi tuolloin OHL-juniorisarjassa. OHL:ssa Brathwaite voitti liigan mestaruuden sekä koko CHL:n mestaruuden Oshawa Generalsissa vuonna 1990. Brathwaite teki maalin OHL:ssä huhtikuussa 1993. Edmontonissa hän torjui joukkueen kakkosmaalivahtina kaudet 1993–1995. Kaudella 1995–1996 hän pelasi enää muutaman pelin Edmontonissa ja lopun kaudesta AHL-liigan Cape Breton Oilersissa. Brathwaite pelasi kaudet 1996–1998 IHL:n Manitoba Moosessa. Hän teki maalivahdille harvinaisen maalin ensimmäisellä kaudellaan Manitobassa. Brathwaite pelasi kauden 1998–1999 alun Kanadan maajoukkueen mukana. Tammikuussa 1999 hän teki sopimuksen Calgary Flamesin kanssa. Brathwaite nousi Calgaryn ykkösmaalivahdiksi. Brathwaitesta tuli Calgaryssä myös kannattajien suosikki. "Fred-ie"-huudoista tuli melko yleisiä hänen akrobaattisten torjuntojensa ansiosta. Kesällä 2001 Brathwaite kaupattiin St. Louis Bluesiin Daniel Tkaczukin, Sergei Varlamovin ja yhdeksännen kierroksen varausoikeuden kanssa. Calgary sai kaupassa Roman Turekin ja neljännen kierroksen varausoikeuden. St. Louisissa Brathwaite pelasi melkein kaksi kautta. Hänet vapautettiin sopimuksesta kauden 2002–2003 lopulla St. Louisin hankittua Chris Osgoodin joukkueeseensa. Kaudeksi 2003–2004 Brathwaite teki sopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa. Muutamaa AHL:ssä Syracuse Crunchissa pelaamaansa peliä lukuun ottamatta Brathwaite oli Columbuksen kakkosmaalivahtina. Columbuksessa hän pelasi vain yhden kauden, sillä joukkue ei tehnyt hänen kanssaan jatkosopimusta. Seuraavat kaksi kautta Brathwaite torjui Venäjän pääsarjassa Ak Bars Kazanissa. Pohjois-Amerikkaan Brathwaite palasi kaudeksi 2006–2007, kun hän teki sopimuksen Atlanta Thrashersin kanssa. NHL-pelejä Brathwaite ei saanut kuitenkaan tililleen, mutta hän pelasi Atlantan farmijoukkueen Chicago Wolvesin ykkösmaalivahtina. Kesken kauden 2007–2008 Atlanta lähetti lupaavan Ondřej Pavelecin farmiin ja antoi ohjeen peluuttaa häntä mahdollisimman paljon. Brathwaite tippui kakkosmaalivahdiksi. Hän siirtyikin loppukaudeksi Venäjälle HK Avangard Omskiin. Kaudeksi 2008–2009 Brathwaite siirtyi DEL-liigan Adler Mannheimiin. === Maajoukkueessa === Kauden 1998–1999 alun Brathwaite pelasi Team Canadan joukkueessa. Hän torjui maansa muun muassa Spengler Cupin voittoon. MM- kilpailuissa Brathwaite on edustanut Kanadaa kahdesti. Hän oli joukkueen mukana Venäjällä 2000 ja Saksassa 2001. ==Tilastot== 1989–90 Oshawa Generals OHL 20 11 2,91 1 10 4 2,93 0 1990–91 Oshawa Generals OHL 39 25 3,38 1 13 9 3,81 0 1991–92 Oshawa Generals OHL 24 12 3,89 0 London Knights OHL 23 15 2,76 4 10 5 3,51 0 1992–93 Detroit Junior Red Wings OHL 37 23 3,67 0 15 9 3,36 1 1993–94 Edmonton Oilers NHL 19 3 3,54 0 88,9 Cape Breton Oilers AHL 2 1 3,04 0 88,0 1994–95 Edmonton Oilers NHL 14 2 3,99 0 86,3 1995–96 Edmonton Oilers NHL 7 0 2,46 0 91,4 Cape Breton Oilers AHL 31 12 3,88 1 87,2 1996–97 Manitoba Moose IHL 58 22 3,40 1 90,1 1997–98 Manitoba Moose IHL 51 23 3,03 1 90,8 2 0 3,33 0 1998–99 Calgary Flames NHL 28 11 2,45 1 91,5 MM 0 Kanada 24 6 2,85 2 91,5 1999–00 Calgary Flames NHL 61 25 2,75 5 90,5 MM 1 0 4,07 0 84,6 Saint John Flames AHL 2 2 2,00 0 94,3 2000–01 Calgary Flames NHL 49 15 2,32 5 91,0 MM 6 2,33 1 90,1 2001–02 St. Louis Blues NHL 25 9 2,24 2 90,1 1 0 0,00 0 2002–03 St. Louis Blues NHL 30 12 2,75 2 88,3 2003–04 Columbus Blue Jackets NHL 21 4 3,37 0 89,7 Syracuse Crunch AHL 3 0 2,23 1 92,4 2004–05 Ak Bars Kazan RSL 35 1,87 9 2 0,94 1 2005–06 Ak Bars Kazan RSL 32 2,12 6 90,0 11 1,54 1 2006–07 Chicago Wolves AHL 40 22 2,74 2 90,2 5 1 1,62 1 2007–08 Chicago Wolves AHL 13 10 2,50 0 91,8 Avangard Omsk RSL 18 2,66 1 4 2,81 0 2008–09 Adler Mannheim DEL == Lähteet == ===Tilastolähteet=== * * * * == Aiheesta muualla == * Luokka:Kanadalaiset jääkiekkomaalivahdit Luokka:Maalin tehneet jääkiekkomaalivahdit Luokka:Vuonna 1972 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Fred Brathwaite |
269586 | Matkailun edistämiskeskus (MEK) oli työ- ja elinkeinoministeriön alainen virasto vuoteen 2015 saakka. Sen tarkoituksen oli tukea matkailua Suomessa ja matkailua muualta Suomeen. Virastolla oli edustajia ulkomailla ja se tuki matkailua edistävää kustantamista. Vuonna 2015 sen tehtävät siirrettiin Finpron Visit Finland -yksikköön. Matkailun edistämiskeskus ylläpiti myös matkailutilastoja suosituista matkailukohteista. Virastosta käytettiin lyhennettä MEK. Matkailun edistämiskeskuksen edeltäjä oli vuonna 1969 perustettu valtion matkailuneuvosto. Se muuttui vuonna 1971 kauppa- ja teollisuusministeriön matkailutoimistoksi. Matkailun edistämiskeskus perustettiin helmikuussa 1973 ja sen ensimmäinen johtaja vuoteen 1994 saakka oli diplomiekonomi Bengt Pihlström. Matkailun edistämiskeskus lakkautettiin virastona vuoden 2015 alusta ja sen toiminnot ja työntekijät siirrettiin Finpro ry:een. Siellä sen työtä jatkaa Visit Finland -yksikkö, jonka vetäjänä toimi vuoden 2016 alusta Finnairin johtajistoon kuulunut KTM Paavo VirkkunenPaavo Virkkunen Visit Finlandin johtajaksi, Finpro 16.12.2015. ja hänen jälkeensä vuoden 2021 alusta KTM Kristiina Hietasaari. Finpron yksikköinä toimivat nykyisin myös Invest in Finland ja Export Finland.Finpro on nyt Export, Invest in ja Visit Finland, Finpro-etusivun vaihtuva otsikko. Viitattu 20.1.2016. Finpro yhdistyi 2018 alusta lopulta Tekesin kanssa, josta muodostui Business Finland, joka osana Visit Finland nyt toimii. == Katso myös == * Look at Finland == Lähteet == luokka:Työ- ja elinkeinoministeriö Luokka:Kauppa- ja teollisuusministeriö Luokka:Matkailu Suomessa | Matkailun edistämiskeskus |
269589 | Rudolf Schenker (s. 31. elokuuta 1948 Hildesheim, Saksa) on saksalainen kitaristi ja Scorpions-yhtyeen perustajajäsen ja musiikillinen johtaja. ==Ura muusikkona== Rudolf Schenker perusti Scorpions-yhtyeen esiasteen vuonna 1965 Hannoverissa nimellä Nameless, jonka kokoonpanoon kuuluivat Karl-Heinz Follmer (soolokitara), Lothar Heimberg (basso), Wolfgang Dziony (rummut) ja Rudolf Schenker (rytmikitara ja laulu). Vuonna 1969 Namelessin nimi vaihtui Scorpionsiksi. Vuonna 1970 Schenkerin nuorempi veli Michael Schenker liittyi Scorpionsiin korvaten Follmerin. Hieman myöhemmin uusi vokalisti Klaus Meine liittyi yhtyeeseen ja Schenker alkoi säveltää materiaalia yhteistyössä Klaus Meinen kanssa. Kaksikko Schenker ja Meine ovatkin pääosin vastanneet Scorpionsin sävellyksistä. Schenkerin ensimmäinen levytys oli vuoden 1972 Lonesome Crow, joka oli musiikkia saksalaiseen Die kalte Paradise -elokuvaan. Schenkerin ura on jatkunut Scorpionsin riveissä tähän päivään saakka. Rudolf Schenkerin pääasiallinen rooli Scorpions-yhtyeessä on rytmikitaristi. Schenker on soittanut Scorpions-albumeille myös joitakin kitarasooloja, erityisesti blues- ja hard rock -tyylisissä kappaleissa kuten "Wind of Change", "Still Loving You", "As Soon As the Good Times Roll", "Through My Eyes" ja "Big City Nights". Rudolf Schenker on energinen lavaesiintyjä. ==Kalusto== Kuten veljensä Michael Schenker, Rudolf Schenker on tunnettu Gibson Flying V -kitaramallin käyttäjä. Schenker on kerännyt arvokkaan kokoelman, noin 70 kappaletta kyseistä kitaraa sen jokaiselta valmistusvuodelta, alkaen vuodesta 1958. Mustavalkoiseksi maalattu Gibson Flying V on muodostunut tunnusomaiseksi instrumentiksi koko Schenkerin perheelle: myös Michael Schenkerin poika Tyson Schenker (Faster Inferno) kuuluu sen käyttäjiin. Nykyisin Schenkerin veljekset käyttävät Dean-kitaratehtaan valmistamaa vastaavaa V-mallista kitaraa. Dean on myös valmistanut rajoitetun 200 kappaleen erän erikoismallia nimeltä Schenker brothers "V" Rock Legends -sarjassaan kunnianosoituksena veljesten ansioille rock-musiikin saralla. ==Yksityiselämä== Rudolf Schenker harrastaa intialaista filosofiaa, meditaatiota ja joogaa. Hän on ilmoittanut tavoitteekseen tulla tunnetuksi taitavana säveltäjänä, ei niinkään kitaravirtuoosina. ==Diskografia== ===Scorpions-albumit=== *Lonesome Crow (1972) *Fly to the Rainbow (1974) *In Trance (1975) *Virgin Killer (1976) *Taken By Force (1977) *Lovedrive (1979) *Animal Magnetism (1980) *Blackout (1982) *Love at First Sting (1984) *Savage Amusement (1988) *Crazy World (1990) *Face the Heat (1993) *Pure Instinct (1996) *Eye II Eye (1999) *Moment of Glory (2000) *Unbreakable (2004) *Humanity Hour 1 (2007) *Sting in the Tail (2010) *Comeblack (2011) Livealbumit *Tokyo Tapes (1978) *World Wide Live (1985) *Live Bites (1995) *Acoustica (2001) *Live At Wacken Open Air 2006 (2006) ==Lähteet== == Aiheesta muualla == Luokka:Rockmuusikot Luokka:Saksalaiset kitaristit Luokka:Scorpionsin jäsenet Luokka:Vuonna 1948 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Rudolf Schenker |
269593 | Ulrich "Uli Jon" Roth (s. 18. joulukuuta 1954 Düsseldorf, Länsi-Saksa) on saksalainen rock-kitaristi. Hänet tunnetaan myös yhtenä neoklassisen metallin pioneerina. Viime vuosina Roth on omien esiintymisiensä lisäksi esiintynyt vierailijana Ufon, Scorpionsin ja G3-projektin konserttiesiintymisissä. Tämän lisäksi Roth on ollut toteuttamassa Yhdysvalloissa "Sky Academy of UCLA"-opetustapahtumaa, jossa hän on opettanut omaa näkemystään ja lähestymistapaansa kitaransoittoon. Opetuksen lisäksi tapahtuma on sisältänyt konsertteja, joissa Roth on esiintynyt useiden nimekkäiden yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa. Uli Jon Roth toimi 1970-luvulla Scorpionsin laulavana soolokitaristina ja osallistui yhtyeen useisiin levytyksiin. Hän kuitenkin jätti yhtyeen, ja soolokitaristiksi vaihtui Matthias Jabs Lovedrive-levyn julkaisuun mennessä. Monen muun taitavan ja suositun kitaravirtuoosin lailla, myös Ulrich Roth kehitti oman kitaramallin: The Sky Guitarhttp://www.edenwaith.com/uliroth/music/skyguitar.html joita valmistaa Dean Guitars.http://www.deanguitars.com/ulijonroth.php ==Julkaisut== ===Scorpions=== *Fly to the Rainbow (1974) - kitara, laulu *In Trance (1975) - kitara *Virgin Killer (1976) - kitara, laulu *Taken By Force (1977) - kitara *Tokyo Tapes (1978) - kitara, laulu ===Electric Sun=== *Earthquake (1979) - kitara, laulu *Firewind (1981) - kitara, laulu *Beyond the Astral Sky (1985) - kitara, kosketinsoittimet, basso, laulu ja taustalaulut ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== Ulrich "Uli Jon" Rothin viralliset verkkosivut: *http://www.ulijonroth.com/ Luokka:Saksalaiset rockmuusikot Luokka:Saksalaiset kitaristit Luokka:Vuonna 1954 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Uli Jon Roth |
269599 | Pukaron Paroni on Lapinjärven Pukaron kylässä valtatie 6:n varrella sijaitseva matkailukeskus, jossa on kahvila-ravintola, Neste-liikenneasema, Burger King sekä myymälöitä. Matkailun edistämiskeskuksen mukaan Pukaron Paroni kuuluu Suomen suosituimpiin maksuttomiin matkakohteisiin noin 800 000:n vuotuisella kävijämäärällä. ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== *Pukaron Paroni *Loviisan Sanomat: Haikon kartanolle yrityspalkinto, Pukaron Paronille kunniamainint.Paikan omistaa Hannu Kohtaniemi. 14. toukokuuta 2004 Luokka:Lapinjärven nähtävyydet Luokka:Lapinjärven rakennukset ja rakennelmat Luokka:Pukaro | Pukaron Paroni |
269601 | Jussi Salonoja (s. 19. kesäkuuta 1976) on suomalainen liikemies ja sijoittaja. Hän on tullut tunnetuksi erityisesti konkurssiin ajautuneen Espoo Blues -jääkiekkojoukkueen omistajana. Salonoja nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen saatuaan vasta 11-vuotiaana miljoonaperinnön makkaratehtailijana tunnetulta Helsingin Kauppiaat Oy:n perustaja, kauppaneuvos Erkki Salonojalta. Viitattu 22.11.2013 Käyttöönsä hän sai perinnön vasta 25-vuotiaana vuonna 2001. ==Tausta== Salonojan isosetä Erkki oli perustanut sotien jälkeen hyvin menestyneen Helsingin Kauppiaat -nimisen lihanjalostusyrityksen (tunnetaan nykyisin paremmin nimellä HK), jonka hän myi vuonna 1975. Erityisesti Sinisestä Lenkistä tunnetun yrityksen myynnistä saadut rahat Erkki Salonoja sijoitti perustamaansa Erja-yhtymään, johon kuului muun muassa Erja- kiinteistöt Oy -niminen kiinteistösijoitusyhtiö. Erkki Salonoja kuoli vuonna 1987 ja Jussi Salonoja sai isosetänsä hänelle testamenttaaman perinnön haltuunsa vuonna 2001 täytettyään 25 vuotta. Perintöön kuului 250 miljoonan markan omaisuus ja 350 miljoonan markan arvoiset kiinteistöt. Ennen kuin Jussi Salonoja täytti 25 vuotta, Erja-yhtymässä valtaa käytti hänen isänsä Pekka Salonoja. Jussi oli kuitenkin mukana yhtiön toiminnassa ja istui muun muassa Blues Hockey Oy:n hallituksessa. Salonoja pelasi itsekin nuorempana jääkiekkoa muun muassa GrIFK:ssa. Lupaava kiekkoura kaatui B-juniorina harjoituksissa sattuneeseen nilkkamurtumaan ja motivaation puutteeseen. Hän toimi sittemmin Bluesissa huoltajana ja päätyi lopulta monien vaiheiden kautta niin koko joukkueen omistajaksi kuin pääomistajaksi sen käyttämän Barona-areenan omistavaan Tapiolan Monitoimiareena Oy:öön. ==Erja-yhtymä== Erja-yhtymä Oy oli kiinteistösijoittamisen lisäksi mukana myös muussa sijoitustoiminnassa ja omisti reilusti yli 50 prosenttia vuonna 1999 perustetusta Blues Hockey Oy:stä, jolle aiemmin yhdistysmuotoisena toimineen Espoo Blues -jääkiekkojoukkueen toiminta siirrettiin. Jussi Salonoja myi muun muassa Tapiolan Monitoimiareenan ja Blues Hockey Oy:n omistaneen Erja-yhtymän huhtikuussa 2005 luxemburgilaiselle Lombard International Assurance -vakuutusyhtiölle. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin verosuunnittelujärjestely ja Salonoja hallitsi edelleen myymäänsä omaisuutta sijoitusvakuutuksen kautta hyvin alhaisin verorasittein. Salonojalle jäi kaupan jälkeen vielä aiemmin Erja-holding Oy -nimellä toiminut holdingyritys, jonka nimi oli syyskuusta 2007 lähtien ollut Joy Group OyYritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Joy Group Oy ja johon Salonojan omistukset muissa yrityksissä on keskitetty. Lombard International Assurancen vastuuhenkilöt kuuluivat Salonojan lähipiiriin ja Salonoja oli edelleen muun muassa Bluesin tosiasiallinen omistaja ja vallankäyttäjä. ==Muut sijoitukset== Salonoja on sijoittanut omaisuuttaan useisiin kohteisiin. Vuonna 2002 hän oli 50,4 % osuudella perustamassa lomalentoyhtiö Air Finlandia, josta yhtiön toimiva johto osti Salonojan omistusosuuden kesällä 2005. Yrityssijoituksiin kuuluvat myös muun muassa informaatiotekniikan yritykset mElement Oy, GISnet solutions Oy ja XRSolution Oy, joista syntyi marraskuussa 2004 Fifth Element Oy. Salonoja on ollut myös apulaistuottajana useissa Solar Filmsin elokuvissa, kuten Pahat pojat, Levottomat 3 ja Vares – yksityisetsivä. Vuonna 2016 Salonoja perusti Espoo Unitedin urheilujoukkueet. Joukkueet pelasivat jääkiekon Mestiksessä ja miesten korisliigassa. Unitedilla oli ensimmäisellä toimintakaudellaan myös naisten jääkiekko- ja koripallojoukkueet pääsarjoissa, mutta seura luopui naisjoukkueistaan ennen kauden 2017-2018 alkua. Toukokuussa 2018 Salonojaa vastaan on nostettu velkomuskanne Espoon käräjäoikeudessa noin miljoonasta eurosta. Kyseessä on lainat Lease Deal Oy:ltä kesältä 2017, joita kanteen mukaan Salonoja ei ole maksanut takaisin sovittuna aikana. ==Yksityiselämä== Salonojan entinen puoliso on ruotsalainen Frida Sjöström, joka tunnetaan mallina ja personal trainerina. Pari kihlautui kesällä 2008 Mauritiuksella, ja tammikuussa 2009 heille syntyi tytär. Heinäkuussa 2009 pari muutti erilleen. == Lähteet == Luokka:Suomalaiset liikemiehet Luokka:Suomalaiset urheiluvaikuttajat Luokka:Vuonna 1976 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Jussi Salonoja |
269603 | Iittalan lasikeskus tai kiinteistönsä nimellä Iittalan Lasimäki on Hämeenlinnan Kalvolan pitäjäkeskus Iittalassa toimiva matkailukohde, jonka keskeisimpiä toimintoja ovat Iittalan lasitehdas tehtaanmyymälöineen, Iittalan lasimuseo ja Naivistikeskus. Iittalan lasitehdas (Tehtaantie 3 C, Iittala) toimii nykyään osana pörssinoteerattua Fiskars-konsernia. Yleisö pääsee seuraamaan lasinpuhallusta katseluparvelta tehtaan ollessa toiminnassa arkisin kello 9-20. Varsinaiset tehdasopastukset ovat maksullisia ja tulee tilata etukäteen. Iittala Outlet on avoinna päivittäin kello 10-18, kesällä kello 20 saakka. Joinain juhlapäivinä myymälä palvelee suppeammin ja on kiinni joulupäivänä. Iittalan lasimuseo (Könnölänmäentie 2 c, Iittala) on avoinna kesä-elokuussa tiistaista sunnuntaihin klo 11-17, syyskuu-toukokuussa lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11-17. Opastukset ovat mahdollisia etukäteisvarauksella kaikkina viikonpäivinä. Naivistikeskus (Vanha puukoulu, Hollaajantie 2, Iittala) on kesä-elokuussa noin kahden kuukauden ajan päivittäin kello 10-19 avoinna oleva näyttelytila, jossa on esillä Suomen suurin naivistisen taiteen näyttely. ==Lähteet== Luokka:Kalvola Luokka:Hämeenlinnan nähtävyydet Luokka:Hämeenlinnan rakennukset ja rakennelmat | Iittalan lasikeskus |
269610 | Natalia Gordienko (, s. 11. joulukuuta 1987 Chișinău, Moldovan SNT, Neuvostoliitto) on moldovalainen laulaja. Hän esiintyi vuoden 2006 Eurovision laulukilpailussa Ateenassa yhdessä O-Zone-yhtyeestä tunnetun Arseniumin kanssa. He esittivät kappaleen ”Loca”. He saivat loppukilpailussa 22 pistettä ja sijoittuivat sijalle 20. Vuonna 2007 Gordienko voitti nuorille tarkoitetun New Wave -laulukilpailun. Gordienkon oli tarkoitus edustaa Moldovaa uudelleen kappaleella "Prison" vuoden 2020 Eurovision laulukilpailussa Rotterdamissa. Ne kuitenkin peruttiin koronaviruspandemian vuoksi, ja Gordienko valittiin Moldovan edustajaksi vuoden 2021 kilpailuun. Hänen vuoden 2021 edustuskappaleensa on nimeltään "Sugar". Gordienko ansaitsi paikkansa vuoden 2020 Euroviisuissa voitettuaan Moldovan euroviisukarsinnan Finala națională 2020 -kilpailun. Hänen kilpailukappaleensa on nimeltä "Prison". 29. helmikuuta 2020 pidetyssä finaalissa hän sai täydet pisteet sekä raadilta että yleisöltä, ja voitti kilpailun. == Lähteet == == Aiheesta muualla == *Natalia Gordienco MySpacessa Luokka:Moldovalaiset poplaulajat Luokka:Moldovan euroviisuedustajat Luokka:Vuoden 2006 euroviisuedustajat Luokka:Vuoden 2020 euroviisuedustajat Luokka:Vuoden 2021 euroviisuedustajat Luokka:Vuonna 1987 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Natalia Gordienko |
269611 | Loviisan Sanomat on Loviisassa ilmestyvä Keskisuomalainen Oyj:n kustantama ja Etelä-Suomen Media Oy:n julkaisema sitoutumaton sanomalehti, jonka levikkialueeseen kuuluvat Loviisa, Lapinjärvi ja Pyhtää. Lehti ilmestyy kerran viikossa, torstaisin. == Omistaja == Loviisan Sanomain Osakeyhtiön pääomistaja oli Konstsamfundetin omistama KSF Media, joka hankki 80 % osuuden yhtiön osakekannasta elokuussa 2012. Myyjänä toimi konttiyhtiö Container Financen omistajasuku Nordströmit. Lehden päätoimittaja ja Loviisan Sanomain Osakeyhtiön toimitusjohtaja Arto Henriksson omistaa loput 20 % yhtiöstä. Loviisan Sanomien levikki kasvoi vuosina 2005–2010 ja Loviisan Sanomain Osakeyhtiö teki hyvää tulosta, mikä teki yhtiöstä houkuttelevan ostokohteen. Neljä mediataloa havitteli Loviisan Sanomien osake-enemmistöä vuosien ajan. Lopulta KSF Media teki houkuttelevimman tarjouksen. Loviisan Sanomat ja Pyhtäänlehti-Pyttisbladet siirtyivät Keskisuomalainen Oyj:n omistukseen kesäkuussa 2019. Lehden päätoimittaja 1967–1997 ja pitkäaikainen omistaja oli Tauno Einiö. Lehden toimittajakuntaan on kuulunut 1950-luvulla muun muassa myöhemmin näyttelijänä tunnettu Pehr-Olof Sirén.Auli Henriksson, Tauno Einiön haastattelu, Loviisan Sanomien juhlanumero s. 28–29, viitattu 3.11.2019 == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Loviisan Sanomat * Loviisan Sanomain Oy:n yhtiöhistoriaa Pörssitiedon nettisivulla Luokka:Suomalaiset paikallislehdet Luokka:Loviisan media Luokka:Lapinjärvi Luokka:Pyhtää | Loviisan Sanomat |
269620 | Alessandro "Billy" Costacurta (s. 24. huhtikuuta 1966, Jerago con Orago, Italia) on italialainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän edusti lähes koko uransa ajan Italian Serie A:n AC Milania. Tällä hetkellä Costacurta toimii Milanin toisena apuvalmentajana. Costacurta edusti AC Milania vuodesta 1985 lähtien ja saavutti seuran riveissä muun muassa seitsemän Italian mestaruutta, neljä Mestarien liigan (ennen Euroopan Cup) voittoa ja kaksi Intercontinental Cupin voittoa. Hän edusti urallaan Milanin lisäksi vain Monzaa, jossa hän oli lainassa vuosina 1986–1987. Maalinteossa Costacurta onnistui pääsarjaurallaan vain kolmasti. Uransa viimeisessä pelissä hän teki maalin rangaistuspotkusta. Edellisen maalin hän oli tehnyt kaudella 1991/1992. Costacurta pelasi Italian maajoukkueessa 59 ottelua ja teki niissä kaksi maalia vuosina 1991–1998. Hän kuului Italian joukkueeseen vuoden 1994 MM-kisoissa, vuoden 1996 EM-kisoissa ja vuoden 1998 MM-kisoissa. Toukokuussa 2007 Costacurta ilmoitti pelaavansa uransa viimeistä kautta. Hän ehti edustaa AC Milania 20 kauden ajan. Peliuran päättymisen jälkeen hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä valmennuspuolelle. Costacurta on naimisissa vuonna 1991 Miss Italia -tittelin voittaneen Martina Colombarin kanssa. == Lähteet == Luokka:Italialaiset jalkapalloilijat Luokka:Italialaiset jalkapallovalmentajat Luokka:Vuonna 1966 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Alessandro Costacurta |
269633 | Tri Bridget Forrester Marone (ent. Sharpe) on Kauniit ja rohkeat -televisiosarjan hahmo. Bridget on Brooke Loganin ja Eric Forresterin tytär. Bridget opiskelee lääkäriksi. Bridgetillä on erittäin monimutkaiset suhteet äitiinsä, jonka miesseikkailuista hän kärsi lapsena. Aikuisena Bridget on rakastunut samaan mieheen kuin äitinsä pariinkin otteeseen. == Elämäkerta == Bridget on rakastunut monta kertaa, mutta suhteet eivät ole yleensä olleet pitkäikäisiä. Bridget on luonteeltaan romantikko, joka unelmoi perheestä, aviomiehestä ja ikimuistoisista häistä. Bridgetin ensimmäinen vakavampi suhde oli Deaconiin, pahaan poikaan joka Bridgetin avulla yritti päästä lähemmäksi Forresterien perhettä. Bridget ja Deacon menivät naimisiin Las Vegasissa ja Bridget menetti neitsyytensä miehelle. Brooke ja Deacon ajautuivat kuitenkin pian suhteeseen ja Brooke tuli raskaaksi Deaconille. Asia selvisi lopulta Bridgetille, jonka välit äitiinsä menivät pilalle pitkäksi aikaa. Bridgetin ehdotuksesta Brooken ja Deaconin tyttären nimeksi tuli Hope (eli toivo). Deaconin jälkeen Bridget auttoi Taylorin (jota luultiin tuolloin kuolleeksi) menettänyttä Ridgen perhettä. Pian Bridgetille selvisi ettei Ridge ja hän ole verisukulaisia ja hänellä alkoi olla romanttisia tunteita Ridgeä kohtaan, joka kuitenkin haikaili Brooken perään. Ridgen jälkeen Bridget aloitti suhteen Oscar Maronen kanssa ja pari muutti yhdessä Kööpenhaminaan. Bridget tuli kuitenkin sieltä takaisin yksin, hämmentyneenä ja surullisena, koska hänellä oli vieläkin tunteita Ridgeä kohtaan, joka oli silloin naimisissa hänen äitinsä, Brooken kanssa. Sen jälkeen Bridget rakastui Nick Maroneen ja pari päättyi menemään naimisiin. Suhde alkoi kuitenkin rakoilla Bridgetin saadessa selville että Nick vielä haikaili Brooken perään. Pian Bridget kuitenkin huomasi olevansa raskaana ja Nickin ja Brooken vakuuttelujen jälkeen hän suostui menemään Nickin kanssa naimisiin. Pian Bridget kuitenkin menetti lapsen keskenmenossa ja päätti päästää Nickin olemaan rakastamansa naisen eli Brooken kanssa. Bridget keskittyi elämään Danten ja hänen poikansa, Dinon, kanssa. Felician ihmepelastuminen syövästä toi kuitenkin mustia pilviä pariskunnan tulevaisuudelle. Nick Maronen ja Taylorin avioliiton päätyttyä Nick ja Bridget muuttivat yhteen ja menivät melko pian naimisiin. Suhteeseen heitä kannusti Brooken sisko Katie Logan, joka itsekin oli rakastunut Nickiin. Katie toimi vihkijänä parin häissä. Myöhemmin Nick petti Bridgetiä kuolemansairaan Katie Loganin kanssa. Bridget sai pettämisen selville ja jätti Nickin, joka päätyi yhteen Katien kanssa. Myöhemmin Katie katsoi parhaaksi antaa Nickin pitää oikea rakkautensa, Bridget. Nick ja Bridget menivät jälleen naimisiin ja työskentelevät nyt samassa muotitalossa Bridgetin jätettyä lääkärin työt. Luokka:Kauniit ja rohkeat -sarjan hahmot | Bridget Forrester |
269635 | Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on ammattikorkeakouluista saatava Bolognan prosessin mukainen toisen syklin tutkinto, joka on edeltävistä opinnoista riippuen 60-90 opintopisteen laajuinen (kandidaatin 180 op:lla hakiessa vaaditaan tosin siltaopintoja) niin, että kokonaiskertymä valmistuessa on 300 op. Se tuottaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (Ammattikorkeakoululaki 932/2014 11 §). ==Tutkinnot== Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot erottuvat kyseisen alan ammattikorkeakoulututkinnosta perään tulevalla (ylempi AMK) -lisällä. Eli esimerkiksi tekniikan alan ylempi ammattikorkeakoulututkinto on insinööri (ylempi AMK). Tutkinnon englanninkielinen käännös on tyypillisesti Master, jota tarkennetaan oppialalla, esimerkiksi tekniikan alalla tutkinto on Master of Engineering ja hoiva-alalla Master of Health Care. Tiedekorkeakouluissa suoritetuista tutkinnoista poiketen tutkinnot eivät siis ole muotoa Master of Science tai Master of Arts. ==Hakeminen, toteutus, opiskelu== Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on mahdollista suorittaa joustavasti työn ohella. Pääsyvaatimuksena opintoihin on ammattikorkeakoulututkinto vastaavilta aloilta tai muu soveltuva korkeakoulututkinto ja vähintään kahden vuoden työkokemus alalta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelma voidaan järjestää myös verkostototeutuksena useamman ammattikorkeakoulun kesken. ==Opintojen sisältö== * syventäviä ammattiopintoja * vapaasti valittavia opintoja * opinnäytetyö Edellä mainittuja opintoja pyritään mahdollisuuksien mukaan kohdistamaan työelämälähtöisesti, esimerkiksi opiskelijan oman työpaikan kehittämisprojekteihin. ==Vaativuustasovertailu== Alempi korkeakoulututkinto kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinto tai kandidaatin tutkinto ovat tasoluokkaa 6. Ylempi AMK-tutkinto ja maisterin tutkinto ovat tasoa 7. Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot ovat tasoa 8. Tasoluokassa 6, alempi korkeakoulututkinto, ammattikorkeakoulututkinto on laajuudeltaan 210 opintopistettä (esim. tradenomi), 240 opintopistettä (esim. insinööri, amk) tai 270 opintopistettä (esim. merikapteeni, amk). Poikkeuksen tekee poliisiammattikorkeakoulussa suoritettava perustutkinto joka on laajuudeltaan 180 opintopistettä. Yliopistoissa suoritettava kandidaatin tutkinto on laajuudeltaan 180 opintopistettä. Vastaavan alan jatko-opinnot eli ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmat tuottavat tutkinnon tasolle 7 (ylempi AMK). Tutkinnot ovat laajuudeltaan 60 tai 90 op ja tuottaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Ylemmän korkeakoulututkinnon raja on vähintään 300 op. Tämän johdosta tradenomi opiskelee 90 op lisää aikaisemmin suoritetun 210 op:n lisäksi (210 op + 90 op = 300 op). Insinööri (amk) opiskelee 60 op, koska on aiemmin opiskellut 240 op. Vastaavasti yliopistoissa kandidaatti opiskelee maisteriopinoissa 120 op, jotta ylemmän korkeakoulututkinnon raja täyttyy (180 op kandivaihe + 120 op maisterivaihe = 300 op). ==Tilastoja== Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmissa aloitti vuonna 2005 760 opiskelijaa ja vuonna 2006 noin 1 260 opiskelijaa. Tutkintoja voi suorittaa kaikilla ammattikorkeakoulujen koulutusaloilla.http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Tutkimus_ja_kehitys/Valtakunnalliset_verkostohankkeet/Ylempi_amk_tutkinto/Perustietoa Vuonna 2008 aloituspaikkoja eri koulusaloilla oli jo noin 2 000. Palkansaajien tutkimuslaitoksen 2019 tekemän tutkimuksen mukaan YAMK-tutkinnon suorittajien ansiot olivat viiden vuoden päästä opintojen aloittamisesta vuositasolla 2 900 euroa korkeammat kuin pelkästään AMK-tutkinnon suorittaneiden. Ylempi AMK- koulutus voi nostaa ansioita tuhansilla euroilla Palkansaajien tutkimuslaitos, 2019 ==Katso myös== * Eurooppalainen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmä (ECTS) * Insinööri (ylempi AMK) * Luettelo ammattikorkeakoulututkinnoista ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== *Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämisverkosto *Restonomi (ylempi amk) -verkoston sivut *Ylempi ammattikorkeakoulututkintoyhdistys ry *Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (Opintoluotsi) Luokka:Ammattikorkeakoulututkinnot | Ylempi ammattikorkeakoulututkinto |
269636 | Tracy Raye Hickman (26. marraskuuta 1955 Salt Lake City, Utah) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija, jonka yhteistyössä Margaret Weisin kanssa kirjoittamat kirjasarjat ovat maailmankuuluja. Hänet tunnetaan parhaiten Dragonlance-sarjaan kirjoittamistaan kirjoista. Hän on myös kirjoittanut kirjoja vaimonsa Laura Hickmanin (o.s. Curtis) kanssa. == Elämä == Tracy Hickman syntyi Salt Lake Cityssä ja kävi lukion Provossa, Utahissa. Hän toimi mormoniuskonnon lähetystyöntekijänä Havaijilla ja Indonesiassa kaksi vuotta. Palattuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1977 hän meni pian naimisiin lukioajan tyttöystävänsä Lauran kanssa. Hickmanit olivat kiinnostuneet Dungeons & Dragons -roolipelistä ja he kehittivät yhdessä peliin seikkailumoduuleita omaksi ilokseen. Vuonna 1980 Tracy julkaisi yhden tekemänsä moduulin omakustanteena ja se päätyi Dungeons & Dragonsin julkaisijalle TSR:lle. Yhtiössä oltiin vakuuttuneita Hickmanin taidoista ja hänet kutsuttiin työhaastatteluun. Hickmanit lähtivät autolla kohti Wisconsinia, jossa TSR:n pääkonttori sijaitsi. Automatkalla aviopari alkoi ajankulukseen kehitellä fantasiamaailmaa, jota he olivat työstäneet jo useita vuosia. Heillä oli ajatus maailmasta, jota lohikäärmeet hallitsisivat, ja joka voisi olla runkona pitkälle tarinalle. Perillä ajatus esiteltiin TSR:lle ja se sai suosiota. Tracy ehdotti 12:n seikkailumoduulin sarjaa, joista jokaisessa olisi mukana lohikäärme. Ehdotus hyväksyttiin ja Hickmaneille annettiin mahdollisuus pyytää lisäapua TSR:n muilta osastoilta projektiin. Alkoi uuden Dragonlance- kampanjamaailman suunnittelu noin kymmenen hengen työryhmässä. Pelisuunnittelijoiden kesken ilmeni, että seikkailumoduulien lisäksi tarvittaisiin romaaneja kertomaan fantasiamaailmaan liittyvää tarinaa. TSR palkkasi tehtävään kirjailijan, mutta suunnittelijat eivät olleet tyytyväisiä syntyneeseen materiaaliin. Ehdotettiin, että sopivampia kirjan kirjoittamiseen olisivat Hickman ja Margaret Weis, joka oli hiljan liittynyt työryhmään mukaan kustannustoimittajaksi. Hickman ja Weis ryhtyivät toimeen ja työskentelivät viikonlopun yli saaden valmiiksi kirjan viisi ensimmäistä lukua. He toimittivat käsikirjoituksen TSR:n kirjaosaston päällikölle, joka oli heti myyty. Alkuperäinen kirjailija erotettiin ja Weis ja Hickman palkattiin kirjoittamaan kirja loppuun. Syyshämärän lohikäärmeet julkaistiin keväällä 1984, mutta vasta sen jatko-osa Talviyön lohikäärmeet nousi suureksi myyntimenestykseksi. Dragonlance-kronikat-trilogiaa seurasi Dragonlance- legendat-trilogia, jonka jälkeen Hickman ja Weis jättivät TSR:n ryhtyäkseen vapaiksi kirjailijoiksi. Kirjojen suosio oli rohkaissut heitä kokeilemaan onneaan omilla kirjasarjoillaan ilman pelilisenssiä. Heiltä julkaistiinkin seuraavaksi Mustamiekka-trilogia, Profeetan ruusu -trilogia ja Kuolemanportti- sarja. He kirjoittivat vielä TSR:lle Uusi sukupolvi -novellikokoelman ja vuonna 1995 Kesätulen lohikäärmeet -romaanin. Tämän jälkeen he ilmoittivat, etteivät olisi enää kiinnostuneita Dragonlance-romaanien kirjoittamisesta. Vuonna 1996 Hickmanilta julkaistiin kaksi teosta, Requiem of Stars ja The Immortals, jotka olivat hänen ensimmäiset ilman Weisia kirjoittamansa romaanit. Hickman palasi pian Dragonlancen pariin ja vuonna 1997 hän otti Weisin kanssa yhteyttä Wizards of the Coastiin, jolle TSR oli juuri myyty kertoakseen ideastaan uudesta Dragonlance-trilogiasta. Lopputuloksena oli Sielujen sota -trilogia, jonka kaikki osat olivat bestsellereitä. Weisin kanssa syntyi myös Kaikkeuden kivi-trilogia. Vuonna 1998 Hickmanit muuttivat Wisconsinista takaisin Utahiin, St. Georgen kaupunkiin. He olivat jo pitkään halunneet kirjoittaa taas yhdessä ja vuonna 2004 he aloittivat Pronssikronikat-trilogian. Vuonna 2008 hän aloitti kaksi uutta sarjaa: kuusiosaisen Lohikäärmelaivat-sarjan Margaret Weisin kanssa ja The Annals of Drakis -trilogian Laura Hickmanin kanssa. Vuonna 2010 hän aloitti vaimonsa kanssa vielä Dragon's Bard -trilogian, jota julkaistiin ensin Internetissä jatkotarinana. Tracy ja Laura Hickmanilla on neljä lasta. Nykyisin he asuvat South Jordanissa, Utahissa. == Vaikutus == Tracy Hickmanin ja Margaret Weisin kirjojen suomennokset ovat olleet myyntimenestyksiä, mikä on edistänyt fantasiakirjallisuuden julkaisemista Suomessa. == Tunnustukset == Hän on voittanut Margaret Weisin kanssa Dragonlance-romaanista Laskevan auringon lohikäärmeet pelialan Origins-palkinnon vuonna 2000 parhaasta peleihin liittyvästä romaanista.. Lisäksi vuonna 2002 hänet nimitettiin Origins Hall of Fameen. Pelialan aikakauslehti Pyramid mainitsi Tracy Hickmanin yhtenä vaikutusvaltaisimmista ihmisistä roolipelien alalla vuonna 1999. Lehti totesi, että Hickmanin ja Weisin ansiosta peleihin perustuvaa kirjallisuutta tehdään yhä. ==Bibliografia== ===Suomennetut teokset=== ====Dragonlance==== * Kronikat -trilogia: ** Syyshämärän lohikäärmeet (Dragons of Autumn Twilight, 1984). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1990. ** Talviyön lohikäärmeet (Dragons of Winter Night, 1985). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1991. ** Kevätaamun lohikäärmeet (Dragons of Spring Dawning, 1985). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1992. * Dragonlance-legendat: ** Kaksosten aika (Time of the Twins, 1986). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1993. ** Kaksosten sota (War of the Twins, 1986) Suom. Mika Renvall. Jalava, 1993. ** Kaksosten koetus (Test of the Twins, 1986). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1994. * Uusi sukupolvi (Second Generation, 1994). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1996. * Kesätulen lohikäärmeet (Dragons of Summer Flame, 1995). Suom. Mika Renvall. Jalava, 1996. * Sielujen sota: ** Laskevan auringon lohikäärmeet (Dragons of a Fallen Sun, 2000). Suom. Päivi Pasi. Jalava, 2000. ** Sammuneen tähden lohikäärmeet (Dragons of a Lost Star, 2001). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2001. ** Kadonneen kuun lohikäärmeet (Dragons of a Vanished Moon, 2002). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2002. * Kadonneet kronikat: ** Kääpiökuilujen lohikäärmeet (Dragons of the Dwarven Depths, 2006). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2007. ** Mustan kuningattaren lohikäärmeet (Dragons of the Highlord Skies, 2007). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2008. ** Tiimalasivelhon lohikäärmeet (Dragons of the Hourglass Mage, 2009). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2009. * Novellit Silkkilangat, Tosi ritari1, Tarina, josta Tasslehoff lupasi vaieta aina ja ikuisesti ja Raistlin ja Solamnian ritari teoksessa Mielen demonit: Parhaat tarinat. Suom. Renne Nikupaavola. Jalava, 1999. ====Muut==== *Mustamiekka: ** Mustamiekan taonta (Forging the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2001. ** Mustamiekan tuomio (Doom of the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2002. ** Mustamiekan voitto (Triumph of the Darksword, 1988). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2002. ** Mustamiekan perintö (Legacy of the Darksword, 1997). Suom. Satu Hlinovsky. Jalava, 2003. *Profeetan ruusu: ** Vaeltajan tahto (The Will of the Wanderer, 1988). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2003. ** Pimeyden paladiini (The Paladin of the Night, 1989). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2004. ** Akhranin profeetta (The Prophet of Akhran, 1989). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2005. *Kuolemanportti: ** Lohikäärmeen siipi (Dragon Wing, 1990). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1997. ** Haltioiden tähti (Elven Star, 1990). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 1998. ** Tulimeri (Fire Sea, 1991). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1998. ** Käärmemaagi (Serpent Mage, 1992). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 1999. ** Kaaoksen käsi (The Hand of Chaos, 1993). Suom. Jukka Nyman. Otava, 1999. ** Labyrinttiin (Into the Labyrinth, 1993). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2000. ** Seitsemäs portti (Seventh Gate, 1994). Suom. Jukka Nyman. Otava, 2000. *Kaikkeuden kivi: ** Pimeyden kaivo (Well of Darkness, 2000). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2002. ** Kadonneen vartijat (Guardians of the Lost, 2001). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2003. ** Matka tyhjiöön (Journey into the Void, 2003). Suom. Tero Kuittinen. Otava, 2005. *Pronssikronikat: ** Mystinen soturi (Mystic Warrior, 2004). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2005. ** Mystinen tehtävä (Mystic Quest, 2005). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2006. ** Mystinen valtakunta (Mystic Empire, 2006). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2008. *Lohikäärmelaivat: ** Lohikäärmeen luut (Bones of the Dragon, 2009). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2009. ** Lohikäärmeen salaisuus (Secret of the Dragon, 2010). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2010. ** Lohikäärmeen raivo (Rage of the Dragon, 2012). Suom. Mika Renvall. Jalava, 2012. ===Suomentamattomat teokset=== *Leaves from the Inn of the Last Home: The Complete Krynn Source Book, 1987. (tietokirja) *Dragonlance Tales: **The Magic of Krynn, 1987. (toim.) **Kender, Dwarves and Gnomes, 1987. (toim.) **Love and War, 1987. (toim.) **The Reign of Istar, 1992. (toim.) **The Cataclysm, 1992. (toim.) **The War of the Lance, 1992. (toim.) *Mustamiekka: ** Darksword Adventures, 1988. * Songs of the Stellar Wind: Requiem of the Stars, 1996. * The Immortals, 1996. *Starshield: **The Mantle of Kendis-Dai, 1996. **Nightsword, 1998. *StarCraft: Speed of Darkness, 2002. *The Annals of Drakis: **Song of the Dragon, 2010. **Citadels of the Lost, 2011. **Blood of the Emperor, 2012. *XDM: X-Treme Dungeon Mastery, 2009. (tietokirja) *Dragon's Bard: **Eventide, 2010. **Blackshore, 2012. **Mordale, 2013. *Fireborn: Embers of Atlantis, 2011. *Wayne of Gotham, 2012. ; Huomioita == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Tracy Hickmanin kotisivu. * Tracy Hickmanin haastattelu (2006). * Tracy Hickman Internet Speculative Fiction Databasessa. * Hickmanien DragonHearth-podcastin kotisivu. * Dragon's Bard -trilogian kotisivu. Luokka:Yhdysvaltalaiset fantasiakirjailijat Luokka:Dragonlance Luokka:Vuonna 1955 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Tracy Hickman |
269642 | Francis Noel Lancelot 'Lance' Campbell Macklin (2. syyskuuta 1919 Kensington, Lontoo – 29. elokuuta 2002 Tenterden, Kent) oli brittiläinen Formula 1 -kuljettaja. ==Ura== Macklin syntyi Lontoossa vuonna 1919 lontoolaisperheeseen, jonka isä Noel Macklin oli liikemies moottoriveneitä (mm. Fairmilea) ja kilpa-autoja (mm. Invictaa ja Railtonia) valmistavassa yrityksessä. Hän sai ensimmäisen maailmansodan aikaisista asevarustelusuorituksistaan ritarin arvon. Francis itse opiskeli Sveitsissä, palveli toisessa maailmansodassa Kuninkaallisen laivaston aseistettujen moottoriveneiden joukko-osastossa ja sodan jälkeen hän kiinnostui ystäviensä tavoin kilpa-autoilusta. Hän osti Maseratin kilpa-auton ja yritti päästä Mansaarten kilpailuun, mutta häntä ei päästetty kilpailemaan ajokokemuksen puutteen vuoksi. Ajokokemusta hän sai ajamalla iltaisin isänsä valmistamalla Invictalla ympäri Lontoon Belgrave Squarea, mitä hän kuvaili seuraavasti: "Tuolloin se (Belgrave Square) oli päällystetty puisilla laatoilla. Sateella siitä tuli niin liukas, ettei sitä voinut uskoa todeksi. Tulin yökerhosta kahdelta aamuyöllä, hyppäsin Invictan kyytiin ja käytin 10 minuuttia driftaamalla nelipyöräiselläni sitä (Squarea) ympäri." Macklin sai kokemusta isommista urheiluautoluokista ajaessaan Ian Metcalfen kanssa Span 24 tunnin ajoja, ja vaikka kilpailu päättyi keskeytykseen Aston Martinin tallipäällikkö John Eason Gibson tarjosi vaikuttuneena Macklinin ajotaidoista hänelle kuljettajanpaikkaa kaudeksi 1949. Vuonna 1950 Macklin ja George Abecassis sijoittuivat Le Mansin 24 tunnin ajoissa viidenneksi, minkä seurauksena Abecassis kutsui hänet ajamaan HWM:n rahoituksen puutteesta kärsivään Formula 2 -talliin. Macklinin parhaaksi saavutukseksi jäi vuoden 1951 Le Mansin 24 tunnin ajoista kolmas sija Eric Thompsonin kanssa. Hän siirtyi vuonna 1953 Aston Martinilta Bristolin kilpa-autotalliin kilpaillen heikolla menestyksellä, mitä hän on kuvaillut uransa huonoimmaksi päätökseksi. Kaudeksi 1954 hän vaihtoi jälleen Austin-Healeyhyn ajaen Sebringin 12 tunnin ajoja, joissa sijoittui kolmanneksi. Hän osallistui 15 Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuun kausilla 1952-1955, mutta ei onnistunut keräämään yhtään MM- pistettä. Kaudet 1953 ja 1954 olivat Macklinille erityisen hankalia, sillä hän keskeytti jokaisen kilpailun, joihin noina kausina osallistui. Hän ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa. Vuonna 1955 Macklin osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon Sveitsissä ja oli osallisena pahassa onnettomuudessa, jossa kuljettaja Pierre Levegh sekä yli 80 katsojaa saivat surmansa. Macklin selvisi fyysisesti loukkaantumattomana, mutta onnettomuus jätti häneen syvät henkiset arvet. Entiset ystävykset Macklin ja Mike Hawthorn syyttivät toisiaan Levegh'n kuolemasta sekä onnettomuudesta ja riita oli melkein menossa oikeuskäsittelyyn, kunnes Hawthorn kuoli vuonna 1959 onnettomuudessa. Macklin lopetti ajouransa ajettuaan vielä muutaman kisan. ==Formula 1 -tulokset== Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Sijoitus Pisteet 1952 HW Motors Ltd HWM Alta S4 SUI Kesk. 500 BEL 11 FRA 9 GBR 15 GER NED 8 ITA DNQ \- 0 1953 HW Motors Ltd HWM Alta S4 ARG 500 NED Kesk. BEL Kesk. FRA Kesk. GBR Kesk. GER SUI Kesk. ITA Kesk. \- 0 1954 HW Motors Ltd HWM Alta S4 ARG 500 BEL FRA Kesk. GBR GER SUI ITA ESP - 0 1955 Stirling Moss Ltd Maserati 250F Maserati S6 ARG MON DNQ 500 BEL NED GBR 8 ITA - 0 ==Muuta== * Kilpa-ajojen ohella Macklin harrasti nyrkkeilyä ja poolonpeluuta sekä harjoitteli Ranskan ja Britannian hiihtojoukkueessa, kunnes kärsi polvivammasta. George Abecassis kuvaili ystäväänsä seuraavasti: " "Hänestä (Macklinistä) olisi voinut tulla erittäin hyvä kilpa-ajaja... tai olympiahiihtäjä. Hänellä oli hämmästyttävän hyvä tasapainoaisti enkä epäile etteikö hän olisi pärjännyt hyvin, mutta erityisintä oli kuitenkin se, ettei hän ikinä ollut kiinnostunut siitä." * Mackliniä pidettiin naistenmiehenä, joka vaikutti myös hänen ajamiseensa Formula 2 -luokassa. The Telegraph kuvailee asiaa seuraavasti: "Hyvännäköinen, pehmoisia puhuvan hurmuri- Macklinin keskittyminen herpaantui naisseuran läsnäolosta. Jos auto hajosi harjoituksissa, niin hän ei ollut siitä pettynyt. 'No jaa,' hän tapasi sanoa, 'Menenpä tästä kylille etsimään tipusia.' Blondien kohdalla hän ei ilmestynyt harjoituksiin." * Kilpa-ajojen jälkeen Macklin työskenteli Facel Vegan autotehtailla vuoden 1963 konkurssiin asti sekä Lontoon H R Owenin automyynnissä. Eläköityään hän muutti Espanjaan. ==Lähteet== Luokka:Brittiläiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet | Lance Macklin |
269651 | L'Hôpitalin markiisi Guillaume François Antoine (1661 Pariisi, Ranska - 2\. helmikuuta 1704 Pariisi)Guillaume François Antoine Marquis de L'Hôpital oli ranskalainen sotilas ja matemaatikko. Hänet tunnetaan etenkin L’Hôpitalin säännöstä. Hän kirjoitti maailman ensimmäisen differentiaalilaskennan oppikirjan, joka julkaistiin vuonna 1696. L’Hôpital ihaili Johan Bernoullia, joka ymmärsi Leibnizin kehittämiä laskentamenetelmiä, ja palkkasi Bernoullin opettamaan itseään. Opetus jatkui myöhemmin kirjeenvaihdon muodossa. Kirjeenvaihto löytyi vuonna 1922 ja osoittaa, että kirjan pääasiallinen sisältö, myös L’Hôpitalin sääntö on itse asiassa Bernoullin kehittämä. L'Hôpital kuitenkin korjasi useita Bernoullin tekemiä virheitä, kuten väitteen että 1/x:n integraali on äärellinen. Bernoulli esitti vaatimuksia tekijänoikeudestaan vasta L'Hôpitalin kuoleman jälkeen, koska pelkäsi tämän vaativan maksamiaan palkkioita takaisin. Hänen vaateitaan ei juuri uskottu ennen kirjeenvaihdon löytymistä. Image:L'Hospital - Analyse des infiniment petits pour l'intelligence des lignes courbes, 1715 - 1425244.jpg|Analyse des infiniment petits pour l'intelligence des lignes courbes Image:L'Hospital - Traité analytique des sections coniques et de leur usage pour la resolution des equations dans les problemes tant déterminez qu'indéterminez, 1720 - BEIC 1358532.jpg|Traité analytique == Lähteet == ==Aiheesta muualla== *Catholic Encyclopedia article * C. Truesdell The New Bernoulli Edition Isis, Vol. 49, No. 1. (Mar., 1958), pp. 54–62, discusses the strange agreement between Bernoulli and de l'Hôpital on pages 59–62. Luokka:Ranskalaiset matemaatikot Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Markiisit Luokka:Vuonna 1661 syntyneet Luokka:Vuonna 1704 kuolleet | Guillaume de l’Hôpital |
269657 | Joseph 'Joe' Michael Kelly (13. maaliskuuta 1913 Dublin, Irlanti – 28. marraskuuta 1993 Neston, Iso-Britannia) oli irlantilainen Formula 1 -kuljettaja. Hän osallistui kahteen osakilpailuun kausilla 1950–1951, mutta keskeytti molemmissa eikä onnistunut keräämään yhtään MM-pistettä. Hänen paras lähtöruutunsa oli 18. Kelly ajoi myös sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa, joista parhaimpana tuloksena kolmas sija vuoden 1952 Ulster Trophystä. ==Formula 1 -tulokset== Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 Sijoitus Pisteet 1950 Alta GBR Kesk. MON INDY SWI BEL FRA ITA \- 0 1951 Alta SWI INDY BEL FRA GBR Kesk. GER ITA ESP \- 0 ==Lähteet== Luokka:Irlantilaiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Vuonna 1913 syntyneet Luokka:Vuonna 1993 kuolleet | Joe Kelly |
269669 | Kenta Bell (s. 16. maaliskuuta 1977) on yhdysvaltalainen kolmiloikkaaja, joka kilpaili urallaan myös pituushypyssä. Kenta Bellin suurimmat saavutukset ovat kolmiloikassa Universiadien voitto 2001 sekä Yhdysvaltain mestaruus 2003 ja 2010. Kahdesti hän selviytyi loppukilpailuun MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa. Heinäkuussa 2007 Bell sai kolmen kuukauden kilpailukiellon dopingrikkomuksesta. Hän oli antanut 24. kesäkuuta Yhdysvaltain mestaruuskisoissa astmalääkettä sisältäneen näytteen eikä hänellä ollut tarvittavaa poikkeuslupaa lääkkeen käyttöön. Bell lopetti urheilu-uransa vuonna 2012. Urheilu-uransa jälkeen hän toimi valmentajana. Vuonna 2017 hän sai ikuisen toimintakiellon urheilussa välitettyään dopingaineita valmennettavilleen. ==Henkilökohtaiset ennätykset== *Pituushyppy: 805 (2000) *Kolmiloikka: 17,63 (2002) ==Lähteet== * ===Viitteet=== Luokka:Yhdysvaltalaiset kolmiloikkaajat Luokka:Yhdysvaltalaiset pituushyppääjät Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut yleisurheilijat Luokka:Dopingrikkomuksesta tuomitut yhdysvaltalaiset Luokka:Vuonna 1977 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Kenta Bell |
269670 | Latin Cup (, , , ) oli Espanjan, Italian, Portugalin ja Ranskan seurajoukkueiden välinen jalkapallokilpailu, jota pelattiin 1900-luvun puolivälissä. Kilpailuun otti osaa kunkin maan mestari. == Loppuottelut == Vuosi Voittaja Toinen sija Tulos 1949 Barcelona Sporting 2–1 1950 Benfica Bordeaux 3–3, 2–1 ja. 1951 Milan Lille 5–0 1952 Barcelona Nice 1–0 1953 Stade Reims Milan 3–0 1955 Real Madrid Stade Reims 2–0 1956 Milan Athletic Bilbao 2–1 1957 Real Madrid Benfica 1–0 == Aiheesta muualla == * RSSSF: Latin Cup Luokka:Jalkapallon seurajoukkuekilpailut | Latin Cup |
269677 | Franky Vercauteren (s. 28. lokakuuta 1956) on belgialainen jalkapallovalmentaja ja entinen laitahyökkääjä.Frank Vercauteren ==Pelaajaura== Vercauteren aloitti peliuransa RSC Anderlechtissa debytoiden vuonna 1975 ottelussa KRC Mecheleniä vastaan. RSC Anderlechtissa Vercauteren voitti viisi arvostettua eurooppalaista jalkapallokilpailua ja sekä juhli Belgian kentillä niin maan mestaruuksia kuin cup-voittojakin. Vuonna 1987 Vercauteren jätti Anderlechtin ja siirtyi ranskalaisen Nantes'n riveihin. Ranskassa hän viihtyi kolmisen vuotta palaten 1990 takaisin Belgiaan ja RWD Molenbeekin riveihin. Veracauteren päätti peliuransa Molenbeekissa 1993. Belgian jalkapallomaajoukkueessa Vercauteren pelasi 63 ottelua. Vercauteren oli mukana MM-kisoissa 1986, kun Belgia sijoittui neljänneksi. Hän pelasi myös 1982 MM-kisoissa ja EM-kisoissa 1984. Vuoden 1980 EM-kisoissa, joissa Belgia saavutti hopeaa, Vercauteren ei pelannut. ===Meriitit pelaajana=== * Cup- voittajien Cup (2): 1975/76, 1977/78 * UEFA Cup: 1983 * UEFA Super Cup (2): 1976, 1978 * Belgian Cup (2) 1975, 1976 * Belgian mestaruus (4): 1980/81, 1984/85, 1985/86, 1986/87 * Belgian Super Cup (2): 1985, 1987 ==Valmentajaura== Vercauteren aloitti valmennusuransa 1993 pienessä vallonialaisseura CS Brainessa vastaten joukkueen juniorivalmennuksesta. 1994 KV Mechelen palkkasi Vercauterenin juniorivalmentajakseen ja 1997 ykkösjoukkueen päävalmentajaksi. Ensimmäisen päävalmentajakautensa 1997/98 jälkeen Vercauteren teki sopimuksen RSC Anderlechtin kanssa ja ryhtyi seuran apulaisvalmentajaksi. Vuonna 1998 Vercauteren toimi hetken aikaa Anderlechtin päävalmentajana, Arie Haanin potkujen myötä. Kun Anderlecht nimesi Aimé Anthuenisin päävalmentajaksi, Vercauteren palasi apulaisvalmentajan toimeensa. Pitkä rupeama Anderlechtin organisaatiossa palkittiin helmikuussa 2005, kun Vercauteren nimettiin seuran päävalmentajaksi Hugo Broosin seuraajaksi. Vercautern valmensi Anderlechtin kahteen perättäiseen mestaruuteen. Kesken kauden 2007–2008 hän sai kuitenkin potkut. Hallitsevana mestarina kauteen lähtenyt Anderlecht on 13 kierroksen jälkeen neljäntenä seitsemän pistettä kärjestä. Tappio 11. marraskuuta 2007 Beerschotille johti lopulta Vercauterenin erottamiseen. Kakkosvalmentajana toiminut Ariël Jacobs korvaa Vercauterenin. Maaliskuussa 2009 Vercauteren siirtyi Belgian jalkapallomaajoukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi René Vandereyckenin potkujen jälkeen. Hän luotsaa Belgiaa vuodenvaihteeseen 2010 saakka, jolloin Dick Advocaat aloittaa uutena maajoukkuevalmentajana. Belgian jalkapalloliiton kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt vuodenvaihteeseen saakka, vaan Vercauteren sai potkut syyskuussa 2009. Potkuja edelsi nöyryyttävä 2–1 vierastappio Armenialle. Joulukuussa 2009 Vercauteren siirtyi KRC Genkin päävalmentajaksi. Vercauteren trainiert Genk Debyyttikausi oli vaikea, ja Genk oli liigassa vasta 11:s. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan Genkissä Vercauteren kuitenkin onnistui yli odotusten. Hän luotsasi seuran Belgian liigan runkosarjan ykköseksi ja lopulta mestaruuspudotuspelien jälkeen myös mestariksi. Mestaruus oli Genkin historian kolmas ja ensimmäinen yhdeksään vuoteen. Vercauterenille mestaruus oli valmennusuran kolmas. Genk ist belgischer Meister Elokuussa 2011 Vercauteren ilmoitti siirtyvänsä Al Jazira Clubin päävalmentajaksi. Hän valmentaa Genkiä kuitenkin Mestarien liigan viimeisen karsintakierroksen otteluissa Maccabi Haifaa vastaan. Official: Genk's Franky Vercauteren becomes new Al Jazira coach Vercauteren luotsasi viimeiseksi työkseen Genkin Mestarien liigan lohkovaiheeseen, kun Maccabi Haifa FC kaatui lopulta toisen osaottelun rangaistuspotkukilpailussa. Genk beukt de poort naar de Champions League open Vercauterenin pesti Al- Jazirassa ei sujunut hyvin ja pelaajien kanssa erimielisyyksiin joutunut valmnentaja sai potkut maaliskuussa 2012. Franky Vercauteren dismissed by Al Jazira Lokakuun lopulla 2012 Vercauterenista tuli Portugalin liigan surkeasti aloittaneen Sporting Lissabonin päävalmentaja. Francois Vercauteren übernimmt Sporting Lissabon Hän ei onnistunut nostamaan Sportingia vaikeasta kriisistä, vaan se putosi Eurooppa-liigasta jo lohkovaiheessa ja jumittui Portugalin liigassa putoamiskamppailuun. Lopulta Vercauteren sai potkut tammikuun alussa 2013 Sportingin ollessa vain pisteen putoamisviivan yläpuolella. Sporting sack their manager Tammikuun alussa 2014 Vercauteren palasi valmennustehtäviin Belgian liigassa sijalla 13 majailleen KV Mechelenin päävalmentajana. Vercauteren coach de Malines Vercauteren onnistui säilyttämään Mechelenin Belgian liigassa ja sijoitus oli lopulta kolmastoista. Kauden jälkeen hän jätti joukkueen ja siirtyi Venäjän 1. divisioonaan pudoneen PFK Krylja Sovetov Samaran päävalmentajaksi. OFFICIEEL: Frank Vercauteren wordt coach bij de Russische tweedeklasser PFC Krylia Sovetov Samara Belgialaisen johdolla Krylja voitti 1. divisioonan mestaruuden ja nousi kauden 2014/15 päätteeksi pääsarjaan. Kaudella 2015/16 Vercauteren luotsasi seuransa Venäjän liigassa yhdeksänneksi. Toinen pääsarjakausi alkoi heikommin ja Vercauteren jätti sarjan häntäpäähän juuttuneen joukkueen marraskuun alussa 2016."Kрылья Советов" расстались с Франком Веркаутереном по обоюдному согласию Lokakuussa 2017 Vercauterenista tuli Cercle Bruggen päävalmentaja.Frank Vercauteren is nieuwe coach Cercle Brugge Vercauteren luotsasi Cerclen Belgian 1. divisioonan alkusarjassa toiseksi ja loppusarjassa ykköseksi. Nousukarsinnoissa joukkue voitti KFCO Beerschot Wilrijkin ja nousi pääsarjaan kolmen vuoden tauon jälkeen.Cercle Brugge promoveert na penalty in 90e minuut Vercauteren jätti seuran kauden jälkeen.Cercle Brugge en Frank Vercauteren beëindigen samenwerking Kesällä 2018 Vercauterenista tuli saudiarabialaisen Al-Batinin päävalmentaja.Franky Vercauteren: "Le Standard doit avoir pour objectif chaque année de remporter le titre" Hän sai potkut seurasta jo saman vuoden marraskuussa.Frank Vercauteren moet al opkrassen als coach in Saudi-Arabië, ook Belgische assistenten moeten op zoek naar nieuwe club9 Helmikuussa 2019 Vercauteren siirtyi OH Leuvenin palvelukseen neuvonantajan rooliin.Vincent Euvrard en Frank Vercauteren moeten OH Leuven uit het moeras trekken Lokakuun alussa 2019 Vercauteren palasi RSC Anderlechtiin seuran päävalmentajaksi tekemään yhteistyötä pelaajavalmentaja Vincent Kompanyn kanssa.Struggling Anderlecht turn to Vercauteren to help Kompany's 'project' Kaksikon johdolla Anderlecht sijoittui kahdeksanneksi koronaviruksen ennenaikaisesti päättämällä kaudella. Elokuussa 2020 Vercauteren jätti seuran ja Kompany otti päävalmentajavastuun kokonaan hoitaakseen.Vincent Kompany stopt met voetballen en wordt coach van Anderlecht Tammikuussa 2021 Vercauterenista tuli Royal Antwerpin päävalmentaja.OFFICIEEL: Frank Vercauteren is de nieuwe coach van Antwerp Hän jätti tehtävänsä kauden 2020/21 päätteeksi.Vercauteren sluit verlengd verblijf bij Antwerp niet uit: "Intentie om te praten" ===Meriitit valmentajana=== * Belgian mestaruus (3): 2006, 2007, 2011 * Belgian Super Cup (2): 2006, 2007 * Belgian 1. divisioona **Loppusarjan voitto: 2018 * Venäjän 1. divisioona: 2015 * Belgian vuoden valmentaja: 2011 == Lähteet == Vercauteren, Franky Vercauteren, Franky Vercauteren, Franky Vercauteren, Franky | Franky Vercauteren |
269685 | Eeva Irmeli Ahtisaari (o.s. Hyvärinen; s. 18. kesäkuuta 1936 Varkaus) on presidentti Martti Ahtisaaren leski ja filosofian maisteri. ==Ura== Eeva Ahtisaari valmistui ylioppilaaksi vuonna 1956. Hän alkoi opiskella historiaa Helsingin yliopistossa samana vuonna ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1962. Hän palasi opintojen pariin vielä myöhemmin ja valmistui filosofian maisteriksi (tuolloin nimellä kandidaatti) vuonna 1989. Vuonna 2004 Joensuun yliopisto vihki Ahtisaaren kasvatustieteiden kunniatohtoriksi. Ahtisaari työskenteli 1960-luvulla historianopettajana oppikouluissa eri puolella Suomea. Vuosina 1960–1961 hän opetti Kuopion tyttölyseossa, 1964–1966 Rovaniemen yhteislyseossa ja 1967–1968 Tapiolan yhteiskoulussa. Hän toimi myös Kuopion kesäyliopiston kansliapäällikkönä 1961–1962, Helsingin yliopiston harjoittelijana 1962–1964, Lapin kesäyliopiston sihteerinä 1964–1966 ja Espoon kaupungin kotiseutusihteerinä 1968–1975. Vuodet 1971–1974 Ahtisaari oli Suomen Kotiseutuliiton valtuuskunnan jäsen. Martti Ahtisaaren toimiessa Namibian suurlähettiläänä ja YK-tehtävissä, myös Eeva Ahtisaari vietti pitkiä ajanjaksoja Namibiassa. Hänelle myönnettiin miehensä kanssa Namibian kunniakansalaisuus vuonna 1992. Vuosina 1990–1993 Eeva Ahtisaari toimi historioitsijana eduskunnan rahoittamassa entisiä kansanedustajia koskeneessa tutkimuksessa. == Yksityiselämä == Eeva Hyvärinen ja Martti Ahtisaari menivät naimisiin vuonna 1968. Ahtisaarilla on poika Marko Ahtisaari (s. 1969). Ahtisaarella todettiin maaliskuussa 2020 koronavirustartunta, jonka hän sai mahdollisesti naisten päivän konsertissa. == Tunnustuksia == *Suomen Valkoisen Ruusun suurristi 1994 * Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristi 1994 * Tanskan Dannebrogin ritarikunnan suurristi * Pelastakaa Lapset ry:n kunniapuheenjohtaja 1996 * Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen kunniajäsen 1997 * Mannerheimin Lastensuojeluliiton hopeinen Arvo Ylppö -mitali 1999 * Suomen Kotiseutuliiton kunniajäsen 1999 * Tapaseuran Vuoden käyttäytyjä 2000 * Suomen Unifem-yhdistyksen kunniajäsen 2001 * Joensuun yliopiston kasvatustieteiden kunniatohtori 2004 * Tiedekeskus Heurekan kunniajäsen 2006 == Lähteet == ==Kirjallisuutta== * * == Aiheesta muualla == * * Luokka:Martti Ahtisaari Luokka:Suomen presidenttien puolisot Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Eeva Ahtisaari |
269686 | Pierino ”Piero” Taruffi (12. lokakuuta 1906 Albano Laziale, Italia – 12. tammikuuta 1988 Rooma, Italia) oli italialainen kilpa-autoilija. Meksikon vuoden 1951 Carrera Panamerica -katukisan voiton jälkeen hän sai lempinimen "Silver Fox" eli hopeakettu varhaisessa elämänvaiheessa harmaantuneista hiuksistaan. Taruffi ajoi uransa alkuaikoina (20-30-vuotiaana) Mille Migliassa sekä 1940-luvun lopun Grand Prix-kilpailuissa. Hän osallistui Formula 1 -sarjaan 40-vuotiaana ja ajoi 19 MM-osakilpailussa voittaen yhden niistä. Samassa kilpailussa hän ajoi myös kilpailun nopeimman kierroksen. Kaudella 1953 Taruffi ajoi urheiluautosarjoissa Lancian autolla ja voitti vuonna 1954 Targa Florion kilpailun. Hän palasi Formula 1:iin jo kaudella 1954 ajaen yhden kilpailun. Viimeiset vuodet hän ajoi Mercedeksen, Maseratin ja Vanwallin autoilla sekä kilpaili sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa. MM-pisteitä hän keräsi kaiken kaikkiaan 41. Voitettuaan vuoden 1957 Mille Miglian Taruffi eläköityi kilpa-ajoista ja perusti ajokoulun. ==Formula 1:n MM-kilpailujen tulokset== Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Sijoitus Pisteet 1950 SA Alfa Romeo Alfa Romeo 158 Alfa Romeo S8 GBR MON 500 SUI BEL FRA ITA Kesk.* \- 0 1951 Ferrari Ferrari 375 F1 Ferrari V12 SUI 2 500 BEL Kesk. FRA GBR GER 5 ITA 5 ESP Kesk. 6\. 10 1952 Ferrari Ferrari 500 Ferrari S4 SUI 1 500 BEL Kesk. FRA 3 GBR 2 GER 4 NED ITA 7 3rd 22 1954 Ferrari Ferrari 625 Ferrari S4 ARG 500 BEL FRA GBR GER 6 SUI ITA DNA ESP - 0 1955 Ferrari Ferrari 555 Ferrari S4 ARG MON 8* 500 BEL DNA NED 6. 9 Daimler Benz AG Mercedes W196 Mercedes S8 GBR 4 ITA 2 6\. 9 1956 Officine Alfieri Maserati Maserati 250F Maserati S6 ARG MON 500 BEL FRA Kesk. GBR GER - 0 Vandervell Products Ltd. Vanwall Vanwall S4 ITA Kesk. * Jaettu auto. ==Lähteet== Luokka:Italialaiset Formula 1 -kuljettajat Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet | Piero Taruffi |
269687 | Purola () on kylä ja taajama Pyhtään kunnassa, Kymenlaaksossa. Kylä sijaitsee Suomenlahden Purolanlahden rannalla. Kylän osia ovat Ylikylä () ja Alakylä (). Purolan kautta kulkee tieyhteys Munapirtin saareen. Pyhtään ainoa ruotsinkielinen alakoulu, Pyttis svenska skola, sijaitsee Purolassa. Kylässä oli myös suomenkielinen Purolan alakoulu, jossa opetustoiminta loppui vuonna 2005 ja lopullisesti koulu lakkautettiin 2006. Purolassa toimii myös aktiivinen kyläyhdistys, ja siellä sijaitsee Pyhtään kunnan ylläpitämä uimaranta. Purolan eteläosassa lähellä Munapirtin siltaa sijaitsee Keihässalmen kalasatama. Kalasatamassa on muun muassa kalankäsittelytilat sekä huolto- ja varastohalli. Vuonna 2016 kalasatama oli kunnan omistama ja sitä käytti pääasiassa kalankasvatusyritys. Muusta kalastuksesta verkkokalastus on vähentynyt, mutta jonkin verran PU-rysiä on otettu käyttöön. == Lähteet == * === Viitteet === Luokka:Pyhtää Luokka:Kymenlaakson maakunnan kylät Luokka:Kymenlaakson maakunnan taajamat Luokka:Suomen kalasatamat Luokka:Suomen Itämeren satamat | Purola (Pyhtää) |
269689 | Benedict Richard O’Gorman Anderson (26. elokuuta 1936 Kunming, KiinaAndre Munro: Benedict Anderson Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.11.2014. – 13. joulukuuta 2015 Batu, Itä-Jaava, Indonesia) oli irlantilais-brittiläinen Yhdysvalloissa asunut politiikantutkija, joka tunnetaan parhaiten nationalismin analyysistaan. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1983 ilmestynyt Kuvitellut yhteisöt (Imagined Communities). Hän esittää siinä tunnetuksi tulleen luonnehdinnan, jonka mukaan kansakunnat ovat ”kuviteltuja yhteisöjä”. Pääosa Andersonin tuotannosta ja työstä käsittelee kuitenkin hänen omaa erikoisalaansa, Kaakkois-Aasian maiden kulttuuria ja politiikkaa.Jussi Pakkasvirta: Kuvittele kansakunta, s. 70–71 teoksessa Nationalismit (toim. Jussi Pakkasvirta & Pasi Saukkonen). WSOY 2005. ==Elämä ja ura== Andersonin äiti oli britti ja isä irlantilainen virkamies, joka työskenteli 1930-luvulla Kiinassa Britannian hallitseman Kiinan tullilaitoksen palveluksessa. Anderson syntyi Kiinan Kunmingissa, mutta hänellä oli Irlannin kansalaisuus. Monet hänen isänsä suvusta olivat osallistuneet Irlannin itsenäisyystaisteluun. Andersonin perhe muutti Kiinasta ensin Irlantiin ja vuonna 1941 Yhdysvaltain Kaliforniaan, jossa hän kävi koulunsa. Anderson aloitti yliopisto-opintonsa Englannissa ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1957 Cambridgen yliopistossa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1967 yhdysvaltalaisesta Cornellin yliopistosta. Hän oli tehnyt väitöskirjatutkimustaan 1960-luvun alkupuolella Indonesiassa. Vuoden 1965 Indonesian vallankaappausyrityksen jälkeen Anderson julkaisi tutkimuksen kaappauksen syistä, minkä seurauksena valtaan nousseen kenraali Suharton hallinto karkotti hänet maasta. Andersonilla oli porttikielto Indonesiaan aina vuonna 1998 tapahtuneeseen Suharton syrjäyttämiseen asti. Indonesiasta lähdettyään Anderson jatkoi työtään parin vuoden ajan Thaimaassa, minkä jälkeen hän palasi Yhdysvaltoihin. Hän työskenteli vuonna 2002 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka eri viroissa Cornellin yliopistossa, muun muassa Indonesian tutkimusohjelman johtajana. Vuodesta 1988 hän oli kansainvälisen politiikan, hallinnon ja Aasian tutkimuksen ylimääräinen emeritusprofessori. Anderson oli vuosina 1966–1984 Indonesia-nimisen julkaisun päätoimittaja. Hänet nimitettiin vuonna 1994 American Academy of Arts and Sciences -akatemian jäseneksi. Anderson oli pitkään tunnettu hahmo Britannian riippumattoman vasemmiston piirissä ja kirjoitti New Left Review -lehteen. Hänen veljensä on tunnettu marxilaisälykkö Perry Anderson, joka on toiminut saman lehden päätoimittajana.Jouko Nurmiainen: ”Kuvitellut yhteisöt” nationalismien historiassa, s. 9–12 (esipuhe) teoksessa Kuvitellut yhteisöt. Vastapaino, Tampere 2007. Anderson kuoli 79-vuotiaana 13. joulukuuta 2015 hotellissa Indonesian Itä-Jaavan Batun kaupungissa. ==Kuvitellut yhteisöt== Anderson julkaisi vuonna 1983 nationalismin ja kansakuntien rakentamisen historiaa käsittelevän teoksen Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua (Imagined Communities. Reflections on the Origin and Spread of Nationalism). Siinä hän sanoo kansakuntien olevan väistämättä ”kuviteltuja yhteisöjä”, koska ne muodostuvat sellaisten ihmisten kokemasta yhtenäisyydentunteesta, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. Andersonin määritelmän mukaan kansakunnat ovat paitsi kuviteltuja, myös alueeltaan rajallisia ja lisäksi suvereeneja, mikä tarkoittaa, että ne pyrkivät korvaamaan aiemmat valtioiden pohjana toimineet ”dynastiset” järjestelmät.Pakkasvirta 2005, s. 76–77. Toinen Kuviteltuihin yhteisöihin sisältynyt merkittävä uusi ajatus oli Andersonin väite, että nationalismi ei syntynyt Euroopassa vaan Amerikassa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Yhdysvaltojen vallankumouksen sekä Latinalaisen Amerikan valtioiden itsenäisyyskamppailun yhteydessä. Hän kutsuu Pohjois- ja Etelä-Amerikan vallankumousten johtajia nationalismin ”kreolipioneereiksi”. Andersonin mukaan ratkaisevaa nationalismin syntymisen kannalta on kirjapainokapitalismin kehittyminen ja sanomalehtien yleistyminen, koska juuri lehtiä lukeva yleisö kykenee muodostamaan kuvitellun yhteisön. Andersonin mukaan häntä innoitti Kuviteltujen yhteisöjen kirjoittamiseen se havainto, että sekä liberalismi että marxismi olivat epäonnistuneet selitysvoimaisen nationalismia koskevan teorian kehittämisessä. Teos ilmestyi samoihin aikoihin useiden muiden englanninkielisten nationalismintutkimuksen uutta aaltoa edustaneiden merkkiteosten kanssa. Kuvitelluista yhteisöistä on sittemmin tullut yksi lainatuimmista teoksista yhteiskuntatieteellisessä ja antropologisessa tutkimuskirjallisuudessa. Käsite ”kuviteltu yhteisö” on levinnyt kirjallisuudessa laajaan käyttöön ja johtanut myös moniin Andersonin alkuperäisistä käsityksistä poikkeaviin tulkintoihin. Anderson ei esimerkiksi tarkoita, että ”kuviteltu yhteisö” olisi jotenkin vähemmän luonnollinen tai huonompi kuin ”aito yhteisö”. Andersonia on myös usein pidetty nationalismin vastustajana, vaikka hän itse sanoi suhtautuvansa siihen neutraalisti ja näkevänsä myös sen myönteiset puolet, siinä missä monet muut tunnetut nationalismin analysoijat ovat korostaneet vain kielteisiä puolia. Monista tutkijoista poiketen Anderson myös erottaa selkeästi nationalismin ja rasismin toisistaan. Vaikka Andersonin ajatus ”kuvitelluista yhteisöistä” on saanut laajaa kannatusta, monet historiantutkijat osoittivat useita virheitä Kuviteltujen yhteisöjen sisältämistä esimerkkitapausten kuvauksista. Anderson teki teoksen vuonna 1991 ilmestyneeseen toiseen laitokseen useita korjauksia.Pakkasvirta 2005, s. 87–89. == Teoksia == === Suomennettuja === * === Muita === *The Spectre of Comparisons: Nationalism, Southeast Asia, and the World (1998) *Language and Power: Exploring Political Cultures in Indonesia (2006) *Under Three Flags: Anarchism and the Anti-Colonial Imagination (2007). ==Lähteet== == Aiheesta muualla == *Benedict Andersonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat Luokka:Yhdysvaltalaiset politiikan tutkijat Luokka:Amerikanirlantilaiset Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet | Benedict Anderson |
269693 | Hugo Broos (s. 10. huhtikuuta 1952) on belgialainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Toukokuusta 2021 lähtien hän on toiminut Etelä-Afrikan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana. ==Ura pelaajana== Broos pelasi urallaan pitkään RSC Anderlechtissa, jonka paidassa voitti kolmen Belgian mestaruuden lisäksi UEFA Cupin ja kahdesti Cup-voittajien Cupin. Vuonna 1983 hän siirtyi Anderlechtin veriviholliseen Club Bruggeen, jossa päätti peliuransa Belgian mestarina 1988. Broos oli pelipaikaltaan keskuspuolustaja ja hän esiintyi Belgian jalkapallomaajoukkueessa 24 kertaa vuosina 1974–1986. Hän oli mukana MM-kisoissa 1986, kun Belgia sijoittui neljänneksi. ===Meriitit pelaajana=== * Belgian mestaruus (4): 1972, 1974, 1981, 1988 * Belgian Cup (5): 1972, 1973, 1975, 1976, 1986 * Cup-voittajien Cup (2): 1976, 1978 * UEFA Cup: 1983 * UEFA Super Cup (2): 1977, 1978 * MM-Neljäs: 1986 ==Ura valmentajana== Valmennusuransa Broos aloitti RWD Molembeekissa 1988 ja nosti seuran kauden 1989/90 päätteeksi Belgian liigaan. Seuraavana vuonna hän seurasi Georges Leekensiä Club Bruggen päävalmentajana. Broos valmensi seuraa aina vuoteen 1997 saakka. Broos voitti Bruggen kanssa Belgian mestaruuden kahdesti, 1991/92 ja 1995/96. 1997 Broos siirtyi RE Mouscroniin ja sieltä vuonna 2002 RSC Anderlechtiin. Kaudella 2003/04 Broos valmensi brysseliläisseuran mestaruuteen, mutta sai helmikuussa 2005 potkut kehnojen tulosten seurauksena. Kesäkuussa 2005 Broosista tuli KRC Genkin päävalmentaja René Vandereyckenin siirryttyä Belgian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi. Kaudella 2006/07 mestaruushopeaa liigassa voittaneen Genkin osalta kehnosti sujunut kausi 2007/08 oli lopulta Broosille kohtalokas ja hän sai helmikuussa potkut tehtävistään. Joulukuussa 2008 Broos palasi valmennustehtäviin ja siirtyi ensi kertaa kotimaansa ulkopuolelle allekirjoitettuaan sopimuksen kreikkalaisen Panserraikosin kanssa. Broosin johdolla sarjanousija eteni Kreikan cupissa välieriin, joissa AEK Ateena oli parempi yhteismaalein 3–1. Kreikan Superliigassa menestys jäi kuitenkin vaisuksi ja seura putoaa kauden jälkeen takaisin 1.divisioonaan. Kesällä 2009 Broos siirtyi Turkin Superliigassa pelaavan Trabzonsporin päävalmentajaksi. Hän sai potkut tehtävistään marraskuussa 2009. Broos tritt zurück Lokakuun lopulla 2010 Broosista tuli SV Zulte Waregemin päävalmentaja. Hugo Broos nieuwe coach Zulte Waregem Broos jätti tehtävänsä kauden 2010/11 jälkeen. Elokuussa 2011 hän siirtyi Franky Vercauterenin apulaisvalmentajaksi Al Jazira Clubiin. Hugo Broos sera l'assistant de Vercauteren à Al Jazira Kaksikko sai potkut seurasta maaliskuussa 2012. Franky Vercauteren dismissed by Al Jazira Heinäkuussa 2014 Broos palasi valmennustehtäviin algerialaisseura JS Kabylien päävalmentajana. Hugo Broos nouvel entraîneur de la JS Kabylie, en Algérie Broos sai potkut seurasta jo syyskuussa 2014.Quatre entraîneurs déjà limogés Marraskuussa 2014 ura jatkui NA Hussein Deyn päävalmentajana.Ligue 1 : Broos nouvel entraîneur du NA Hussein Dey Potkut seurasivat tästäkin seurasta jo helmikuussa 2015.NAHD : Broos limogé, Ighil engagé Helmikuussa 2016 Broosista tuli Kamerunin jalkapallomaajoukkueen uuso päävalmentaja.Cameroun : Hugo Broos, nouvel entraineur des Lions Broosin johdolla Kamerun varmisti paikkansa Afrikan mestaruuskisoissa 2017 karsintalohkonsa voittajana. Lopputurnaukseen Broos valitsi kokemattoman ryhmän ja sai ennen turnausta kritiikkiä pelaajavalinnoistaan. Turnauksen alkukin oli kangerteleva, kun alkulohkossaan Kamerun voitti vain Guinea-Bissaun ja jäi tasapeliin Gabonin ja Burkina Fason kanssa. Pudotuspeleissä Kamerun raivasi tiensä aina loppuotteluun pudottamalla Senegalin rangaistuspotkuilla ja Ghanan maalein 2–0.Broos on the brink of restoring fallen giants Cameroon Finaalissa Kamerun kaatoi Egyptin 2–1 ja voitti Afrikan mestaruuden 15 vuoden tauon jälkeen.Afcon 2017: Cameroon’s Aboubakar wins final with late goal against Egypt Kamerunin karsiuduttua MM- lopputurnauksesta 2018 maan jalkapalloliitto erotti Broosin joulukuussa 2017.sack Afcon winning coach Hugo Broos Maaliskuussa 2019 Broosista tuli Belgian liigan häntäpäähän juuttuneen KV Oostenden päävalmentaja.Verheyen stopt als coach van Oostende, Broos neemt voorlopig over Broosin pesti jäi kuitenkin lyhyeksi ja hän jätti tehtävänsä jo huhtikuussa.There is no end to the musical chairs at KV Oostende, Hugo Broos throws after 14 months the towel Toukokuussa 2021 Broos palasi valmennustehtäviin, kun hänestä tuli Etelä- Afrikan jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.Belgian Hugo Broos is the new Bafana Bafana head coach ===Meriitit valmentajana=== * Afrikan mestaruus: 2017 * Belgian mestaruus: 1992, 1996, 2004 * Belgian Cup: 1991, 1995, 1996 **Hopeaa: 2002 * Belgian 2. divisioona: 1990 * Belgian vuoden valmentaja (4): 1992, 1996, 2004, 2007 == Lähteet == Luokka:Belgialaiset jalkapalloilijat Luokka:Belgialaiset jalkapallovalmentajat Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Hugo Broos |
269697 | Barbara Ehrenreich (26. elokuuta 1941 – 1. syyskuuta 2022) oli yhdysvaltalainen toimittaja ja tietokirjailija. Kirjassaan Nälkäpalkalla (2001) Ehrenreich kuvaa kuinka hän eli vähimmäispalkalla Yhdysvalloissa ja teoksessa Petetty keskiluokka (2005) hän kuvaa keskiluokkaisten valkokaulustyöläisten aseman rajua muuttumista yrityssaneerausten ja työn määräaikaistumisen myötä. == Suomennetut teokset == * * == Lähteet == Luokka:Yhdysvaltalaiset toimittajat Luokka:Yhdysvaltalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet | Barbara Ehrenreich |
269699 | upright|pienoiskuva|Graz-Thalerhofin lentoaseman lennonjohtotorni. Graz- Thalerhofin lentoasema sijaitsee Itävallassa noin kymmenen kilometriä Grazin keskustasta etelään. Lentoasemalle kulkee valtatie 67 (joka kulkee Kleinstübingoistä Bubenbergiin Slovenian rajalle). Sitä käytti vuonna 2005 noin 900 000 matkustajaa. Lentoasemalle pääsee Grazin keskustasta sekä junalla (S5, asema: Flughafen Graz-Feldkirchen) että bussilla. Tärkeimmät Graziin liikennöivät lentoyhtiöt ovat Austrian Airlines ja Lufthansa. == Lentoyhtiöt == * Air Cairo * Austrian Airlines * Bulgarian Air Charter * Corendor Airlines * EasyJet * Eurowings * Klm Cityhopper * Lufthansa * Swiss * Turkish Airlines == Lentotukikohta == Lentotukikohdassa on ilmavalvontarykmentin () esikunta, joka muodostaa Aigeniin sijoitetun helikopterirykmentin kanssa Zeltwegissä esikuntaansa pitävän lentorykmentti 2:n (). Rykmentin vastuulla on Itävallan ilmatilan valvonta. == Muuta toimintaa == Lentoaseman alueella on myös rahtiliikennettä ja pienlentokone toimintaa. Lentoasemalla ovat AAC (Austrian Aircraft Corporation) (pienlentokonevuokraamo), P & B Helitrade Ges.m.b.H. (lentokoulu) ja Christophorus 12. Lentoaseman vieressä toimii Osterreichisches Luftfahrtmuseum (ilmailumuseo). == Lähteet == ==Aiheesta muualla== * Lentoaseman kotisivut Lentoasema Luokka:Itävallan lentoasemat Luokka:Itävallan ilmavoimat | Grazin lentoasema |
269703 | Miinalaiva Ruotsinsalmi oli Suomen merivoimissa 1941–1974 ollut miinalaiva, jonka sisaralus oli Riilahti. == Valmistus == Uusille miinalaivoille, Ruotsinsalmelle ja Riilahdelle, oli osoitettu rahoitus jo 1937, mutta ne myöhästyivät aiotusta aikataulustaan. Rahat käytettiin Mäkiluodon linnakkeen kasarmeihin. Ruotsinsalmi laskettiin lopulta vesille lokakuussa 1940. Palvelukseen alus otettiin 1941. Alun perin luokan alusten tehtäväksi oli määritelty panssarilaivojen saattoraivaajina toimiminen, joten niiden syväys oli vain 1,5 metriä. Ruotsinsalmen aseistuksena oli yksi 75 mm, yksi 40 mm ja kaksi 20 mm tykkiä sekä kolme miinakiskoparia, joita varten oli noin sata miinaa. Sukellusvenetorjuntaan sillä oli vesikuuntelulaitteita ja syvyyspommiheittimiä ja -pudottimia. Aluksella oli riittävästi tehoja raivauskaluston hinaamiseen. Itsensä ja muiden alusten suojaamista varten aluksella oli tehokkaat savugeneraattorit. == Palvelus == Ruotsinsalmi aloitti sisaraluksensa Riilahden kanssa Suomenlahden miinoittamisen 26. kesäkuuta 1941, heti jatkosodan alettua. Sodan aikana se laski 3 967 miinaa ja 541 raivausestettä. Alus oli sodan jälkeen erilaisissa tehtävissä, joista viimeinen oli vuosina 1973–1975 sukeltajien emälaivana. Se soveltuikin tarkoitukseen paremmin kuin aiemmin tehtävään käytetyt sekalaiset alukset. Alus oli kuitenkin auttamattoman yli-ikäinen. Siinä oli 1970-luvulla jo kolmannet pääkoneet, alun perin Riilahteen tarkoitetut varakoneetAuvinen, Visa s. 80. Alus poistettiin palveluksesta 1975. Tämän jälkeen se oli pitkään varastoituna Upinniemessä, suunnitelmana museointi. Varoja tähän ei kuitenkaan lopulta löytynyt, joten se romutettiin 1990-luvun alussa. ==Lähteet== * === Viitteet === Luokka:Suomen merivoimien miinalaivat | Miinalaiva Ruotsinsalmi |
269705 | Fat Possum Records on Oxfordissa, Mississippissä toimiva yhdysvaltalainen levy-yhtiö. Alkuaikoinaan Fat Possum keskittyi julkaisemaan ainoastaan tuntemattomia mississippiläisiä blues-artisteja. Sittemmin levy-yhtiö on alkanut julkaista myös nuoremman polven rock-yhtyeitä. ==Artisteja== Fat Possum tunnetaan parhaiten alkuaikojensa blues-artisteista kuten, R. L. Burnside, T-Model Ford, ja Junior Kimbrough. Viime aikoina Fat Possumin uudemmat artistit, kuten The Black Keys, ovat saaneet enenevässä määrin huomiota. Solomon Burken paluualbumi, "Don't Give Up On Me", voitti vuonna 2003 Grammy-palkinnon vuoden parhaana Blues-albumina. ==Aiheesta muualla== * Virallinen kotisivu Luokka:Yhdysvaltalaiset levy-yhtiöt | Fat Possum Records |
269723 | ISO 13407 -standardi (, ) määrittää vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjäkeskeisen suunnitteluprosessin. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu ISO 13407 –standardin (ISO, International Organization for Standardization) mukaan keskittyy käytettävyyden huomioimiseen vuorovaikutteisten järjestelmien kehityksen eri vaiheissa aina käyttäjien tarpeiden kartoituksesta tuotteen toteutukseen asti (ks. Kaavio 1.). Käyttäjäkeskeinen suunnittelu huomioi inhimilliset tekijät ja ergonomian, joka parantaa tehokkuutta, työolosuhteita ja ehkäisee haitallisten tekijöiden vaikutuksia. ISO 13407 –standardi antaa suunnittelijoille mallin, minkä mukaan toimia laite- ja ohjelmistokehitysprojekteissa ja tuottaa käytettävyydeltään onnistuneita lopputuotteita.ISO 13407:1999, Human-centered design processes for interactive systems. ISO 13407 -standardin mukaan käytettävyys mittaa, miten hyvin käyttäjät voivat käyttää tuotetta tietyssä käyttötilanteessa saavuttaakseen määritetyt tavoitteet tuloksellisesti, tehokkaasti ja tyytyväisinä. Tämä vaatii, että suunnitteluvaiheessa alusta lähtien tutkitaan tarkkaan käyttäjien taitoja, tarpeita ja rajoituksia. Standardin mukaan käyttäjäkeskeisessä iteroivassa suunnittelussa, eli että eri suunnitteluvaiheita toistetaan tarpeen mukaan sykleissä, luodaan vuorovaikutteisia järjestelmiä soveltaen useiden alojen asiantuntemusta. Käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi koostuu viidestä eri vaiheesta (määritelty tarkemmin Kaaviossa 1.), jotka ottavat käyttäjän ja käytettävyyden vaatimukset huomioon. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun eri vaiheiden läpikäynti takaa sen, että tuote lopulta täyttää sille etukäteen asetetut kriteerit. Suunnittelussa on tärkeää, että kukin vaihe raportoidaan tarkkaan, jotta seuraavilla iterointikierroksilla tuotetta voidaan parantaa palautteen mukaan. frame|center|Kaavio 1. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun vaiheet, ISO 13407 -standardimäärityksestä ja Bevanin ja Cursonin (1999) Bevan, N. and Curson, I. 1999. Planning and implementing user-centred design. In CHI '99 Extended Abstracts on Human Factors in Computing Systems (Pittsburgh, Pennsylvania, May 15 - 20, 1999). CHI '99. ACM Press, New York, NY, 137-138. URL= [http://doi.acm.org/10.1145/632716.632800] käyttämästä kaaviosta tehty yhteenveto. == Standardin rajoitteet == Käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun liittyviä standardeja on olemassa useita ja ne voidaan jakaa työmenetelmiä määrittäviin standardeihin ja suunniteltavan tuotteen ominaisuuksia määrittäviin standardeihin. Ne auttavat käytettävyyden ammattilaisia kehitysprosessien eri vaiheissa. ISO 13407-standardi kuvaa käytettävyyden suunnitteluprosessia yleisellä tasolla ja on suunnattu suunnittelutehtäviä johtaville henkilöille kuten projektipäälliköille. Standardi ei siis kuvaa yksityiskohtaisesti suunnitteluprosessissa käytettäviä metodeita ja tekniikoita. ISO 13407 -standardi toimii lisänä perinteisille ohjelmistokehitysmalleille. Jokela, T., Iivari, N., Matero, J., and Karukka, M. 2003. The standard of user-centered design and the standard definition of usability: analyzing ISO 13407 against ISO 9241-11. In Proceedings of the Latin American Conference on Human-Computer interaction (Rio de Janeiro, Brazil, August 17 - 20, 2003). CLIHC '03, vol. 46. ACM Press, New York, NY, 53-60. URL= ISO 9241 –standardisarjan ISO 9241-11 (Näyttöpäätteillä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset. Osa 11: Käytettävyyden määrittely ja arviointi) keskittyy puolestaan enemmän käytettävyyden määrittelyyn ja ISO 13407 käytettävyyden suunnitteluun täydentäen toinen toistaan. ISO 13407 tarjoaa apua käyttäjien ja käyttöympäristön kuvaamiseen, mutta ei keskity niinkään käyttäjän tavoitteisiin, käytettävyyden mittaamiseen ja lopputuotteen toteuttamiseen. Tämä tarkoittaa, että käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa tulisi siis huomioida useita standardeja yhden standardin sijasta. == Standardin käyttö == Standardit toimivat parhaimmillaan ammattikunnille yhteisten työtä määrittävien sääntöjen ja koulutuksen perustana. Standardeja käytettäessä täytyy kuitenkin muistaa, että ne antavat vain yleisiä suuntaviivoja ja tuotekehityksessä tulee huomioida jokaisen projektin erityyppiset tarpeet. Standardit ja työtavat tulee myös valita kunkin työprojektin mukaan ja määrittää tarkkaan, miten niitä kussakin tapauksessa täytyy soveltaa. Työprosessin kuluessa tulee myös tarkistaa, että työ etenee valittujen standardien mukaisesti. Buie, E. 1999. HCI standards: a mixed blessing. interactions 6, 2 (Mar. 1999), 36-42. URL= Standardien käyttöä voi tukea myös erilaiset käytettävyyteen liittyvät eettiset koodistot, tyylioppaat ja organisaatioiden yleiset suositukset. Käytettävyyden alan edustajia kuuluu lisäksi useisiin yhdistyksiin, joita ovat esimerkiksi ACM (Association for Computing Machinery), UPA (Usability Professionals’ Association), ACM SIGCHI (ACM's Special Interest Group on Computer-Human Interaction) ja IEEECS (The IEEE Computer Society). Nämä ammattijärjestöt osaltaan valvovat käytettävyyden periaatteiden toteutumista käytännön tasolla tuottamiensa erilaisten määrittelyjen ja koodistojen avulla. Internetissä on lisäksi useita käytettävyyteen liittyviä käytettävyyden ammattilaisten luomia www-sivustoja, jotka voivat toimia apuna ja ohjeistuksena käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa. Jokainen käytettävyyden ammattilainen todellisuudessa kuitenkin itse valvoo sitä, miten käytettävyys kunkin henkilön työssä toteutuu ja missä määrin lopputuotteet vastaavat näitä ohjeistuksia. Lisäksi jokaisen suunnittelijan omalla vastuulla on, miten he seuraavat standardien ja koodistojen kehitystä, sillä se vaatii useiden eri aineistojen tutkimista ja työtapojen kehittelyä. ==Lähteet== == Aiheesta muualla == * ISO 13407 standardin johdanto * Suomen Standardisoimisliitto SFS * SFS-standardien luettelo * UsabilityNet, ISO 13407 Human centred design processes for interactive systems * UsabilityNet, International standards for HCI and usability === Ammattijärjestöjä === * ACM, The Association for Computing Machinery * ACM SIGCHI, the ACM's Special Interest Group on Computer-Human Interaction * IEEECS, The IEEE Computer Society * Sigchi Finland *UPA, Usability Professionals’ Association === Muita ohjeistuksia === * ACM Code of Ethics and Professional Conduct * HCI Bibliography, Human-Computer Interaction Resources * Jakob Nielsenin sivut * Don Normanin sivut * Shneiderman's "Eight Golden Rules of Interface Design" * Windows XP - Guidelines for Applications Luokka:Käytettävyys Luokka:ISO en:ISO 13407 | ISO 13407 |
269725 | Yhdysvaltalaisen tilannekomediasarjan Frendit kymmenellä tuotantokaudella esiintyy kuusi päähenkilöä ja lukuisia muita sivuhenkilöitä. == Päähenkilöt == Jokaisella päähenkilön esittäjällä oli kokemusta tilannekomediasarjoista ennen Frendejä. *Rachel Karen Green (Jennifer Aniston) — muotiharrastaja ja Monican paras ystävä lukiosta. Rachel ja Ross Geller ovat on-off-suhteessa koko sarjan ajan. Rachelin ensimmäinen työ on tarjoilijana Central Perkissa. Hän saa myöhemmin apulaisostajan paikan Bloomingdale'silla ja Ralph Laurenilla. Ennen rooliaan Frendeissä Aniston oli näytellyt useissa epäonnistuneissa televisiosarjoissa. Näyteltyään kriitikoiden pilkkaamassa elokuvassa Leprechaun, hän oli valmis luopumaan näyttelijän urasta, kunnes hän koe- esiintyi Frendeihin *Monica E. Geller (Courteney Cox) — ryhmän äitihahmo, joka tunnetaan pakko-oireisena ja kilpailevana luonteena. Varsinkin Monican veli Ross kiusoittelee häntä usein siitä, että hän oli erittäin ylipainoinen lapsi. Monica on kokki, joka vaihtaa työpaikkaansa usein sarjan aikana. Seitsemännellä kaudella hän nai pitkäaikaisen ystävänsä Chandler Bingin. Sarjan alkaessa Cox oli luonut päänäyttelijöistä eniten uraa. Hän oli esiintynyt elokuvassa Ace Ventura – lemmikkidekkari ja televisiosarjassa Perhe on paras. *Phoebe Buffay-Hannigan (Lisa Kudrow) — omalaatuinen hieroja ja muusikko (eräs hänen tunnetuimmista kappaleistaan on ”Smelly Cat”). Phoebesta tuli koditon hänen ollessaan 14-vuotias ja hän joutui elämään kadulla. Ennen rooliaan Frendeissä Kudrow oli esittänyt Phoeben kaksoissiskoa Ursula Buffayta televisiosarjassa Hulluna sinuun, ja hän uusi roolin Frendeissä. Ennen näyttelijänuraa Kudrow oli työskennellyt muun muassa tutkijana isälleen. *Joseph "Joey" Francis Tribbiani, Jr. (Matt LeBlanc) — vaikeuksissa oleva näyttelijä, joka rakastaa ruokaa ja joka tuli tunnetuksi kuvitteellisesta tohtori Drake Ramorayn roolistaan televisiosarjassa Päivien viemää. Joey on naistenmies ja hänellä on useita naisystäviä sarjan aikana (hänen iskulauseensa on "How'r you doin'?"), ja hän rakastuu Racheliin kahdeksannella kaudella. Ennen rooliaan Frendeissä LeBlanc oli esiintynyt lyhytaikaisessa televisiosarjassa TV 101 ja pienemmässä roolissa televisiosarjassa Pulmuset. *Chandler Muriel Bing (Matthew Perry) — tilastotieteilijä monikansallisessa yrityksessä. Yhdeksännellä kaudella Chandler eroaa ja hänestä tulee nuorempi copywriter mainostoimistoon. Chandler tunnetaan sarkastisesta huumoristaan, ja hän nai pitkäaikaisen ystävänsä Monican. Kuten Aniston, myös Perry oli esiintynyt useissa epäonnistuneissa komediasarjoissa ennen rooliaan Frendeissä. *Ross Eustace Geller (David Schwimmer) — paleontologi, joka työskentelee luonnonhistoriallisessa museossa ja myöhemmin professorina New Yorkin yliopistolla. Rossilla on takanaan kolme epäonnistunutta avioliittoa (mukaan lukien yksi, joka oli päättynyt jo ennen sarjan alkua), ja hän on-off- suhteessa Rachelin kanssa koko sarjan ajan. Ennen rooliaan Frendeissä Schwimmer oli näytellyt pientä roolia televisiosarjoissa Kesä 68 ja NYPD Blue. Schwimmer on sarjan näyttelijöistä ainoa, joka on oikeasti kotoisin New Yorkista. == Sivuhenkilöt == ===Charles Bing=== :Näyttelijä: Kathleen Turner Charles Bing on Chandler Bingin isä. Hän on transvestiitti ja oli ennen naimisissa Nora Tyler Bingin kanssa, jonka kanssa hän ei enää ole väleissä. Chandler on kertonut useita muita kauhistuttaneita faktoja isästään, kuten sen, että hän ansaitsi viikkorahansa nyppimällä kulmakarvoja isältään ja tämän ystäviltä. Hän on esiintynyt Las Vegasissa Viva Las Gaygas show’ssa, missä myös Chandler avusti häntä nuorena. Hänen taiteilijanimensä on Helena Handbasket. ===Ursula Buffay=== :Näyttelijä: Lisa Kudrow Ursula Pamela Buffay on fiktiivinen henkilö televisiosarjoista Hulluna sinuun ja Frendit. Ursula on Phoeben ilkeä kaksoissisar, joka ei ole kummoisissa puheväleissä siskonsa kanssa. Hän on toiminut myös pornotähtenä. ===Carol Willick=== :Näyttelijä: Jane Sibbett Carol Willick on Ross Gellerin entinen vaimo ja Susan Bunchin lesbokumppani. Hänellä ja Susanilla oli suhde jo tämän ollessa naimisissa Rossin kanssa. Susanin ja Rossin välit ovat olleet huonot siitä lähtien, kun Ross syytti Susania Carolin "varastamisesta". Carol on opettaja ja huomasi olevansa lesbo Susanin tullessa kuvioihin. Carol ja Susan tapasivat kuntosalilla. Sekä Carolin vanhemmat että Ross järkyttyivät kun kuulivat että Carol on lesbo. Myöhemmin saatiin tietää että Carol on raskaana ja että lapsi on Rossin. === Jack Geller === :Näyttelijä: Elliott Gould Jack Geller on Monican ja Rossin isä. Hän on humoristinen. === Gunther === :Näyttelijä: James Michael Tyler Gunther on Central Perk -kahvilan työntekijä. Gunther on rakastunut Rachel Greeniin, mutta hän ei uskalla kertoa tunteistaan, ennen kuin vasta aivan viimeisessä jaksossa. === Mike Hannigan === :Näyttelijä: Paul Rudd Mike Hannigan on Phoeben mies. Phoebe tapasi hänet sopiessaan järjestävänsä tuplatreffit Joeyn kanssa. Joey etsisi miehen Phoebelle ja Phoebe vastaavasti naisen Joeylle. Joey kuitenkin unohti treffit kokonaan, ja meni ajattelemattomuuttaan sanomaan Phoebelle miehen olevan nimeltään Mike. Niinpä Joey meni Central Perk -kahvilaan etsimään jotakuta miestä, jonka nimi on Mike. Hän löysi Mike Hanniganin ja järjesti tämän treffeille Phoeben kanssa. === Tag Jones === :Näyttelijä: Eddie Cahill Tag Jones oli Rachelin assistentti seitsemännellä tuotantokaudella. Oikeasti Rachelilla oli tarkoituksena palkata eräs nainen nimeltään Hilda, mutta päätyi Tagiin koska piti hänestä niin paljon. Loppujen lopuksi Rachel ja Tag päätyvät yhteen ja kiitos tästä kuuluu Joeylle ja tämän möläytykselle "Sanoinhan että hän tykkää takaisin" Monen selityksen jälkeen he alkavat seurustella. Rachel lopettaa suhteen jaksossa "Kolmekymppiset" koska halusi vakavemman suhteen (Tag oli tuolloin 24 ja Rachel 30). Se ei ollut tosin viimeinen kerta kun Tag nähtiin sillä, jaksossa "Punainen paita" Phoebe kutsuu Tagin koska epäilee tämän olevan Rachelin lapsen isä. ===Mr. Heckles=== :Näyttelijä: Larry Hankin Mr. Heckles oli vanha mies, joka asui asunnossa Monican ja Rachelin alapuolella. Hän valitti usein näiden aiheuttamasta melusta, vaikkeivat nämä koskaan tehneet mitään, ja hakkasi asuntonsa kattoon luudalla. "Herra Hecklesin kuolema" -jaksossa Mr. Heckles kuoli hakatessaan luudallaan kattoon ja jätti kaiken omaisuutensa "yläkerran meluaville tytöille". Ystävykset menivät tutkimaan tämän tavaroita, mutta ne olivat pääasiassa roskaa. Chandler Bing kuitenkin samaistui Mr. Hecklesiin löytäessään useita yhtäläisyyksiä heidän välillään. ===Janice=== :Näyttelijä: Maggie Wheeler Janice Litman-Goralnik (o.s. Hosenstein) oli Chandlerin entinen tyttöystävä. Janicen muistaa ja tunnistaa parhaiten sanonnasta " Oh – my – God", jota Janice sanoi aina kun törmäsi muihin Frendeihin, etenkin Chandleriin. Janicen nauru on myös niitä asioita, joista hänet muistaa ja tunnistaa. Janice on myös ehkä merkittävin Frendien sivuhenkilöistä. Hänet nähtiin tai kuultiin sarjan jokaisella tuotantokaudella. ===Joanna=== :Näyttelijä: Alison LaPlaca Joanna oli Rachelin johtaja Bloomingdale'sissa, joka tapaili Chandleria muutamaan kertaan. "Bailaamaan"-jaksossa Joanna lupasi Rachelille ylennyksen, mutta kuoli auton törmättyä häneen, eikä tämä ylennys koskaan toteutunut. ===Estelle Leonard=== :Näyttelijä: June Gable Estelle Leonard oli Joey Tribbianin agentti, joka hankki tälle rooleja. Vaikka hän saikin Joeylle Dr. Drake Ramorayn roolin Päivien viemää -saippuaoopperaan, hän ei ollut kovinkaan hyvä työssään ja useimmat Joeyn roolit olivat pieniä. Kerran Estelle myös uskoi, että Joey oli antanut hänelle potkut ja yritti sabotoida hänen uraansa. Estellen muita asiakkaita oli näyttelijä koirapyramidin kanssa ja Al Zebooker, mies joka syö paperia. Estelle kuoli kymmenennellä tuotantokaudella ja siihen aikaan hänen ainoat asiakkaat olivat Joey ja Al Zebooker. ===Marcel=== Marcel oli Ross Gellerin lemmikkinä ollut kapusiiniapina ensimmäisellä tuotantokaudella. Se oli laiton eksoottinen eläin, jonka eläinsuojelun työntekijä Luisa (Rachelin ja Monican entinen luokkakaveri) oli ottaa haltuunsa. Ross lahjoitti Marcelin San Diegon eläintarhaan tämän muututtua seksuaalisesti aggressiiviseksi. Ross sai kuitenkin tietää myöhemmin, että Marcel varastettiin eläintarhasta ja siitä tuli myöhemmin maskotti olutyhtiön mainoksiin. Ystävykset näkivät Marcelin viimeisen kerran Outbreak 2: The Virus Takes Manhattan -elokuvan kuvauksissa, jossa tämä esiintyi. Katie, yksi Marcelia esittävistä apinoista, itse asiassa esiintyi todellisuudessa elokuvassa Tuntematon uhka (Outbreak). ===Eddie Menuek=== :Näyttelijä: Adam Goldberg Eddie Menuek oli Chandlerin kämppis toisella tuotantokaudella. Eddie muutti Chandlerin luokse Joeyn muutettua omaan asuntoonsa. He tapasivat supermarketissa Eddien auttaessa Chandleria valitsemaan chorizoa. Chandlerille kuitenkin selvisi myöhemmin ettei heillä ole mitään yhteistä; Eddie vihasi Baywatchia, varasti mallinuken pään Macy'sta ja kuivatti hedelmiä hysteerisesti. Pian Chandler tapasi Eddien entisen tyttöystävän, Tillyn, jonka Eddie sanoi tuhonneen elämänsä. Tilly saapui tuomaan Eddien vanhaa, tyhjää akvaariota. Eddie kuitenkin näki Tillyn ja tyhjän tankin tämän juuri ollessa lähtemässä uskoen, että Chandler makasi Tillyn kanssa ja tappoi Buddyn, Eddien kultakalan. Eddie päätti korvata kalan kultakalakeksillä. Pian Chandler päätti, että Eddien täytyisi lähteä, sillä hän muun muassa katseli nukkuvaa Chandleria öisin. Useiden yritysten jälkeen Chandler sai viimein Eddien muuttamaan. Hän raahasi tämän tavarat ulos asunnosta Joeyn kanssa, ja väitti Eddielle ettei ollut koskaan asunut hänen kanssaan, minkä Eddie uskoi. === Ruma alaston mies === Ruma alaston mies on hahmo, joka asuu Monican asunnon läheisessä asunnossa. Hänen oikea nimensä ei ole tiedossa, vaan päähenkilöt kutsuvat tätä "rumaksi alastomaksi mieheksi", koska hän oli ruma, lihava ja kulki asunnossaan alasti. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu aina tällä nimellä vaan eräässä jaksossa Phoebe kutsui häntä "söpöksi alastomaksi mieheksi". Lisäksi Rachelin äiti kutsui häntä "epäviehättäväksi alastomaksi mieheksi, joka soittaa selloa". Sarjassa häntä kuvattiin vain kahdesti. Kerran, kun tämän luultiin kuolleen, ja silloinkin näytettiin vain hänen vatsansa, ja myöhemmin uudestaan selän takaa. Ruma alaston mies asui asunnossa suoraan vastapäätä Rachelin ja Monican asuntoa ja tästä syystä jokainen asunnossa olleista kykeni näkemään suoraan miehen asuntoon. Ensimmäisinä vuosina ystävykset katselivatkin usein miehen asuntoon selostaen mitä siellä tapahtuu. Kerran he uskoivat miehen olevan kuollut ja kokosivat pitkän tökkimisvälineen, jolla koettivat onko tämä hengissä. Eräässä jaksossa ystävykset saivat tietää, että ruma alaston mies oli muuttamassa pois ja vuokraamassa asuntoaan (samalla he huomasivat ironisen seikan; useissa miehen laatikoista oli vaatteita). Useat henkilöt yrittivät saada asunnon itselleen, mukaan lukien Ross Geller, joka loppujen lopuksi voitti kilpailijansa menemällä miehen luokse syömään tämän seuraksi ostamiaan minimuffinseja (alastomana Rossina). Näin mies muutti pois eivätkä ystävykset enää kyenneet katselemaan häntä Monican ja Rachelin asunnosta. Rumasta alastomasta miehestä ei kuulunut tämän jälkeen mitään, eikä hän esiintynyt viimeisessä jaksossa. === Russ === :Näyttelijä: David Schwimmer Russ oli Frendeissä toisella tuotantokaudella esiintynyt sivuhahmo, joka oli täsmälleen samanlainen kuin Ross. Russ oli Rachelin poikaystävä, mutta Rachel erosi kuitenkin hänestä kun tajusi tämän muistuttavan liikaa Rossia. ===Judy Geller=== :Näyttelijä: Christina Pickles Judy on Monican ja Rossin äiti. Hän suosi vanhempaa lastaan, eli Rossia, joten Monica on aina yrittänyt tavoitella vanhempiensa suosiota. ===Emily Waltham=== :Näyttelijä: Helen Baxendale Emily on Ross Gellerin toinen vaimo/avioero, hieman kontrollifriikki ja brittiläinen. Emily tuli mukaan Frendeihin 4. tuotantokauden puolivälissä Rachelin pomon pahasuisena veljentyttärenä, mutta myöhemmin hän on ystävällinen ja tunteellinen. Jätettyään Rossin (koska Ross sanoi alttarilla "Rachel") hän vaatii Rossia olemaan koskaan tapaamatta Rachelia ja tätähän Ross ei voi tehdä… ===Amy Green=== :Näyttelijä: Christina Applegate Amy on Rachel Greenin sisko. Amy esiintyy sarjassa kahdesti. Hänet kuvataan hyvin itsekeskeisenä ja hieman tyhmänäkin henkilönä; hän ei esimerkiksi ikinä muista ihmisten oikeita nimiä ja Rachelin mukaan Amy varastaa aina kaiken mitä Rachelilla on. Ensimmäisen kerran hänet tavataan, kun hän tulee lainaamaan Rachelilta hiustensuoristajaa treffejään varten. Treffit kuitenkin peruuntuvat, koska miehen vaimo palasi kaupunkiin ja Rachel kutsui Amyn Monica Gellerin luokse kiitospäivän aterialle. Aterialla Rachel ja Amy riitaantuvat, koska Rachel sanoo, ettei antaisi Emmaa Amylle jos kuolisi. Seuraavan kerran hänet tavataan kun hän tulee kertomaan, että on menossa naimisiin entisen poikaystävänsä isän kanssa, tuon hienon asunnon takia. Rachel rohkaisee Amya jättämään miehen ja etsimään itselleen jonkun jota rakastaa. Amy noudattaa neuvoa, mutta muuttaakin Rachelin ja Joey Tribbianin luokse. ===Jill Green=== :Näyttelijä: Reese Witherspoon Jill on Rachel Greenin sisko. Hän esiintyy kahdessa peräkkäisessä jaksossa, joista ensimmäisessä hän saapuu Chandler Bingin ja Monican asunnolle, koska luulee Rachelin yhä asuvan siellä. Hän kertoo, että heidän isänsä ei enää anna hänelle rahaa, ja että tuo käski Jillin tulla oppimaan elämistä "ainoalta tyttäreltä josta hän on ylpeä". Hän myös kertoo, että syy tähän oli se, että hän osti ystävälleen veneen. Rachel lupaa auttaa siskoaan, mutta se osoittautuu varsin hankalaksi, sillä tämä on opetellut luottokorttien numerot ulkoa, eikä lopeta shoppailua. Rachel myös vahingossa saa Jillin lähtemään Ross Gellerin kanssa treffeille, jonka jälkeen Rachel on todella mustasukkainen, peläten Rossin ja Jillin menevän naimisiin. Ross kuitenkin lupaa Rachelille, ettei enää käy treffeillä Jillin kanssa, jos se häiritsee Rachelia. Tästä taas syntyy riita Rachelin ja Jillin välille ja Jill koettaa saada Rossin kanssaan sänkyyn kostoksi siskolleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu ja Jill lähtee. Tästä huolimatta Jill on kuvattu Rachelin suosikkisiskona; tämä mainitaan samassa jaksossa kun Amy tulee ensi kertaa vierailulle. Myöhemmin Rachel saa myös kuulla Amylta, että Jillin Atkinsin dieetti meni mönkään ja tämä on lihonut. ===Pete Becker=== : Näyttelijä: Jon Favreau Pete on Monican miljonääripoikaystävä kolmannella tuotantokaudella. Monica ei ollut aluksi ihastunut Peteen, mutta myöhemmin heillä oli aika vakavakin suhde. Monica jätti Peten tämän aloitettua uran häkkitaistelijana. === Esitelty yhdeksännellä tuotantokaudella === thumb|upright|Paul Rudd esitti Phoeben miesystävää ja aviomiestä Mike Hannigania yhdeksännellä ja kymmenennellä tuotantokaudella. *Michael "Mike" Hannigan (Paul Rudd) — Phoeben miesystävä ja myöhemmin aviomies: jaksossa "The One with the Pediatrician" (tuotantokausi 9, jakso 3) Joey unohtaa luvanneensa järjestää Phoebelle treffiseuraa. Joey valehtelee Phoebelle ja kertoo järjestäneensä hänelle miehen, joka on nimeltään Mike. Tämän jälkeen Joey menee Central Perkiin ja huutaa miestä nimeltä "Mike". Mike Hannigan vastaa Joeylle ja Joey ottaa hänet mukaan tuplatreffeille. Lopulta Mike ja Phoebe muuttavat yhteen. Kun Phoebe kertoo haluavansa joskus naimisiin, Mike kertoo hänelle että hänen entinen avioliittonsa ei sujunut hyvin eikä hän halua ikinä naimisiin, joten he eroavat. He kuitenkin huomaavat, etteivät voi olla erossa toisistaan ja he palaavat yhteen jaksossa "The One with the Memorial Service" (tuotantokausi 9, jakso 17). Jaksossa "The One in Barbados, Part 1" Mike kosii Phoebea samaan aikaan kuin Phoeben entinen miesystävä David. Phoebe ei suostu kummankaan kosintaan, mutta kertoo Mikelle haluavansa olla hänen kanssaan. Myöhemmin Mike eroaa tyttöystävästään Precious (Anne Dudek) - Mike oli tapaillut Preciousta sillä aikaa, kun he olivat olleet erossa Phoeben kanssa. Jaksossa "The One Where Rachel's Sister Babysits" (tuotantokausi 10, jakso 5) Mike kosii Phoebeta ja he menevät naimisiin. Kun Phoebe ehdottaa muuttavansa nimekseen "Prinsessa Consuela Bananahammock", Mike kertoo muuttavansa nimensä "Paska Pussiksi". Mike tekee pienen esiintymisen myös sarjan päätösjaksossa. *Theodore ja Bitsy Hannigan (Gregory Itzin ja Cristine Rose) — Miken rikkaat ja ylimieliset vanhemmat. Mike esittelee Phoeben heille, mutta he tekevät selväksi, etteivät halua Phoebea sukuunsa. Mike kuitenkin uhmaa heitä ja kertoo rakastavansa Phoebea vanhempiensa ja näiden ystävien edessä. He osallistuvat Phoeben ja Miken häihin jaksossa "The One with Phoebe's Wedding". *Leonard Hayes (Jeff Goldblum) — ohjaaja, jonka mielestä Joeyn esiintyminen ei ole "tarpeeksi kiireellistä"; Joey päättää juoda paljon nesteitä, joten toisen koe-esiintymisen aikana hänen tarvitsee päästä vessaan. *Amy Green (Christina Applegate) — Rachelin toinen sisko, joka esiintyy ensimmäisen kerran jaksossa "The One with Rachel's Other Sister" (tuotantokausi 9, jakso 8). Hän saapuu Monican ja Chandlerin kiitospäivän aterialle, jossa hän hermostuu, sillä hänelle kerrotaan ettei hän saa Emman huoltajuutta, jos Rachel ja Ross kuolevat. Hän esiintyy myös jaksossa "The One Where Rachel's Sister Babysits", jossa hän kertoo Rachelille naivansa entisen poikaystävänsä rikkaan isän. Rachel yrittää opettaa hänelle vastuullisuutta ja antaa hänen vahtia Emmaa. Amy hankkii Emman korviin reiät. :Applegate voitti Primetime Emmy -palkinnon kategoriassa Outstanding Guest Actress in a Comedy Series esiintymisestään jaksossa "The One with Rachel's Other Sister", ja hän sai toisen ehdokkuuden esiintyessään jaksossa "The One Where Rachel's Sister Babysits". *Gavin Mitchell (Dermot Mulroney) — Rachelin sijainen Ralph Laurenilla. Rachelin pomo Zelner pitää Gavinista, joten Rachel päättää äitiyslomansa suunniteltua aikaisemmin jaksossa "The One Where Rachel Goes Back to Work" (tuotantokausi 9, jakso 11). Heidän työsuhteensa parantuu jaksossa "The One with Phoebe's Rats", ja he suutelevat Rachelin syntymäpäiväjuhlissa. Jaksossa "The One Where Monica Sings" (tuotantokausi 9, jakso 13) Rachel kertoo Gavinille, että vaikka hän pitää hänestä, suhde olisi monimutkainen Rossin takia. *Steve (Phill Lewis) — Chandlerin pomo tämän ollessa työharjoittelussa. Esiintyy jaksoissa "The One Where Rachel Goes Back to Work", "The One with the Mugging" ja "The One with the Lottery", jossa hän tarjoaa Chandlerille työtä nuorempana copywriterina. *Charlie Wheeler (Aisha Tyler) — viehättävä paleontologi, johon Ross rakastuu jaksossa "The One with the Soap Opera Party" (tuotantokausi 9, jakso 20). Ross suunnittelee pyytävänsä häntä ulos, mutta Joey ehtii aikaisemmin. Sen sijaan että Ross olisi katkera, hän auttaa Joeyta keksimään älykkäitä paikkoja, joihin tämä voisi viedä Charlien. Rossin konferensissa jaksossa "The One in Barbados" Charlie kertoo Joeylle ettei heillä ole mitään yhteystä ja he eroavat. Tämän jälkeen Charlie ja Ross alkavat seurustella. Jaksossa "The One with Ross's Grant" (tuotantokausi 10, jakso 6) Charlie ja Ross eroavat, ja hän palaa yhteen entisen poikaystävänsä tohtori Benjamin Hobartin (Greg Kinnear) kanssa. :Charlien roolihahmo luotiin erityisesti vastalauseena kritiikkiin, jota Frendit sai siitä, että sarjassa oli nähty liian vähän etnisten vähemmistöjen edustajia. Aisha Tyler oli vasta sarjan toinen tummaihoinen näyttelijä ensimmäisen ollessa Gabrielle Unionin roolihahmo Kristen Lang jaksossa "The One with the Cheap Wedding Dress" (tuotantokausi 7, jakso 17). *Molly (Melissa George) — Emman kaunis lastenhoitaja. Kun Joey näkee hänet, hän ihastuu välittömästi. Ross yrittää pitää Joeyta kaukana Mollysta, jonka johdosta Joey haluaa häntä yhä enemmän. Ross pyytää Chandleria katsomaan Joeyn perään. Kun Ross luennoi Joeylle, oveen koputetaan ja siellä on Mollyn tyttöystävä. He suutelevat ja Ross sanoo, että ei taidakaan olla mitään ongelmaa. Joey kuitenkin kiihottuu yhä enemmän siitä, että hän on lesbo. Molly esiintyy myös jaksossa "The One Where Monica Sings" (tuotantokausi 9, jakso 13). *Sandy (Freddie Prinze, Jr.) — Emman toinen lastenhoitaja. Kun Ross ja Rachel ovat haastatelleet useita naispuolisia lastenhoitaja, he yllättyvät nähdessään että Sandy on mies. Työhaastattelussa Sandy voittaa Rachelin puolelleen ja Rachel palkkaa Sandyn Rossin vastusteluista huolimatta. Sandy osoittaa olevansa erittäin pätevä ja hän opettaa jopa Joeyta, mutta Ross joutuu erottamaan hänet, sillä tämä ei voi sietää ajatusta miespuolisesta lastenhoitajasta. *Zach (John Stamos) — Monican mahdollinen siemennesteen luovuttaja, kun Monica saa selville ettei Chandler voi saattaa häntä raskaaksi. *Wendy (Selma Blair) — Chandlerin työkaveri tämän työskennellessä Tulsassa. Hän yrittää vietellä Chandleria, kun Chandler joutuu viettämään joulun töissä. === Esitelty kymmenennellä kaudella === ::Katso myös Frendit (10. tuotantokausi) *Erica (Anna Faris) — nuori ohiolainen nainen, joka päättää antaa lapsensa adoptoitavaksi Monicalle ja Chandlerille jaksossa "The One with the Birth Mother" (tuotantokausi 10, jakso 9). Hän vierailee New Yorkissa jaksossa "The One Where Joey Speaks French" ja Monica ja Chandler esittelevät hänelle kaupunkia. Erica lähtee synnyttämään kymmenennen tuotantokauden jaksossa "The One with Rachel's Going Away Party" ja synnyttää kaksoset, jotka nimeää Ericaksi ja Jackiksi, jaksossa "The Last One". *Erica ja Jack — kaksoset, jotka Monica ja Chandler adoptoivat sarjan viimeisessä jaksossa. Paljastuu, etteivät Chandler ja Monica tienneet kaksosista ennen niiden syntymää. Chandler ehdottaa toisen antamista pois, mutta Monica kieltäytyy. Kaksoset saivat nimensä biologisen äidin Erican mukaan ja Monican ja Rossin isän Jack Gellerin mukaan. *Missy Goldberg (Ellen Pompeo) — nainen, joka kävi samaa koulua kuin Ross ja Chandler. Kouluaikana Ross ja Chandler tekivät sopimuksen, ettei kumpikaan tapaile häntä. Luokkakokouksessa jaksossa "The One Where the Stripper Cries" (tuotantokausi 10, jakso 11) kuitenkin selviää, että Chandler ja Missy tapailivat useita kertoja lukioaikana. *Benjamin Hobart (Greg Kinnear) — Nobel-palkittu paleontologi ja Rossin naisystävän Charlie Wheelerin entinen poikaystävä, joka esitellään jaksossa "The One with Ross' Grant". Hän tunnustaa Rossille rakastavansa yhä Charlieta ja yrittää rikkoa heidän suhteensa. Charlie ja Benjamin palaavat lopulta yhteen. *Amanda Buffamonteezi (Jennifer Coolidge) — Monican ja Phoeben vanha ystävä, joka asui samassa rakennuksessa kuin he ennen muuttoaan Englantiin. Englannissa hän alkoi käyttää teeskenneltyä brittiaksenttia. Hän väittää harrastaneensa seksiä Evel Knievelin kanssa. *Roy (Danny DeVito) — strippari, joka esitellään jaksossa "The One Where the Stripper Cries". Monica ja Rachel palkkaavat hänet viime hetkellä Phoeben polttareihin, sillä Phoebe oli ilmaissut pettymyksensä kuultuaan, ettei polttareissa ole stripparia. Kun strippari saapuu, naiset yllättyvät sillä hän on vähintään 50 vuotta vanha. Kun hän näkee, ettei Phoebe pidä esityksestä, hän järkyttyy ja alkaa itkemään. Phoebe lohduttaa häntä ja kehottaa häntä ryhtymään opettamaan strippausta sen esittämisen sijaan. *Mackenzie (Dakota Fanning) — Monican ja Chandlerin uuden asunnon nykyisten omistajien tytär. Hän auttaa Joeyta näkemään Chandlerin ja Monican muuton hyvät puolet. == Lähteet == * Frendit | Luettelo televisiosarjan Frendit hahmoista |
269767 | Braun on vuonna 1921 Max Braunin Frankfurtiin perustama saksalainen yhtiö. Vuosina 1984–2005 Braun oli Gilletten omistama. Vuonna 2005 Procter & Gamble osti Gilletten, ja nyt Braun on sen omistuksessa. == Tuotteet == Braun tekee nykyään: * partakoneita, partatrimmereitä ja hiustenleikkuuseen tarkoitettuja koneita ("kotiparturi") * naisten ihokarvanpoistolaitteita, epilaattoreita ja ladyshavereita * hiusten huolto- ja -muotoilulaitteita (hiustenkuivaimia, suoristimia, kihartimia ym. muotoilijoita) * kahvikoneita, leivänpaahtimia, pikasekoittimia ym. pienkeittiökoneita * kelloja ja laskimia * terveyteen liittyviä laitteita, kuten kuumemittareita ja verenpainemittareita Luokka:Saksalaiset kodinkonevalmistajat Luokka:Saksalaiset elektroniikkayhtiöt Luokka:Kodinkonemerkit Luokka:Viihde-elektroniikan tuotemerkit Luokka:Terveydenhoitoalan tuotemerkit Luokka:Procter & Gamblen tuotemerkit | Braun |
269769 | Nuova Innocenti S.p.A. oli italialainen, Milanossa toiminut pienten henkilöautojen valmistaja. Brittiläinen autojätti British Leyland osti Innocentin autotehtaan 1972. Innocenti Mini olikin läheistä sukua englantilaiselle ”serkulleen”. Ennen vuonna 1974 esiteltyä Bertonen piirtämää uutta korimallia Innocentin Minit olivat myös ulkomuodoltaan englantilaisen esikuvansa kopioita. Uuden korimallin myötä autoihin tuli myös uusi japanilaista alkuperää oleva kolmisylinterinen, 990-kuutionen moottori, josta oli saatavissa kolme versiota. Heikkotehoisin olí 27 kilowattia kehittänyt dieselmoottori, bensiinikäyttöinen perusversio tuotti puolestaan 38 kilowattia ja malliston huipulla oli vielä nimellä Innocenti Turbo de Tomaso -nimellä markkinoitu 53 kilowatin turboahdettu moottori. Turbo-version erotti ulkoisesti perusmallista mustista lokasuojien levennyksistä, etuspoilerista sekä etupuskuriin integroiduista sumuvaloista. Vuonna 1990 De Tomaso myi Innocentin Fiat-konsernille ja Innocenti Minin tuotanto lopetettiin. Italiassa Fiat Elbaa alettiin tällöin myydä Innocentin merkillä. Valmistus jatkui vuoteen 1997 saakka. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Merkkikerhon sivut * | Innocenti |
269772 | Elektra Records on yhdysvaltalainen vuonna 1951 perustettu Warner Music Groupin omistama levy-yhtiö. Yhtiön perustivat Jac Holzman ja Paul Rickholt. Nykyisin yhtiö toimii Atlantic Records Groupin alaisuudessa. Yhtiö on julkaissut muun muassa Björkin, Metallican, The Curen, The Doorsin, Yngwie Malmsteenin, AC/DC:n, Dream Theaterin, Desperadon ja Queenin levyjä. Vuonna 2001 Warner julkaisi Elektran 50-vuotisjuhlan kunniaksi levymerkin vähemmän tunnettujen artistien albumeita kaksi kerrallaan joko yhdellä tai kahdella CD- levyllä. Heitä olivat David Blue, Tim Buckley, The Butterfield Blues Band, Judy Collins, The Dillards, Judy Henske, Fred Neil, Phil Ochs, Tom Paxton ja Tom Rush. ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * Andy Finneyn The Elektra 'Master' Discography. Luokka:Warner Music Group | Elektra Records |
269781 | Siobhán Donaghy (s. 14. kesäkuuta 1984 Lontoo) on brittiläinen laulaja- lauluntekijä. Syyskuuhun 2001 asti hän oli Sugababes- popyhtyeen jäsen, jonka jälkeen hänet korvattiin uudella jäsenellä Heidi Rangella. Lähdettyään Sugababesista Donaghy on julkaissut kolme singleä ja albumin. Hän asuu Middlesexissä perheensä ja sisarustensa kanssa. == Lähtö Sugababesista == Donaghy oli ennen lähtöään muiden Sugababes-yhtyeen jäsenien, Mutya Buenan ja Keisha Buchananin kanssa kiertänyt yli vuoden promootio- ja konserttikiertueella maailmalla, ja kiertueen aikana hänestä tuli yhä tyytymättömämpi asemaansa yhtyeessä. Siobhán Donaghysta tuntui, että hänen yhtyetoverinsa ja managerinsa ohjasivat häntä suuntaan, johon hän ei halunnut urallaan mennä. Donaghy ei myöskään tullut toimeen Keisha Buchananin kanssa ja masentui. Donaghy on kuitenkin kiistänyt huhut, joiden mukaan hän olisi kesken promootiokiertueen Japanin-osuuden poistunut haastattelusta naistenhuoneeseen ja lähtenytkin mitään sanomatta takaisin Englantiin. Donaghy on yhä Mutya Buenan ystävä. == Revolution in Me == Maaliskuussa 2003 Siobhán Donaghy julkaisi ensimmäisen singlensä soolourallaan. Nothing But Song ja Overrated- singlet jäivät kuitenkin melko vähälle huomiolle, kuten myös Donaghyn sooloalbumi Revolution in Me, jonka paras listasijoitus oli Britanniassa #117. Heikon menestyksen syytettiin johtuneen vähäisestä markkinoinnista Donaghy julkaisi singlensä Nothing But Song nimellä "Shanghai Nobody", koska ei halunnut tulla muistetuksi ainoastaan "tyttönä joka jätti Sugababesin". == Tulevaisuus == Tammikuun alussa 2007 Donaghy julkaisi uuden singlensä Don't Give Up. Single on esimakua hänen toiselta studioalbumiltaan Ghosts, joka julkaistiin 5. helmikuuta 2007. Ghost-albumin julkaisua on siirretty loppukesään. == Diskografia == === Albumit === *One Touch (2000 - Sugababesin ensimmäinen albumi - UK #26) *Revolution in Me (2003 - UK #117) *Ghosts (2007 - UK #?) === Singlet === *Overload (2000 - Sugababesin ensimmäinen single - UK #6) *New Year (2000 - Sugababesin toinen single - UK #12) *Run for Cover (2001 - Sugababesin kolmas single - UK #13) *Soul Sound (2001 - Sugababesin neljäs single - UK #30) *Nothing But Song (2003 - vain vinyylinä) *Overrated (2003 - UK #19) *Twist of Fate (2003 - UK #52) *Ghosts (2006 - vain vinyylinä) *Don't Give Up (2007 - julkaistiin tammikuussa) *So You Say (2007 UK #76) == Aiheesta muualla == *Viralliset internetsivut * * Luokka:Brittiläiset laulajat Luokka:Vuonna 1984 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Siobhán Donaghy |
269784 | John Smyth (1570 – n. 28. elokuuta 1612) oli varhainen englantilainen baptistisaarnaaja ja uskonnonvapauden puolustaja. Monet historioitsijat katsovat hänen olleen nykyaikaisen baptistisen liikkeen perustaja. ==Baptistiliikkeen perustajana== Smyth vihittiin anglikaanisen kirkon papiksi vuonna 1594. Pian tämän jälkeen hän erosi Englannin kirkosta ja ryhtyi separatistiksi. Vuonna 1609 hän alkoi erään hollantilaisen ryhmän kanssa kannattamaan uskovien kastetta lapsikasteen sijasta. Yhdessä he muodostivat erään ensimmäisistä baptistiseurakunnista. ==Opilliset näkemykset== Alussa Smythin näkemykset olivat melko yhteneviä anglikaanisen kirkon näkemysten kanssa, mutta ajan kuluessa hänen näkemyksensä alkoivat erkaantua niistä. Ensinnäkin hän hylkäsi kaiken liturgian, ja katsoi todellisen jumalanpalveluksen tulevan kirjasta lukemisen sijaan sydämestä. Rukouksen, laulun ja saarnojen tuli olla täysin spontaaneja. Hän jopa kielsi Raamatun lukemisen palveluksissa koska hän katsoi englanninkielisten käännösten olevan vähempiarvoisia kuin suora sana Jumalalta. Toiseksi Smyth esitteli seurakunnan johtotavan, jossa johdossa ovat pastori ja diakoni. Uskovien kasteen kannattaminen sai aikaan sen, että ensimmäiset baptistit, jotka oli kastettu lapsina, katsoivat tarvitsevansa uuden kasteen. Koska kukaan ei suorittanut tällaisia kasteita, Smyth kastoi itsensä ja sen jälkeen alkoi kastaa muita. ==Irtaantuminen baptismista ja liittyminen mennoniittakirkkoon== Ennen kuolemaansa Smyth irtaantui baptistisista näkemyksistään ja yritti saada baptisteja mukaan mennoniittakirkkoon. Hän kuoli ennen kuin tämä tapahtui, mutta suurin osa hänen seurakunnastaan liittyi myöhemmin mennoniittoihin. Tämä sai aikaan eron Smythin ja Thomas Helwysin johtamien ryhmien välille. Luokka:Baptismi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Luokka:Brittiläiset papit Luokka:Vuonna 1570 syntyneet Luokka:Vuonna 1612 kuolleet | John Smyth |
269791 | Hieho on sukukypsä, poikimaton nuori naaraspuolinen nauta. Hiehoiksi lasketaan yleensä yli kahdeksan kuukauden ikäiset, poikimattomat naarasnaudat. Tällaiset voidaan pitää jo parteen kytkettynä, alle puolen vuoden ikäisten nautojen (vasikoiden) kytkeminen päästään kiinni on Suomessa kielletty lailla. Pihattonavetoissa, joita suurin osa uusista navetoista on, kaikki eläimet kulkevat vapaana. Hieho muuttuu lehmäksi poikimisen (vasikoinnin) yhteydessä, jolloin sillä on ikää yleensä noin 24–25 kuukautta. Joillakin lihanautaroduilla ikä on korkeampi. Joissain maissa hiehoksi lasketaan myös kerran poikinut lehmä eli ensikko, ja eläintä aletaan kutsua lehmäksi vasta toisen poikimisen jälkeen. ==Aiheesta muualla== Luokka:Nautakarjatalous | Hieho |
269792 | Thomas Helwys (n. 1550 – n. 1616) oli eräs baptistiliikkeen perustajista. 1600-luvun alussa Helwys muotoili baptisteille keskeisen vaatimuksen: että kirkon ja valtion tulee olla erotettuina, jotta kansalaisilla on vapaus valita uskontonsa omantuntonsa mukaan. Näin hän oli uskonnonvapauden kannattaja aikana, jolloin mielipide oli vaarallinen. Hän kuoli vankilassa Jaakko I:n toimeenpanemissa protestanttien vainoissa. Luokka:Baptismi Yhdistyneessä kuningaskunnassa Luokka:Brittiläiset papit Luokka:Vuonna 1550 syntyneet Luokka:Vuonna 1616 kuolleet | Thomas Helwys |
269799 | Karsina on suomen kielen murteissa perinteisesti voinut tarkoittaa kolmea eri asiaa. Yleiskielessä se on navetassa tai tallissa oleva aitaus eläimille. Perinteisessä karjalaisessa ja savolaisessa tuvassa se on ollut naisten ja lasten puoli eli uunin ja päätyseinän välinen osa. Paikoitellen Kaakkois- Suomessa karsinaksi sanotaan myös vilja-aitan laaria eli hinkaloa. ==Karsina kotieläintaloudessa== Suomen yleiskielessä karsina tarkoittaa navetassa, sikalassa, lampolassa tai tallissa olevaa aitausta, jossa pidetään nautoja, sikoja tai lampaita. Myös hevosia pidetään karsinoissa. Eri eläinlajeille karsinat ovat erilaisia. Ryhmäkarsinassa on useita eläimiä yhdessä. Eri lajeja ei kuitenkaan laiteta samaan karsinaan. Hevosia pidetään yksittäiskarsinoissa, ellei niillä ole erillistä pihattoa, toisin sanoen hallia, josta pääsee vapaasti kulkemaan tarhaan ja takaisin. Karsinoihin kuuluu eläinten syöttöpaikka ja nykyaikaisissa rakennuksissa karsinoissa on myös vesiautomaatit, joista eläimet voivat vapaasti juoda. Karsinoissa pidetään yleensä kuivikkeita pohjalla. Kuivikkeena saatetaan nykyään käyttää esimerkiksi olkia, sahan- tai kutterinpurua, sanomalehtipaperia tai kumirouhetta. Eri eläimillä parhaiten soveltuvan kuivikkeen ominaisuudet voivat vaihdella. Karsinat tehtiin ennen riu'usta ja seipäistä tai laudasta, mutta esimerkiksi sikojen karsinat ovat olleet jo kauan teräsputkesta ja betonista koottuja. Karsinoita voi ostaa myös valmiina pakettina. Hevosille niitä on saatavina liukuovilla puoliovilla, kalteroiduilla puoliovilla tai englantilaistyyppisinä ulkokarsinoina, jolloin hevonen saa päänsä suoraan ulos korkeussuunnassa kahdessa osassa olevasta ovesta. Hevosen karsinaa ei pidä sekoittaa pilttuuseen. Karsinassa hevonen pystyy kääntymään, käymään makuulle kuivikkeille ja piehtaroimaan. Pilttuussa hevonen on sidottuna seinään, eikä se pääse kääntymään, eikä välttämättä edes käymään makuulle. Pilttuussa hevosen pitäminen ei ole nykyisten asetusten mukaisesti suositeltavaa, eikä edes sallittua mikäli se tapahtuu kokopäiväisesti. Luokka:Kotieläintalous | Karsina |
269801 | Isoftaalihappo on aromaattinen dikarboksyylihappo, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä kiteistä jauhetta. Sen kemiallinen kaava on C8H6O4 ja rakennekaava C6H4(COOH)2. Isoftaalihaposta käytetään myös nimityksiä meta- ftaalihappo, m-ftaalihappo ja 1,3-bentseenidikarboksyylihappo. Isoftaalihapon moolimassa on 166,1 g/mol, sulamispiste 345–348 °C, tiheys 1,54 g/cm3, itsesyttymislämpötila > 650 °C ja CAS-numero 121-91-5. Isoftaalihappo ei liukene kylmään veteen, mutta huonosti kiehuvaan veteen. == Valmistus ja käyttö == Isoftaalihappoa valmistetaan hapettamalla m-ksyleeniä hapen avulla ja toisinaan kohapettimena käytetään asetaldehydiä ja liuottimena etikkahappoa. Katalyytteinä m-ksyleenin hapetukselle käytetään tyypillisesti koboltti-mangaani-bromi-katalyyttiä. Yhdiste puhdistetaan kiteyttämällä. Isoftaalihappoa käytetään korkeita lämpötiloja kestävien polyestereiden, hartsien ja muiden tyydyttymättömien polymeerien valmistamiseen. Siitä valmistetaan myös muovien pehmentimiä, mutta ne ovat kalliimpia kuin ftaali- tai tereftaalihaposta valmistetut.Chang-Man Park & Richard J. Sheehan:Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 07.05.2013 Richard J. Sheehan:Terephthalic Acid, Dimethyl Terephthalate, and Isophthalic Acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 07.05.2013 == Ympäristö- ja terveysvaikutukset == Lyhytaikainen altistuminen isoftaalihapolle ärsyttää lievästi ihoa. == Katso myös == Isoftaalihapon (meta-ftaalihappo, 1,3-bentseenidikarboksyylihappo) isomeerisia muotoja ovat: * ftaalihappo eli orto-ftaalihappo eli 1,2-bentseenidikarboksyylihappo * tereftaalihappo eli para-ftaalihappo eli 1,4-bentseenidikarboksyylihappo == Lähteet == == Aiheesta muualla == * *Inchem: Isophthalic acid CAS N°: 121-91-5 (pdf) *PubChem: Isophthalate *ChemBlink: Isophthalic acid Luokka:Dikarboksyylihapot | Isoftaalihappo |
269806 | Gregory Walter Graffin (s. 6. marraskuuta 1964 Madison, Wisconsin), joka tunnetaan myös nimellä Greg Graffin, on yhdysvaltalainen muusikko ja professori. Hänet tunnetaan punk rock -yhtye Bad Religionin solistina sekä perustajajäsenenä. == Bad Religion == Vuonna 1979, 14 vuoden ikäisinä, Greg Graffin perusti Bad Religionin muutaman lukioaikaisen luokkatoverinsa kanssa. Yhtye perustettiin eteläisessä Kaliforniassa, San Fernando Valleyssä. Tehtyään jonkin aikaa nimeä itselleen Los Angelesin punk-scenessä sekä julkaistuaan kolme EP:tä ja kaksi täyspitkää albumia yhtye hajosi vuonna 1984. Yhtye kasattiin uudelleen vuonna 1987 How Could Hell Be Any Worse? -albumin aikaisella kokoonpanolla. Uutena jäsenenä tässä vaiheessa yhtyeeseen oli liittynyt entinen Circle Jerksin kitaristi Greg Hetson. Yhtye julkaisi seuraavana vuonna laajalti arvostetun comeback-albuminsa Suffer. Yhtye on vuoden 1988 jälkeen levyttänyt ja keikkaillut tauotta näihin päiviin asti. Bad Religion tunnetaan poliittisesti kantaa ottavista lyriikoistaan sekä tunnusomaisista harmonioista ja melodioista. Graffin sekä yhtyeen kitaristi Brett Gurewitz ovat tällä hetkellä yhtyeen pääasialliset laulujen sanoittajat. 1990-luvun loppupuolella Graffin vastasi kolmen albumin osalta kappaleiden kirjoittamisesta yksinään, Gurewitzin erkaannuttua yhtyeestä väliaikaisesti. Greg Graffin nauhoitti ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 1997. Albumi "American Lesion" sisälsi pehmeämpää ja enemmän popmusiikkiin orientoitunutta materiaalia. Julkaistuaan 1990-luvulla viisi albumia monikansalliselle levy- yhtiölle, Atlantic Recordsille, Bad Religion palasi Epitaphille. Näihin aikoihin myös Gurewitz palasi yhtyeen jäsenistöön. Graffinin seuraavasta sooloalbumi nimeltään Cold as the Clay julkaistiin vuonna 2006. Uudella albumillaan Graffin esittää vanhoja amerikkalaisia folk-lauluja taustayhtyeen säestämänä. Albumin tuotti Brett Gurewitz ja sen julkaisijana toimi Epitaph Recordsin vuonna 1999 perustettu sisarlevy-yhtiö ANTI-Records. Albumi julkaistiin 10. heinäkuuta 2006. == Akateeminen ura == Graffin on opiskellut geologiaa Kalifornian yliopistossa, Los Angelesissa (UCLA). Hän suoritti maisterin tutkinnon geologiasta UCLA:ssa ja filosofian tohtorin tutkinnon (Ph.D.) eläintieteestä Cornellin yliopistossa evoluutiobiologian laitoksella. Bad Religionin virallisilla nettisivuilla ja Cornellin yliopiston sivuilla olleen videopätkän mukaan Graffinin päättötyö olisikin kuitenkin ollut eläintieteen alaan kuuluva tutkimus. Graffinin päättötyön nimi oli "Monism, Atheism and the Naturalist Worldview: Perspectives from Evolutionary Biology". Tällä hetkellä Greg Graffin asuu Los Angelesissa, Kaliforniassa. Bad Religioniin liittyvän toiminnan lisäksi hän on luennoinut Kalifornian ja Cornellin yliopistoissa. Hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää neljä julkaistua teosta, joista yksi on suomennettu. ==Soolotuotanto== * American Lesion (1997) * Cold as the Clay (2006) * Millport (2017) == Suomennettu teos == * == Lähteet == ==Aiheesta muualla== * Bad Religion (Bad Religionin virallinen sivu) * BAD RELIGION NET * Greg Graffinin lyriikoita Luokka:Bad Religion Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat Luokka:Yhdysvaltalaiset punkmuusikot Luokka:Evoluutiobiologit Luokka:Yhdysvaltalaiset eläintieteilijät Luokka:Vuonna 1964 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Greg Graffin |
269808 | Kristuksen monogrammi, Kristus-monogrammi tai kristogrammi on nimen "Jeesus Kristus" kirjaimista laadittu lyhennetty muoto, jota käytetään kristillisenä symbolina. == Kristogrammeja == === IKTYS === Iktys on jo alkukristillinen symboli. archive.org Sen juuret ovat kreikankielisessä sanassa ἰχθύς (ikhthýs), joka tarkoittaa kalaa. Sana on akronyymi uskontunnustuksesta, joka kuuluu: ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja”. Kirjaimet voivat muodostaa kuvion kalasta tai olla kalasymbolin sisällä. === Khi Rho === Vanhimpiin monogrammeihin kuuluu Kristuksen nimen kreikkalaisista kirjaimien k ja r eli khi (χ) ja rho (ρ) yhdistelmä ☧. Keskiajalla siitä tuli ylösnousseen Kristuksen symboli. Kristus-monogrammi XP liitetään kristillisessä taiteessa usein aiheeseen Jeesuksesta Jumalan karitsana. Kristus kuvataan kantamassa monogrammia eräänlaisena roomalaisena sotalippuna (labarum). Keisari Konstantinus Suuren on kerrottu ottaneen symbolin ☧ käyttöön Mulviuksen sillan taistelussa vuonna 312. Kristitty historioitsija Lactantius (noin 250–320) kertoo tarinan, jonka mukaan ennen taistelua Konstantinus sai Jumalalta unessa kehotuksen maalata Jumalan merkki eli Kristus-monogrammi XP jokaisen sotilaan kilpeen. Lactantiuksen teksti on säilynyt vain yhtenä 1000-luvun alkuun sijoittuvana käsikirjoituskopina, jossa kohta kuuluu: > Unessa häntä kehotettiin ottamaan huomioon Jumalan taivaallinen tunnus ja > ryhtymään sitten taisteluun. Hän teki työtä käskettyä, ja käännetyllä > x-kirjaimella, jonka ylin huippu oli varustettu kaarella, merkitsi kilpiin > Kristuksen.Litzen 2009, s. 331 === INRI === I.N.R.I. on muodostettu sanojen Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum alkukirjaimista. Teksti on Jeesuksen ristissä oleva kirjoitus (titulus crucis) latinankielisessä muodossa. Suomeksi käännettynä se kuuluu: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. === IHS === Keskiajan läntisen Euroopan latinankielisessä maailmassa yleisimmäksi kristogrammiksi kehittyi "IHS" tai "IHC". Se sisältää Jeesuksen kreikkalaisen nimen kolme alkukirjainta ΙΗΣ (iota-eta-sigma). Latinaksi IHS merkitsee Iesus Hominum Salvator eli 'Jeesus, ihmisten pelastaja'. https://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/kirkkonetti.fi/symbolit-eli- vertauskuvat/jeesukseen-liittyvat-symbolit Viitattu 5.3.2022 == Katso myös == * In hoc signo vinces * Jeesuksen pyhä nimi == Lähteet == * * === Viitteet === Luokka:Kristilliset symbolit | Kristus-monogrammi |
269813 | thumb|Nauta parressa parsinavetassa|alt= Parsi on naudan makuupaikka. Kussakin parressa on vain yksi nauta ja parsi voi olla rajattu viereisestä parresta puu- tai putkiesteellä. Parsinavetassa parret ovat yleensä rivissä ja eläinten syöttöpöytä on parsirivin edessä. Hevosten parsista käytetään nimeä pilttuu, ja ne ovat käytävän puolelta avonaisia. Nykyään pilttuuksi usein kutsutaan myös karsinamallista ns. "boksia". Varsinaisessa pilttuussa hevonen kytketään joko riimulla tai kaulapannalla. Suomessa eläinsuojelusäädösten mukaan hevosten pitämistä pilttuussa tulisi välttää. Vanhanaikaisia pilttuita onkin käytössä yhä harvemmissa talleissa, ja suurin osa hevosista asuu yksittäiskarsinoissa. == Katso myös == * Parsinavetta * Pihattonavetta * Navetta Luokka:Nautakarjatalous | Parsi |
269814 | Anabarin kansallinen (dolgaanien ja evenkien) ulus, tai Anabarin kansallinen piiri (, ), on kunnallinen itsehallintoalue Sahan tasavallan luoteisimmassa osassa Laptevinmeren rannikolla Venäjällä. Anabarin piiri sijaitsee Anabar- joen alajuoksun ympärillä, ja sen aleeseen kuuluu myös muutama saari Laptevinmerestä. Anabarin kansallinen piiri rajoittuu lännessä Krasnojarskin aluepiirin Taimyrin piiriin, etelässä Olenjokin kansalliseen piiriin, idässä Bulunin ulusiin ja pohjoisessa Laptevinmereen. Piirin pinta-ala on 55 600 km² ja vuonna 1995 sen asukasluku oli 4 000.Yakutiatravel.com – Anabar uluss == Kunnat ja asutuskeskukset == Anabarin kansallisen piirin hallinnollinen keskus on Saskylahin kylä. Piirissä on kaksi maalaiskuntaa (naslegia). Saskylahin naslegiin kuuluvat Saskylahin ja Ebeljahin kylät. Jurjung-Hajan naslegiin kuuluu vain keskuskylä Jurjung-Haja. == Väestö == Vuonna 1989 ulusin (piirin) asukasluku oli noin 4 000 ja väestöstä oli jakuutteja 37 prosenttia, venäläisiä 27,8 prosenttia, evenkejä 9,4 prosenttia, evenejä 2,4 prosenttia, jukagiirejä 0,2 prosenttia, tšuktšeja 0,1 prosenttia ja muita 23,1 prosenttia.Tietoa Anabarski ulus www.sitc.ru - Jakutskin valtionyliopisto Noin tuhannen asukkaan Jurjung-Haja onkin ainoa dolgaanien asutuskeskittymä Sahassa.Анабарский национальный (Долгано-эвенкийский) улус (район): Визитная карточка Vuonna 2010 piirissä oli 3523 asukasta. Näistä vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia dolgaaneita oli 1186, evenkejä 548, evenejä 332, jukagiirejä 6 ja tofalareja 2 henkeä. Alueella harjoitetaan perinteisesti poronhoitoa, kalastusta ja turkiseläinten metsästystä. Nykytaloudessa timantinlouhinnalla on merkittävä osuus. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Анабарский национальный (Долгано-эвенкийский) улус (район) Piiri Sahan tasavallan portaalissa *Anabarin ulusin kartta * | Anabarin kansallinen ulus |
269815 | Billy Liddell (10. tammikuuta 1922 Skotlanti – 3. heinäkuuta 2001) oli skotlantilainen jalkapalloilija. Hänen pelipaikkansa oli vasen hyökkääjä ja hän teki Liverpoolille 537:ssä ottelussa 229 maalia. Liverpoolissa hän pelasi kausina 1946-1960. Sinä aikana hän voitti 8 maalikuninkuutta ja yhden liigamestaruuden. Liverpool sai lempinimekseen "Liddelpool", koska hän oli sinä aikana Liverpoolin sielu. Hänen oma lempinimensä on "Mr Liverpool". Liddell on pelannut myös Lochgelly Violetseissa. == Lähteet == Luokka:Skotlantilaiset jalkapalloilijat Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 2001 kuolleet | Billy Liddell |
269825 | Juditin kirja () on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. Kirjassa kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Rukoiltuaan Judit lähti neuvottelemaan Holoferneen kanssa, mutta samalla hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että tämä menetti tajuntansa, jolloin Judit onnistui katkaisemaan tämän kaulan. == Tausta == Kirja on todennäköisesti kirjoitettu 100-luvulla eaa. Se kehottaa juutalaisia pitäytymään Mooseksen lain noudattamisessa. Kirjan alkuperäinen kieli on joko heprea tai muinaiskreikka. Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja. Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana, joka olisi hallinnut sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin vankeudesta, vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka pakotti juutalaiset muuttamaan. Todennäköisesti sen kirjoittamiseen on osaltaan antanut aiheen seleukidien hallinto ja sen lopettanut makkabilaiskapina vähän ennen kirjan kirjoittamista. == Merkitys ja vaikutus == Vaikka Juditin kirja on epähistoriallinen, sitä voidaan pitää historiallisena romaanina. Martti Luther ei pitänyt sitä Raamatun kaanoniin kuuluvana, mutta kylläkin ”hengellisenä, pyhänä satuna”, ja arveli, että sen kirjoittaja oli tarkoituksella sijoittanut tarinaan aika- ja nimivirheitä, jotta lukija ymmärtäisi sen sellaiseksi. Hänen mukaansa Judit, jonka nimikin tarkoittaa juutalaista naista, merkitsee vertauskuvallisesti koko juutalaiskansaa. Lisäksi hän piti sitä Viisauden kirjan ajatuksia havainnollistavana näytelmäsovelluksena. Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Juditin kirja - apokryfikirjojen käännöskomitean käännösehdotus 2003 * Finbible Apokryfikirjat 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä suomalaiset Raamatunkäännökset 1933/38, 1776, 1642 ja Se Wsi Testamentti 1548 ja Vanha Testamentti 1552, niiltä osin kuin se on käännetty. * Catholic Encyclopedia: Book of Judith Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Juditin kirja |
269836 | Matkapassi oli brittiläinen matkailuun keskittyvä televisiosarja. Sen inspiraation lähteenä olivat Lonely Planet -matkaoppaat. Sitä tehtiin vuosina 1994–2016 tunnin mittaisina jaksoina. Joka jaksossa on oma matkailija, joista tunnetuimpia ovat Ian Wright, Justine Shapiro, Holly Morris ja Megan McCormick. Sen lisäksi välillä on erikoisjaksoja, jotka keskittyvät muun muassa maailman parhaisiin ruokiin, festivaaleihin, rantoihin ym. Suomessa sarjaa on esittänyt Yleisradio eli Yle TV2. ==Aiheesta muualla== *Matkapassin viralliset sivut * Luokka:1990-luvun brittiläiset televisiosarjat Luokka:Matkailuohjelmat Luokka:Channel 4:n televisio-ohjelmat | Matkapassi |
269842 | __NOTOC__ Edu Kettunen on Edu Kettusen esikoisalbumi, joka julkaistiin vuonna 1984 levymerkillä Finnlevy. Kettunen on säveltänyt ja sanoittanut albumin kappaleet, ja hänet on mainittu tekijätiedoissa nimellä Erkka Kettunen. == Kappaleet == === A-puoli === # # # # # # === B-puoli === # * # # # # == Lähteet == * C-kasetti DIGMC 28 == Aiheesta muualla == * Edu Kettunen discogs.com -sivustolla Luokka:Vuoden 1984 esikoisalbumit Luokka:Edu Kettusen albumit | Edu Kettunen (albumi) |
269849 | Viisauden kirja eli Salomon viisaus () on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. == Historia == Viisauden kirjasta ei ole säilynyt hepreankielisiä kopioita, ainoastaan Septuagintassa oleva kreikankielinen teksti, joka edustaa Septuagintan klassisinta kreikkaa. Vaikka kirjan kirjoittaja esittää olevansa Salomo, monet tutkijat katsovat kirjan kielen ja ajatusten olevan hellenististä alkuperää, ja kirjoittajan, jota yleensä kutsutaan Pseudo-Salomoksi, tämän vuoksi olevan Aleksandrian juutalaisia. Kirja ajoitetaan yleensä ensimmäiselle tai toiselle vuosisadalle eaa. == Sisältö == Viisauden kirja voidaan luokitella sisältönsä puolesta viisauskirjallisuuteen, joita edustavat Vanhassa testamentissa Sananlaskujen ja Saarnaajan kirja sekä apokryfeissä Jesus Sirakin kirja. Viisauden kirjan kirjoittaja sanoo olevansa Israelin kuningas. (luvut 7–9) Kirjan yhdeksännen luvun kuvaus sopii kuningas Salomoon, joka pyysi Jumalalta viisautta ja ymmärrystä Israelin kansan tuomitsemisessa. (vrt. 1. Kun. 3) Viisauden kirjassa korostetaan viisauden ja ymmärryksen arvoa yli maallisten aarteiden. (7:7–11) Myös Sananlaskujen kirjassa korostetaan Jumalalta saatua viisautta ja ymmärrystä katoavaista kultaa ja hopeaa arvokkaammaksi. (Snl. 4:4–11; 8:11) Viisauden kirjassa on paljon yhtymäkohtia Raamatun kirjoituksiin. Siellä mainitaan luominen (7:1ss.), vedenpaisumus ja kansojen hajaantuminen Baabelista maan ääriin vedenpaisumuksen jälkeen, "kansojen isä" Aabraham ja hänen uskonsa lujuus hänen poikansa Iisakin uhraamisen edessä (10:4–5), Sodoman ja Gomorran ja muiden Jordanin lakeuden kaupunkien tuho (10:6–7), Joosefin ihmeellinen pelastuminen veljiensä vihalta (10:10–14), Israelin kansan pako Egyptistä ja lain antaminen Moosekselle (10:15–11:26 ja luvut 16–19), pakanakansojen kukistuminen luvatussa maassa (luku 12), jne. Kirjassa tuomitaan Jumalan Raamatussa antamien lakien mukaisesti pakanoiden tapa tehdä jumalankuvia ja palvoa niitä. (luvut 13–14) Pakanoiden pitäisi tuntea Jumala, kun he tarkkailevat hänen luomaansa maailmaa. (vrt. Room. 1:18ss.) Mutta vaikka pakanat palvelevat epäjumalia, tahtoo Jumala olla armollinen heitäkin kohtaan, sillä myös he ovat Jumalan tekoa: maan savesta Jumala on kaikki ihmiset tehnyt ensimmäisestä Adamista alkaen. (7:1; luku 15) On kuitenkin ihmisen omalla vastuulla, ottaako hän vaarin siitä viisaudesta ja niistä sanoista, jotka Jumala on antanut ihmisten tietoon luomistöiden ja omantunnon todistuksen sekä ihmisen sisäisen oikeudentajun kautta. Epäuskoisia ja epähurskaita ihmisiä kuvataan Viisauden kirjassa samalla tavalla kuin Psalmeissa: he vainoavat ja pilkkaavat vanhurskaita Jumalaan turvaavia ihmisiä, mutta joutuvat lopulta häpeään Jumalan rangaistessa heitä. (2. luku, vrt. Psalmi 10) Jumalattomia ei auta se, että he eivät usko kuolleiden ylösnousemukseen ja sitä seuraavaan tuomioon. He elävät joka päivä kuin viimeistä päivää, syövät ja juovat, mutta vanhurskas tuomio on kohtaava jokaista ihmistä ylösnousemuksen jälkeen. (vrt. 1Kor. 15:12–34) Myös Saarnaajan kirjan lopussa sanotaan, että kaikki ihmiset joutuvat tuomiolle kuoleman jälkeen: salaisimmatkin teot tuomitaan Jumalan edessä. (Saarn. 12:13–14) Salomon viisauden kirja ja Saarnaajan kirja kuvaavat siten samalla tavalla ihmisen kohtaloa kuoleman jälkeen. Viisauden kirjassa mainitaan jumalattomia kohtaava tuomio ja se, että vanhurskaat ovat heitä tuomitsemassa. (4:16–20; 5. luku) Tässä on yhtymäkohta Uuden testamentin profetioihin vanhurskaiden ylösnousemuksesta ja jumalattomien ihmisten kohtaamasta tuomiosta. (Ilm. 5:10; luvut 19–20) Vanhurskaat saavat elää iankaikkisesti, mutta jumalattomat surmataan ja tuhotaan lopullisesti, niin että heistä ei jää muistoakaan jäljelle. Kirjan kirjoittaja uskoi saavuttavansa kuolemattomuuden viisauden ja Jumalan pelon avulla, mikä pitää yhtä Raamatun muun ilmoituksen ja iankaikkisen elämän toivon kanssa. (3:4–8; 5:15–16; 8:13) Jumalalla on vallassaan elämä ja kuolema, niin että hän voi herättää kuolleet eloon ja antaa heille ikuisen onnen luonaan. (16:13–14) == Filosofiset vaikutteet == Viisauden kirja on saattanut saada vaikutteita keskiplatonismista ja sen perustana olevasta muusta kreikkalaisesta filosofiasta. Osa kirjan uskonnollisista ja eettisistä ajatuksista on linjassa kreikkalais-roomalaisen stoalaisuuden kanssa. Kirjassa esiintyvät muun muassa neljä stoalaista ideaalia, jotka on lainattu Platonilta. Jakeet 8:2–18 muistuttavat Herakleen puhetta hyveestä Ksenofonin Muistelmissa (II.1). == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Finbible Apokryfikirjojen käännökset vuosilta 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä muita suomalaisia raamatunkäännöksiä * Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Viisauden kirja |
269851 | Ugolino della Gherardesca, (noin 1220 – 1289) oli italialainen aatelismies ja laivaston komentaja. Hän oli mahtavan Gherardescan suvun päämies ja Pisan ghibelliinien johtohahmoja. Parhaiten Kreivi Ugolino tunnetaan Danten kuvitteellisesta kuvauksesta Jumalaisessa näytelmässä. Tarinan mukaan hänet vangittiin poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa syytettynä maanpetoksesta, kanssarikollisensa kavaltamana. Heitä pidettiin vangittuina yhdeksän kuukautta, ja he nääntyivät nälkään vankeudessa. Danten kirjaaman tarinan mukaan Ugolino söi poikiensa lihaa. Tutkijat ovat kyseenalaistaneet kertomuksen muun muassa sillä perusteella, että vankilaan joutuessaan kreivi oli yli 70-vuotias ja huonohampainen. == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Italian historia Luokka:Italialaiset aateliset Luokka:Vuonna 1220 syntyneet Luokka:Vuonna 1289 kuolleet | Ugolino della Gherardesca |
269852 | thumb|300px|Vanha lämpömittari apteekissa Zum Weißen Storch Wienissä 1. kaupunginosassa Réaumur-asteikko (yksikön tunnus °Ré, °Re tai °R) on ranskalaisen René de Réaumurin vuonna 1730 esittelemä lämpötila-asteikko. Asteikko on empiirinen asteikko, jonka kaksi referenssipistettä ovat veden jäätymispiste ja kiehumispiste. Näille pisteille hän antoi lämpötilat 0 °Ré ja 80 °Ré. Koska lämpötilat mitataan veden jäätymispisteen suhteen, kutsutaan sitä suhteelliseksi asteikoksi. Mittausteknisesti sen asteikko on välimatka- asteikko, jossa termodynaamisia laskelmia voi tehdä ainoastaan lämpötilaerojen avulla. Asteikko oli käytössä erityisesti Ranskassa (1790 saakka, jolloin valittiin tilalle celsiusaste), Saksassa ja Venäjällä, mutta ei ole käytössä enää kuin juustontuotantoaloilla Italiassa ja Sveitsissä. == Historiaa == Réaumur ylenkatsoi saksalaisia mittareita ja Fahrenheitin kokemuksia ja valitsi aluksi mittareidensa nesteeksi tislatun alkoholin. Koska alkoholi kiehuu ennen veden kiehumista, käytti hän lopulta veden ja alkoholin 20 %:n seosta, joka laajeni tasan 8 % veden referenssipisteiden välissä. Kun 1 000 tilavuusyksikön neste laajeni 1 080:n suuruiseksi, päätti hän valita asteikoiksi 0 °Ré veden jäätymispisessä ja 80 °Ré veden kiehumispisteessä. Veden jäätymispiste on vaikeampi todeta tarkasti kuin jään sulamispiste, mikä johti asteikon laadinnassa epätarkkuuksiin. Kun mittari oli lisäksi avoin eli se oli yhteydessä ilman kanssa, ja kun vielä veden kiehumispiste vaihteli ilmanpaineen mukaan selvästi, mitä Réaumur ei huomioinut, oli määrittelyssä tehty useita virheitä. Näistä virheistä Fahrenheit oli jo varoittanut mittarintekijöitä. Ohjeiden mukaan valmistettujen mittareiden mittausarvot erosivatkin toisistaan hieman. Vuonna 1799 Johann Heinrich Lambert luokittelikin kolme erilaista Réaumur-mittaria: Réaumurin ohjeiden mukaan valmistetut mittarit, Réaumur-asteikolla varustetut elohopeamittarit ja muut Réaumur-asteikolliset mittarit. Mittareita valmistivat useat artesaanit. Heitä olivat muun muassa Abbé Nollet (1732 alkaen), Tobias Mayer, Boissier de Sauvages ja Brisson. Viimeksi mainittu käytti ohjeiden vastaisesti jään sulamispistettä ensimmäisenä referenssipisteenään ja toiseksi pisteeksi hän valitsi ruumiinlämmön, jonka arvoksi hän asetti 32,5 Brisson-astetta. Abbé Soumille kehitti mittarista neliosaisen, jossa jokainen lämpömittari mittasi omaa aluettansa: −20 °Ré − 0 °Ré, 0 °Ré − 20 °Ré, 20 °Ré − 40 °Ré ja viimeinen 40 °Ré − 60 °Ré. Asteikon välit olivat tuuman pituiset ja mahdollistivat pikkutarkan lämpötilaseurannan. Mittarien kiehumispisteen referenssipiste standardoitiin myöhemmin niin, että vaadittiin ilmanpaineen olevan normaalin. == Muuntaminen == thumb|300px|Vanha lämpömittari, jossa on sekä Réaumur- että Centigradi-asteikot (Chrisinin kehittämä, Lyonin lämpömittarista). Réaumur- asteikon lämpötilat alkavat veden jäätymispisteestä, joka pitäisi olla 0 °Ré = 0 °C = 273,15 K. Veden jäätymispisteen ja kiehumispisteen väli on 80 °Ré = 100 °C = 100 K. Tämän vuoksi Réaumur-asteikon lukemat voidaan muuttaa helposti Celsius-asteikon ja kelvin lukemiksi :\frac{t}{^\circ C} = 1{,}25 \cdot \frac{t}{^\circ {Re}} ja :\frac{T}{K} = 1{,}25 \cdot \frac{t}{^\circ {Re}} + 273{,}15 sekä Celsius-asteikon ja kelvin lukemat Réaumur-asteikon lukemiksi :\frac{t}{^\circ {Re}} = 0{,}80 \cdot \frac{t}{^\circ C} ja :\frac{t}{^\circ {Re}} = 0{,}80 \cdot ( \frac{T}{K} - 273{,}15). == Lähteet == * Bolton, Henry Carrington: Evolution of the thermometer 1592–1743, Open Library, 1900 * Rantala, T.: Lämpöopin luentomoniste (18. Lämpötila, lämpölaajeneminen ja ideaalikaasu) , 1997, Oulun yliopisto * Hyhkö, Heikki: Tilastotieteen johdantokurssi , 2013 Luokka:Lämpötilayksiköt | Réaumur-asteikko |
269853 | Puettavat tietokoneet () ovat yksi sulautetun tietotekniikan () osa-alueista. Puettava tietotekniikka tarkoittaa tietokoneita, jotka ovat kiinnitettynä suoraan käyttäjän kehoon, useimmiten torsoon, käsiin tai päähän kiinni. Esimerkkejä erityyppisistä puettavista tietokoneista ovat erilaiset kypärät, liivit, paidat, vyöt, hansikkaat ja älykellot.S. Mann, “Smart clothing”: wearable multimedia computing and “personal imaging” to restore the technological balance between people and their environments. In Proceedings of the Fourth ACM international Conference on Multimedia (Boston, Massachusetts, United States, November 18–22, 1996). MULTIMEDIA '96. ACM Press, New York, NY, 163–174. J. Rantanen, J. Impiö, T. Karinsalo, M. Malmivaara, A. Reho, M. Tasanen and J. Vanhala, Smart Clothing Prototype for the Arctic Environment. Personal and Ubiquitous Computing (2002), 6:3–16.Michael Sung and Alex Pentland, Minimally Invasive Physiological Sensing for Human-Aware Interfaces. HCI International 2005, ACM (2005), 22-27. Puettavien tietokoneiden historia juontaa aina mobiilin ja läsnä olevan tietotekniikan historian alkujuurille: älyvaatteita kehitettiin 1960-luvulta lähtien ja 1990-luvulla on pidetty myös puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden muotinäytöksiä.[MIT, 2006] A brief history of wearable computing, == Hyödyt == Puettavan tietotekniikan avulla tietotekniikka saadaan entistä huomaamattomammaksi ja lähemmäksi käyttäjää. Puettavien tietokoneiden ideana on, että tietotekniikka on koko ajan käyttäjän saatavilla ja käyttövalmiina. Puettavat tietokoneet hyödyntävät eri tekniikoita, kuten erityyppisiin sensoreihin liitettyä tietotekniikkaa, joita voidaan käyttää esimerkiksi käyttäjän fysiologisen tilan valvontaan (käyttäjän syke, verenpaine jne.) . Läsnä oleva tietotekniikka on mahdollistanut tietotekniikan upottamisen myös osaksi tavallisia käyttövaatteita, jolloin vaatteisiin on upotettuna joko sähköisiä tai ei-sähköisiä komponentteja. Myös älyvaatteen kangas itsessään voi olla älykangasta, joka esimerkiksi vaihtaa väriä tai rakennettaan ympäristön säätilan mukaan. Älyvaatteen tarkoitus on tuoda lisäarvoa käyttäjälle ilman, että menetetään tavallisimpia käyttövaatteen hyötyjä. Tällöin kuitenkin puhutaan siis enemmän älyvaatteista eikä puettavista tietokoneista, jotka puetaan usein käyttövaatteiden lisäksi. Termejä puettava tietokone ja älyvaate käytetäänkin usein ristiriitaisesti. Tulevaisuudessa puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden erottaminen toisistaan tuleekin yhä vaikeammaksi, kun puettavat tietokoneet pienenevät ja muuttuvat yhä huomaamattomammaksi osaksi käyttäjän käyttövaatteita. Nykyisin puettavissa tietokoneissa voidaan siis hyödyntää niin läsnä olevaa tietotekniikkaa kuin myös älyvaatteiden erikoiskuitujen ominaisuuksia ja antaa käyttäjälle lisäksi käyttöön esimerkiksi erityyppisiä mobiililaitteita. Puettavia tietokoneita käytetäänkin usein yhdessä multimediaa ja eri tekniikoita hyödyntävien mobiililaitteiden kanssa. Puettavan tietotekniikan lisälaitteiden tekniikka rakentuu aina kunkin käyttötilanteen mukaan. Lisälaitteiden avulla käyttäjä pystyy esimerkiksi lähettämään tekstiviestejä tai käyttäjän liikkeistä voidaan kerätä tarvittaessa tietoa GPS-paikannuksen avulla. Puettava tietokone voi esimerkiksi neuvoa ja opettaa käyttäjää erityyppisissä tehtävissä, toimia kommunikoinnin välineenä, viihde- elektroniikkana, kerätä ja sisältää tietoa käyttäjästä sekä toimia käyttöliittymänä muulle läsnä olevalle tietotekniikalle. Alex (Sandy) Pentland, Healthwear: Medical Technology Becomes Wearable. Computer, 37(5):42–49, 2004. Puettaviin tietokoneisiin ja älyvaatteisiin upotetuilla sensoreilla voidaan kerätä tietoa muun muassa käyttäjän asennosta, liikkeistä, sijainnista ja fysiologisesta tilasta. Näin toimivat erityisesti älyvaatteisiin liitetyt hälytysjärjestelmät, jotka sekä tutkivat käyttäjän fysiologista tilaa että lähettävät hätäviestin tarvittaessa. Älyvaatteet soveltuvat erityisen hyvin käyttäjän fysiologisen tilan valvontaan erityisissä ja äärimmäisissä olosuhteissa, koska ne eivät häiritse käyttäjän toimintaa ja toimivat apuna tilanteissa, joissa tällaisen tekniikan tuomaa apua ei ole ollut aiemmin saatavilla. Yhtenä esimerkkinä on sotilaiden terveydentilan valvonta ja avun saaminen hypotermiatilanteissa LiveNet-älyvaatejärjestelmän kautta. == Esimerkkejä puettavista tietokoneista ja älyvaatteista == MIT Media Labin kehittämä LiveNet-älyvaatejärjestelmä kerää tietoa käyttäjän fysiologisesta tilasta pitkältäkin ajalta ja tulkitsee tätä tietoa yhdessä käyttäjän liikkeistä ja käyttökontekstista kerätyn tiedon kanssa. LiveNet- järjestelmällä voidaan kerätä tietoa muun muassa käyttäjän sykkeestä, verensokerin ja verenpaineen tasosta sekä veren happipitoisuudesta. Tämä sama järjestelmä on siis kehitetty mitä erilaisimpien tietojen keräämiseen ja sitä voidaan hyödyntää useiden eri sairauksien hoitamisessa muokkaamalla sitä kuhunkin käyttökontekstiin sopivaksi liittämällä siihen erityyppisiä sensoreita. Puettavia tietokoneita ja älyvaatteita hyödynnetään esimerkiksi useiden pitkäaikaistautien hoidossa, kuten syövän, diabeteksen, neurologisten sairauksien, kroonisen kivun ja mielenterveysongelmien hoidossa. Muun muassa DiaBetNet-järjestelmä opettaa käyttäjää diabeteksen hoidossa ja antaa tietoa käyttäjälle tämän omasta terveydentilasta. Suomessa on kehitetty useiden eri organisaatioiden ja yritysten yhteistyönä älyvaate äärimmäisen kylmiin olosuhteisiin. Tämä älyvaatejärjestelmä koostuu puettavan sensorivaatteen lisäksi tavallisesta takista ja housuista. Paitsi että tämä järjestelmä valvoo käyttäjän terveydentilaa, antaa se tietoa myös henkilön sijainnista ja liikkeistä GPS-paikantimen kautta sekä sisältää erillisiä apulaitteita aina lämmityslaitteesta ja jääpiikeistä ensiapulaukkuun asti. Kun käyttäjän toimista äärimmäisen kylmissä olosuhteissa kerätään mahdollisimman monenlaista tietoa, saadaan määriteltyä entistä tarkemmin käyttäjän terveydentila ja avun tarve. Suomessa lisäksi Reima Groupin piirissä syntynyt Clothing Plus Oy oli erikoistunut kehittämään ja tuottamaan puettavaa teknologiaa ja älyvaatteita. Myös Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt älyvaatteita, joiden toiminta perustuu VTT:n kehittämään menetelmään, jonka avulla muovipinnoille voidaan tehdä paljon pieniä mikrokanavia. Pumppaamalla näihin kanaviin kylmää tai lämmintä nestettä, älyvaatteen käyttäjän voisi säädellä vaatteiden lämpötilaa ja siten viilentää tai lämmittää itseään. == Puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden suunnittelun haasteita == Puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden suunnittelussa on monia haasteita, sillä niiden täytyy sallia käyttäjän liikkuminen mitä erilaisimmissa ympäristöissä, eivätkä ne saa millään tapaa estää tai hankaloittaa käyttäjän normaalia toimintaa. Puettavat tietokoneet ja älyvaatteet eivät siis voi sisältää liian pitkiä tai lyhyitä johtoja, jotka voisivat rajoittaa käyttäjän liikkumista. Puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden tulee olla pitempiaikaisen käyttönsä vuoksi myös erittäin kestäviä sekä pestäviä, mikä on varsin hankalaa toteuttaa sähköisten komponenttien vuoksi. Laitteiden keveys on lisäksi yksi tärkeimmistä suunnitteluperiaatteista, varsinkin jos laitteet ovat liitettyinä kiinni käyttäjän jäseniin. Näiden laitteiden tulisi toimia lisäksi mahdollisimman pienellä virtamäärällä, koska laitteiden lataaminen eri käyttöympäristöissä voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Tulevaisuudessa erityisesti älyvaatteiden yleistymisen myötä suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös vaatteen käytännöllisyys, ulkonäkö ja muut esteettiset ominaisuudet. === Haasteet käyttäjän yksityisyyden turvaamiselle === Puettavat tietokoneet nykyisellään mahdollistavat monenlaisen tiedon keräämisen käyttäjästä sekä käyttäjän valvomisen. Puettavat tietokoneet voivat kerätä tietoa käyttäjästä jopa hänen tietämättään ja lähettää eteenpäin sitä saman järjestelmän ulkopuolisille käyttäjille, ilman että käyttäjä itse pääsee vaikuttamaan laitteen toimintaan ja tiedon lähettämiseen. Perussääntönä puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden yksityisyyden toteutumiselle on kohtuullisuus eli että järjestelmällä kerätään tai tallennetaan tietoa käyttäjästä juuri niin vähän kuin laitteen käyttökontekstin tarpeet edellyttävät. J. I. Hong, J. D. Ng, S. Lederer, and J. A. Landay, Privacy risk models for designing privacy-sensitive ubiquitous computing systems. In Proceedings of the 2004 Conference on Designing interactive Systems: Processes, Practices, Methods, and Techniques (DIS '04) ACM Press, New York, NY, 91–100, 2004. Näiden laitteiden suunnittelussa tulee siis hyvin tarkkaan määrittää, minkä tiedon kerääminen, säilyttäminen ja lähettäminen on tarpeellista käyttäjän näkökulmasta. Käyttäjän yksityisyydellä tarkoitetaan myös sitä, että käyttäjä itse saa päättää milloin ja mitä tietoa hän saa lähettää ja kenelle. Mitä suurempi järjestelmällä kerätyn tiedon määrä on, sitä suuremmaksi kasvavat myös käyttäjän yksityisyyttä uhkaavat riskit. Suunnittelussa tulee siis huomioida kunkin käyttäjän tarpeet ja luottamuksen taso saman järjestelmän eri käyttäjien välillä. Yksityisyyden suunnittelussa käyttökonteksti on määriteltävä hyvin, jotta voidaan päättää millaista yksityisyyttä tarvitaan. Suunnittelussa tulee ottaa lisäksi huomioon enemmän järjestelmän yksittäinen loppukäyttäjä kuin sen isompi käyttäjäyhteisö. Näin siksi, että vaikka yksittäisen henkilön yksityisyyden menettämisestä voi olla hyötyä yhteisölle, niin siitä voi olla haittaa tälle yksittäiselle käyttäjälle. Suunniteltaessa älyvaatteen yksityisyyden toteutumista tuleekin miettiä, miten tieto käyttäjästä kerätään, kuka tiedon syöttää järjestelmään ja voiko käyttäjä vaikuttaa tiedon keräämiseen. Käyttäjän yksityisyyden kannalta on myös merkitystä miten pitkällä aikavälillä tieto kerätään sekä kuka kerättyä dataa tulee käyttämään ja missä tilanteessa. Suunnitteluun vaikuttavat myös kerätyn tiedon käyttäjien väliset suhteet ja luottamus niiden välillä eli voiko jollakin käyttäjistä olla tavoitteita käyttää saatua tietoa väärin. Tulee myös miettiä, että voivatko järjestelmän ulkopuoliset henkilöt päästä saatuihin tietoihin käsiksi. Vaatimukset käyttäjän yksityisyyden toteuttamiseen riippuvat myös siitä miten kauan ja millä tavalla aiemmin kerättyä tietoa säilytetään ja kuka niihin pääsee käsiksi. Tietoa käyttäjistä tulisikin säilyttää järjestelmässä ainoastaan niin kauan kuin tarvitsee. Nämä suunnitteluperiaatteet käyttäjän yksityisyyden toteutumiselle tulee ottaa huomioon puettavien tietokoneiden ja älyvaatteiden kaikissa suunnittelun eri vaiheissa ja käyttötapauksissa. Suunnitteluvaiheessa erityisesti järjestelmän käytön poikkeus- ja virhetilanteisiin tulee kiinnittää huomiota. Kehitettävänä olevasta puettavasta tietokoneesta ja älyvaatteesta riippuen voidaan joutua miettimään vielä enemmän, mitä riskejä edellä mainittujen lisäksi järjestelmän käyttö voi aiheuttaa ja kuinka käyttäjän yksityisyys saadaan toteutettua riittävällä tavalla. == Katso myös == * Sulautettu tietotekniikka == Lähteet == == Aiheesta muualla == * LiveNet Healthcare Applications Luokka:Sulautettu tietotekniikka | Puettava tietokone |
269854 | Guido Cavalcanti (noin 1255 Firenze – 1300 Firenze) oli italialainen runoilija, joka oli Danten ystävä ja esikuva. Hän syntyi Firenzessä ja oli guelfi Cavalcante de Cavalcantin poika. Toisin kuin Dante, Guido Cavalcante oli ateisti. Hänen runoutensa tutkii rakkauden filosofiaa. Cavaldanti oli yksi Toscanassa alkaneen dolce stil novo ('ihana uusi tyyli') -suuntauksen johtohahmoista. Suuntaus oli tärkeä sekä maailmankirjallisuuden että italian kirjakielen kehittymiselle. Cavalcanti oli Danten läheinen ystävä, jolle Dante omisti teoksensa Vita nuova. Hän oli myös Danten ohella uuden firenzeläisen koulun etevin runoilija. Cavalcanti otti niin innokkaasti osaa erääseen sisäiseen sotaan, että hänet ajettiin joksikin aikaa maanpakoon epäterveelliseen Sarzanaan, missä hän sai sen vaarallisen kuumetaudin, joka sittemmin koitui hänen kuolemakseen. Hänen sonettinsa, balladinsa ja canzonensa ovat parhaasta päästä syväaatteisia ja tuntehikkaan hienoja. Cavalcanti on kirjoittanut rakkauden luonteesta filosofisen ja perin kaavamaisesti järkeilevän canzonen nimeltä Donna mi priega. Se on kovin himmeä ja on antanut aihetta monenlaisiin tulkintoihin. Aikalaistensa keskuudessa Cavalcanti kävi epikurolaisesta, mikä tiesi ateistia.Cavalcanti Guido, Tietosanakirja osa 1, palsta 1538, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 ==Lähteet== * Classical Medieval Criticism. Guido Cavalcanti, Enotes.com ===Viitteet=== Luokka:Italialaiset runoilijat Luokka:Keskiajan kirjailijat Luokka:1200-luku | Guido Cavalcanti |
269858 | Ciudad Lineal on yksi Espanjan pääkaupungin Madridin hallinnollisista alueista. Se sijaitsee kaupungin keskiosassa ja on jaettu Ventasin, Pueblo Nuevon, Quintanan, Concepciónin, San Pascualin, San Juan Bautistan, Colinan, Atalayan ja Costillaresin kaupunginosiin. Ciudad Linealin pinta-ala on 11,4 neliökilometriä ja asukasluku 231 029 (2005). Ciudad Lineal on tunnettu latinosiirtolaisten alueena. Nimi Ciudad Lineal () viittaa alueen muotoon ja arkkitehti Arturo Sorian kehittämään kaupunkisuunnittelumalliin. == Aiheesta muualla == * Ciudad Linealin alueen esittely Madridin kaupungin sivustolla Luokka:Madridin alueet | Ciudad Lineal |
269860 | Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja; ) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. Tobitin kirja on kirjoitettu Syyriassa tai Palestiinassa noin vuonna 200 eaa., joko arameaksi tai hepreaksi. Näillä kielillä siitä on kuitenkin säilynyt vain katkelmia, jotka löydettiin Qumranin luolasta IV vuonna 1955. Kirjan koko teksti on säilynyt vain kreikankielisenä käännöksenä, josta on olemassa kaksi versiota. == Merkitys ja vaikutus == Katolisessa kirkossa kirja julistettiin kanoniseksi Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397. Trenton kirkolliskokous vahvisti sen osaksi kaanonia vuonna 1546. Protestanttiset kirkot eivät pidä Tobitin kirjaa kanonisena, varsinaiseen Raamattuun kuuluvana, mutta varsinkin aikaisemmin se usein Suomessakin julkaistiin muiden apokryfikirjojen tavoin Raamattu- painoksissa erillisenä liitteenä. Martti Luther vertasi Juditin kirjaa kreikkalaiseen tragediaan, Tobitin kirjaa komediaan. Hänen mukaansa Tobit "opettaa, miten hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa myös käydä huonosti ja avioliitossa voi olla paljon kärsittävää, mutta Jumala aina armollisesti auttaa ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen." Suomessakin Tobitin kirja oli aikoinaan hyvin tunnettu, ja sen lukemista suositeltiin varsinkin avioliittoon aikoville nuorille. On myös arveltu, että Aleksis Kivi kirjoitti näytelmänsä Nummisuutarit osittain Tobitin kirjan pohjalta. == Sisältö == Kirja on matkakertomus, joka kertoo hurskaan Ninivessä asuvan Naftalin heimoon kuuluvan juutalaisen Tobitin tarinan. Se pyrkii vastaamaan siihen kysymykseen, kuinka on mahdollista elää hurskaana juutalaisena vieraan kansan keskellä. Kirjan kaksi ensimmäistä lukua on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Siinä kerrotaan Ninivessä asuvasta hurskaasta juutalaisesta Tobitista, joka tulee sokeaksi, kun hänen nukkuessaan ulkona hänen silmiinsä putoaa linnun ulostetta. Tarina siirtyy nyt kertomaan Tobitin pojasta Tobiasta, jonka hän lähettää perimään erästä velkaa. Matkalla Tobias kohtaa ihmiseksi naamioituneen enkeli Rafaelin, jonka ohjauksessa hän hankkii kalan sydämen, maksan ja sappirakon. Sitten hän tapaa lesken, joka on kyllä ollut naimisissa seitsemän kertaa, mutta on pysynyt neitsyenä, koska demoni Asmodeus on surmannut hänen jokaisen aviomiehensä hääyönä. Enkelin kehotuksesta Tobias menee lesken kanssa naimisiin ja ajaa demonin pois polttamalla kalan sydämen ja maksan. Kalan sapella Tobias palauttaa myöhemmin isänsä Tobitin näön. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Tobitin kirja Apokryfikirjojen käännöskomitean käännösehdotus 2003. * Finbible Apokryfikirjat 1642, 1776 ja 1938 erikseen ja rinnakkain sekä suomalaiset Raamatunkäännökset 1933/38, 1776, 1642 ja Se Wsi Testamentti 1548 ja Vanha Testamentti 1552, niiltä osin kuin se on käännetty. * Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Tobitin kirja |
269863 | Trevor Lloyd Sinclair (s. 2. maaliskuuta 1973 Lontoo, Englanti) on englantilainen entinen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Sinclair edusti vuonna 1989 alkaneella ja vuonna 2008 päättyneellä ammattilaisurallaan viittä seuraa, Blackpoolia, Queens Park Rangersia, West Hamia, Manchester Citya ja Cardiffia, kolmea keskimmäistä myös pääsarjatasolla, Englannin Valioliigassa. Englannin maajoukkueessa hän pelasi 12 ottelua, joista 4 tuli vuoden 2002 MM-kisoista. Luokka:Englantilaiset jalkapalloilijat Luokka:Vuonna 1973 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Trevor Sinclair |
269865 | Bytantain evenien kansallinen ulus tai kansallinen piiri (, ) on paikallinen itsehallintoalue Sahan tasavallan keskiosassa Venäjällä. Se rajoittuu pohjoisessa Bulunin ulusiin, idässä Verhojanskin piiriin ja Kobjain ulusiin ja lännessä Žiganskin kansalliseen piiriin. Piirissä oli vuonna 2002 vain noin 2 761 asukasta, joista 44 % kuului vähemmistökansallisuuksiin, lähinnä eveneihin.Эвено-Бытантайский национальный улус (район) Piirin sivut Sahan tasavallan portaalissa Väestö saa elantonsa poronhoidosta, kalastuksesta ja turkiskaupasta.Yakutiatravel.com - Eveno-Bytantaisky uluss Piirin (ulusin) hallinnollinen keskus on Batagai-Alyta. Ulusissa on kolme kuntaa eli naslegia ja näissä neljä kylää (suluissa): *Ala-Bytantai (Kustur, Aly) *Tjusegir (Batagai-Alyta) *Ylä-Bytantai (Džargalah) == Lähteet == == Aiheesta muualla == * *Piirin kartta Luokka:Sahan tasavallan piirit | Bytantain evenien kansallinen ulus |
269870 | thumb|upright|Maecenaan muotokuva on Irlannissa Galwayssa. Gaius Cilnius Maecenas (n. 70 eaa. – 8 jaa.) oli keisari Augustuksen uskottu ja poliittinen neuvonantaja. Hän oli aikansa runoilijoiden merkittävä tukija, ja taiteensuosijaa tarkoittava sana mesenaatti on johdettu hänen nimestään. Maecenas omisti vaikuttavan huvilan Tivolissa Rooman lähellä. Siitä on jäljellä auditorio. Osa Maecenaan omaisuudesta oli perintöä vanhalta suvulta, jonka hän väitti johtavan juurensa aina etruskeihin asti. Maecenaan valta tuli kuitenkin lähinnä läheisestä ystävyydestä keisarin kanssa. Maecenaan tukemia kirjailijoita olivat muun muassa Vergilius ja Horatius. == Lähteet == Luokka:Antiikin roomalaiset Luokka:Taide-elämän vaikuttajat Luokka:70-luvulla eaa. syntyneet Luokka:Vuonna 8 kuolleet | Gaius Maecenas |
269876 | Sirakin kirja tai (Jeesus) Siirakin kirja (, ) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. == Kirjan synty == Sirakin kirja on kirjoitettu noin vuosina 180–175 eaa. Sen kirjoittaja Jeesus Siirakin poika kirjoitti kirjan hepreaksi. Hänen pojanpoikansa käänsi sen kreikaksi ja lisäsi kirjaan esipuheen vuoden 132 eaa. tienoilla. Kirja tunnettiin pitkään vain kreikankielisistä käännöksistä, joista tärkein sisältyy Septuagintaan. Sen hepreankielisen tekstin tunsi vielä 400-luvulla kirkkoisä Hieronymus, ja siihen on viittauksia myös rabbiinisessa kirjallisuudessa, mutta se joutui myöhemmin kadoksiin. Osia siitä löydettiin vasta 1890-luvulla Kairosta erään synagogan umpeen muuratusta varastohuoneesta. Niitä epäiltiin pitkään käännöksiksi kreikankielisistä teksteistä, kunnes myös Kuolleenmeren kääröjen joukosta ja Masadasta löydettiin heprealaisten tekstien katkelmia. Nykyisin tunnetut katkelmat käsittävät 68 % kreikankielisen Sirakin kirjan tekstistä. == Sisältö ja rakenne == Kirja on kokoelma eettisiä opetuksia. Se muistuttaa läheisesti Sananlaskuja, mutta eroaa siitä olemalla yhden kirjoittajan kirjoittama teos eikä kokoelma eri lähteistä koottuja ohjeita. Kirja alkaa esipuheella, jossa todetaan sen olevan kreikankielinen käännös hepreankielisestä alkuteoksesta ja valitellaan vaikeutta kääntää viisauksia kielestä toiseen sanatarkasti. Kirjan varsinainen sisältö koostuu kahdesta pääosasta. Ensimmäiset neljätoista säettä käsittelevät Jumalan pelon tärkeyttä ja Hänen käskyjensä täyttämistä, joissa kirjan mukaan asuu todellinen viisaus. Osa jatkuu konkreettisina ohjeina käytännön elämälle, koostuen pitemmistä säkeistä. Toisen osan sisältö on enemmän yhdenmukaista, kuvaten kaikkivaltiasta viisautta luonnossa ja viisauden harjoittamista elämässä ja nostaen esiin esimerkkejä Israelin historiasta, Eenokista ylipappi Simoniin (jonka uskotaan olleen kirjoittajan aikalaisia). Kirja päättyy lyhyeen yhteenvetoon ja ilmaisee kirjoittajan tarkoituksen, minkä jälkeen kirjoittaja palaa kiittämään Jumalaa viisauden lahjoista. == Merkitys == Kirjan alkuperästä ja kirjoittajasta on kiistelty. Vaikka kirjaa ei hyväksytty Tanakiin, sitä lainataan silloin tällöin Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa. Kristillisessä perinteessä kirja on ollut ehkäpä vieläkin korkeammassa arvossa ja sitä pidetään eräänä peruspilarina kristillisen teologian synergismi-opille. Siihen viitataan vanhoissa kristillisissä teksteissä ja kirkkoisien, viittaajina usein varsinkin Klemens ja Origenes. Kirja onkin mukana sekä katolisessa että ortodoksisessa kanonisoidussa Raamatussa. Katolisessa kirkossa Sirakin kirjan eräitä jakeita luetaan Neitsyt Marialle omistetuissa messuissa, sillä Mariaa ylistetään liturgiassa "viisauden istuimeksi". Kirjaa siteerataan myös katolisen kirkon katekismuksessa, jossa sillä muun muassa perustellaan neljättä käskyä ja perheenjäsenten velvollisuuksia. Ortodoksisessa kirkossa sen 44. luvussa oleva esi-isien ylistys luetaan toisena helluntain jälkeisenä sunnuntaina, jolloin muistellaan Athos-vuoren pyhiä kilvoittelijoita ja Venäjän kaikkia pyhiä. Luterilainen kirkko ei pidä Sirakin kirjaa kuten ei muitakaan apokryfikirjoja ohjeellisina, mutta kylläkin uskonnollisesti rakentavina ja hyvinä ja hyödyllisinä lukea. Lutherin mukaan Siirakin kirja on "viisaan miehen kirjoittama oivallinen teos", joka opettaa lukijoilleen oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan, muihin ihmisiin, ruumiin tarpeisiin ja omaisuuteen. Suomessakin Sirakin kirja on ollut aikoinaan hyvin suosittu ja kansanomaisestikin tunnettu, ja vanha kansa onkin usein vedonnut siihen, mitä "Syyrakki" jostakin asiasta sanoo. Kirjaa on myös siteerattu eräässä Frans Mikael Franzénin runossa, ja siihen on viittauksia muun muassa Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä sekä eräissä Pentti Haanpään teoksissa. Sirakin kirja mainitaan sivumennen myös vanhimmissa Koraanin käsikirjoituksissa, joista se ei kuitenkaan ole levinnyt yleisesti muslimien keskuuteen ja tietoisuuteen. == Käännökset == Sirakin kirjan käännökset eri kielille on vanhastaan laadittu kreikankielisen tekstin pohjalta. Kun Suomen evankelisluterilainen kirkko vuonna 1999 asetti komitean Raamatun apokryfikirjojen suomentamiseksi, komitea päätti kuitenkin suomentaa erikseen sekä kreikkalaisen että heprealaisen Sirakin kirjan. Suomessa Sirakin kirja on vanhastaan julkaistu muiden apokryfikirjojen tavoin joissakin Raamatun painoksissa erillisenä liitteenä Vanhan ja Uuden testamentin välissä. Kun uusi käännös vuonna 2007 valmistui, kirkolliskokous päätti, että osa apokryfikirjoista, muun muassa Sirakin kirjan kreikkalaista tekstistä suomennettuna, voidaan edelleen sisällyttää Raamatun painosten liitteeksi, heprealaisen tekstin suomennos on muutamien muiden kirjojen tavoin julkaista kokonaan Raamatusta erillisenä julkaisuna. == Katso myös == * Jeesus Siirakin poika * Synergismi == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Jeesus Siirakin kirja (vuoden 1938 suomennos). Finbible. * Catholic Encyclopedia: Ecclesiasticus Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Sirakin kirja |
269883 | Erkki Arni (5. maaliskuuta 1924 Wien, Itävalta – 27. joulukuuta 2002 Lontoo, Iso-Britannia) oli suomalainen toimittaja ja suomentaja. Hän työskenteli Lontoossa Yleisradion ja Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana. Hän toimi aktiivisesti suomalaisen oopperan ja nykymusiikin lähettiläänä, kirjoitti esittelyjä konserttilehtisiin ja levynkansiin, muun muassa Joonas Kokkosesta, ja käänsi Aulis Sallisen Ratsumies-oopperan libreton englanniksi. == Teokset == * * * Tervetuloa oopperaan. WSOY 1996 == Toimitustöitä == * Ilmameren valtiaat : kirja lentokoneista ; toim. E. Arni ja L. Louhija. Otava 1949 * 100 vuotta - 100 years of the Finnish seamen's mission in London ; toimitus Erkki Arni ym., julkaisija The Finnish Seamen's Mission in London. Finnish Church Guild and Trust - Enso Marketing, Lontoo 1982 * Viitteitä viejille Isossa- Britanniassa : julkaisutoimikunta Aarne T. Hildén, Kauno Viinikka, Erkki Arni. Lontoon suomalainen kauppakilta, Lontoo 1985 == Suomennoksia == * Torsten Scheutz : Lennä etelään Kid!. Lehtiyhtymä, Helsinki 1946 (alkuteos Flyg söderut Kid) * Frances Hodgson Burnett : Pikku lordi. Nide, Hämeenlinna 1947 (alkuteos Little lord Fauntleroy) * C. S. Forester : Saarronmurtaja : romaani. Otava 1950 (alkuteos The Captain from Conneticut) * C. S. Forester : Upseerikokelas Hornblower : romaani. Otava 1952 (alkuteos Mr. Midshipman Hornblower) * Winston Churchill : Nuoruuteni ; englanninkielisestä alkuteoksesta My early life suom. Erkki Arni. Otava 1954 * C. S. Forester : Kultaa Kreetalta : Kertomuksia sodasta merellä. Sanoma, Helsinki 1971 (alkuteos Gold from Crete) == Lähteet == Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Ylen toimittajat Luokka:Suomentajat Luokka:Suomalaiset sotakirjailijat Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet Luokka:Ulkomaankirjeenvaihtajat Luokka:Britanniansuomalaiset | Erkki Arni |
269885 | Sandra Glover (o.s. Cummings, s. 30. joulukuuta 1968, Palestine, Teksas) on yhdysvaltalainen pikajuoksija, joka kilpailee pääasiassa 400 metrin aitajuoksussa. Glover on valmistunut Houstonin yliopistosta. Hän voitti maansa mestaruuden 400 metrin aidoissa 1999. Samana vuonna hän sijoittui Sevillan MM- kisoissa viidenneksi ajalla 53,65 ja GP-finaalissa kolmanneksi. Hän karsiutui Sydneyn olympialaisissa 2000 välierissä. Seuraavana vuonna hän oli Edmontonin MM-kisoissa kahdeksas ja GP-finaalissa kolmas. 2002 hän sijoittui yleisurheilun maailmancupissa toiseksi ja voitti maansa mestaruuden. Glover voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa Pariisin MM-kisoissa 2003, joissa hän juoksi toiseksi ajalla 53,65. Kauden lopussa hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin samalla ajalla. Hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin myös seuraavana vuonna. Helsingin MM-kisoissa 2005 Glover juoksi oman ennätyksensä 53,32 ja voitti MM-pronssia. Kauden lopussa IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli kolmas. Hän sijoittui seuraavana vuonna IAAF:n yleisurheilufinaalissa kuudenneksi. Gloveria valmentaa hänen miehensä Don Glover. ==Ennätykset== * 200 metrin juoksu: 23,73 (2000) * 400 metrin juoksu: 55,82 (1998) * 100 metrin aitajuoksu: 13,79 (1991) * 400 metrin aitajuoksu: 53,32 (2005) ==Lähteet== * Luokka:Yhdysvaltalaiset 400 metrin aitajuoksijat Luokka:Vuonna 1968 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt | Sandra Glover |
269886 | Mecano oli madridilainen popyhtye, joka oli aktiivinen vuosina 1981–1993 ja 1998. Ryhmän jäseniä olivat Ana Torroja, Nacho Cano, ja José Maria Cano. Ryhmä hajosi 1998 jäsenien ryhtyessä soolourille. Yhtye on tunnettu muun muassa hitistä ”Hijo de la Luna”. == Aiheesta muualla == * Ana Torroja Virallinen sivu - Ana torroja * Mecano Virallinen sivu - Mecano Luokka:Espanjalaiset yhtyeet | Mecano |
269890 | Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; ) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi. Muun muassa katolinen Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on itäisen ortodoksisuuden Raamatussa omana kirjana. Kummatkin lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon. == Lähteet == == Kirjallisuutta == * == Aiheesta muualla == * Barukin kirja – apokryfikirjojen käännöskomitean käännösehdotus 2003 * Barukin kirja. Finbible. *Catholic Encyclopedia: Book of Baruch Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Barukin kirja |
269891 | Suleiman pašša (oikealta nimeltään Joseph Anthelme Sève, tunnettu myös nimillä Süleyman Paşa, Soliman Al Fransawi Pašša ja Eversti Sève; s. toukokuu tai heinäkuu 1788 – 12. maaliskuuta 1860 Kairo) oli ranskalaissyntyinen egyptiläinen sotilas. Eversti Séve syntyi Lyonissa ja hänestä tuli upseeri Napoleon Bonaparten armeijassa. Hän kääntyi islamiin ja meni Egyptin armeijaan ja auttoi maata kehittämään armeijaansa eurooppalaiseen malliin. Hänellä on vielä jälkeläisia Egyptissä. Luokka:Ranskalaiset sotilaat Luokka:Egyptiläiset henkilöt Luokka:Paššat Luokka:Vuonna 1788 syntyneet Luokka:Vuonna 1860 kuolleet | Suleiman pašša (ranskalais-egyptiläinen upseeri) |
269893 | Seimi on hevosen ruokinnassa tallissa käytettävä astia, joka yleensä sijaitsee hevosen pilttuun etuosassa. Menneinä aikoina se saattoi olla yhdestä puusta koverrettu. Seimi voi olla tehty myös esimerkiksi laudasta tai lankusta laatikon tai ruuhen muotoiseksi. Seimeen asetetaan hevoselle heiniä, viljaa ynnä muuta syötäväksi. Nykyisin useimmissa talleissa hevoset syövät väkirehunsa seimen sijaan muovisesta ruokinta-astiasta. Korsirehut asetetaan lattialle, mikä mahdollistaa hevoselle luonnollisen syömisasennon, tai heinäverkkoon tai seinälle kiinnitettyyn metalliseen heinähäkkiin. ==Seimi kulttuurissa== Raamatun jouluevankeliumissa vastasyntynyt Jeesus asetettiin seimeen makaamaan, kun hänen vanhemmillaan ei ollut sijaa majatalossa. Muistona tästä jouluun liittyviin joulukoristeisiin kuuluu monissa kristinuskoa tunnustavissa maissa erilaisia jouluseimiasetelmia. ==Katso myös== * Kaukalo Luokka:Hevostalous Luokka:Astiat | Seimi |
269897 | Kultamaan tarinoita on Edu Kettusen vuonna 1992 julkaistu albumi. Kettunen on myös säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut kaikki kappaleet. Albumin tunnetuin kappale lienee ”69-Scania”. == Kappaleet == # # # # # # # # # # # == Muusikot == * Edu Kettunen – laulut, kitarat, lyömäsoittimet * Jarmo Nikku – kitarat, mandoliini * Muta Manninen – kitarat * Matti Maijanen – basso, kitara * Anssi Nykänen – rummut, lyömäsoittimet, tablat * Timo Bratskin – koskettimet * Harri Rantanen – basso, huuliharppu * Markku Johansson – trumpetti * Mongo Aaltonen – congat * Kim Lönnholm – stemmat * Dan Tigerstedt – hyvin matalat äänet === Tuotanto === * Edu Kettunen – tuottaja * Dan Tigerstedt – äänittäjä * Lissu Kettunen – kansikuva == Lähteet == * CD-levy Sonet 517.466-2 == Aiheesta muualla == * Kultamaan tarinoita discogs.com-sivustolla Luokka:Vuoden 1992 albumit Luokka:Edu Kettusen albumit Luokka:Edu Kettusen tuottamat albumit | Kultamaan tarinoita |
269900 | Makkabilaiskirjoihin (aiemmin Makkabealaiskirjoihin) kuuluu joukko deuterokanonisia eli Vanhan testamentin apokryfikirjoja, jotka on nimetty seleukideja vastaan kapinoideiden makkabealaisten mukaan: * Ensimmäinen makkabilaiskirja, katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa * Toinen makkabilaiskirja, katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa * Kolmas makkabilaiskirja, ortodoksisessa Raamatussa * Neljäs makkabilaiskirja, ortodoksisessa Raamatussa Luokka:Deuterokanoniset kirjat | Makkabilaiskirjat |
269904 | Ruth Prawer Jhabvala (7. toukokuuta 1927 Köln, Saksa – 3. huhtikuuta 2013 New York) oli puolalais-saksalainen juutalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, myöhemmin Britannian ja Yhdysvaltojen kansalainen. Hän sai urallaan Booker-palkinnon ja kaksi kertaa parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. Hän käsikirjoitti lähes kaikki James Ivoryn ohjaamat elokuvat. == Nuoruus ja perhe == Ruth Prawer syntyi 1927 Kölnissä, Saksassa. Hänen vanhempansa Marcus ja Eleanora olivat juutalaisia. Marcus Prawer oli puolalainen lakimies, ja Eleanoran isä oli Kölnin suurimman synagogan kanttori.Jaggi: Brave new worlds. Marcus Prawer oli muuttanut Saksaan Kongressi-Puolasta välttääkseen asevelvollisuuden. Natsien noustua valtaan Eleanora Prawer ei alkuun halunnut lähteä maasta, vaikka sekä hänet että hänen miehensä pidätettiin 1934. Tilanne oli vuonna 1939 muodostunut niin pahaksi, että perhe päätti lopulta paeta maasta. He eivät saaneet viisumia Yhdysvaltoihin, joten huhtikuussa 1939 he pakenivat Britanniaan. Prawerit muuttivat 1940 Lontooseen. Marcus Prawer menetti tuhoamisleireille lähes koko lähisukunsa ja tappoi itsensä sodan jälkeen 1948. Ruth Prawer Jhabvala on myöhemmin sanonut, että hänen tarinoidensa melankolinen sävy johtunee siitä. Ruth Prawer pääsi opiskelemaan englantia Queen Maryn yliopistoon, missä tapasi nuoren intialaisen parsiarkkitehti Cyrus Jhabvalan. He menivät naimisiin 1951, muuttivat samana vuonna Delhiin ja saivat kolme tytärtä.Gates Ruth Prawer Jhabvala, Screenwriter, Dies at 85. == Ura == === Ensimmäiset romaanit Intiassa === Jhabvala omaksui nopeasti intialaisen kulttuurin ja alkoi kirjoittaa näkemästään ja kokemastaan. Hänen neljä ensimmäistä romaaniaan kertoivat kaikki kaupunkilaistuneista keskiluokan delhiläisperheistä.Crane, s. 202–203. Hänen ensimmäinen romaaninsa To Whom She Will ilmestyi Britanniassa 1955 ja Yhdysvalloissa seuraavana vuonna nimellä Amrita. Hän sai sen julkaistua Britanniassa lähetettyään käsikirjoituksen äidilleen, joka lähetti sen useille brittikustantajille. Hänen neljäs romaaninsa The Householder (1960) herätti tuottaja Ismail Merchantin ja ohjaaja James Ivoryn kiinnostuksen. He olivat niin kiinnostuneita romaanista, että lensivät Delhiin tapaamaan Jhabvalaa. Vaikka Jhabvala olikin alkuun melko haluton tekemään romaanistaan elokuvakäsikirjoitusta, Merchant ja Ivory onnistuivat suostuttelemaan hänet urakkaan. The Householderista alkoi Jhabvalan pitkä yhteistyö Merchantin ja Ivoryn kanssa. Jhabvalan romaanien teema muuttui hänen vierailtuaan 1960 ensimmäisen kerran Britanniassa Intiaan muuton jälkeen. Hänen seuraava romaaninsa Get Ready for Battle (1962) ei ollut enää komedia vaan paljon synkempi kuvaus Intian yhteiskunnallisista ongelmista. Seuraavien romaaniensa ja novellikokoelmiensa aikana Jhabvalan kiinnostus siirtyi itse Intiasta enemmän eurooppalaisiin Intiassa. Hän sai vuonna 1975 ilmestyneestä teoksestaan Kuumuus ja kiihko Booker-palkinnon. Sekin käsitteli eurooppalaisia Intiassa, mutta siinä näkyy myös Jhabvalan intertekstuaalinen kiinnostus E. M. Forsterin romaaniin Matka Intiaan. === Romaani- ja elokuvakäsikirjoittajana Yhdysvalloissa === Kirjottaessaan romaania Kuumuus ja kiihko Jhabvala sairastui keltatautiin ja kärsi vakavista astmakohtauksista, jotka johtuivat Delhin saasteisesta ilmasta. Jhabvala muutti sitten New Yorkiin. Hän asui yli vuosikymmenen ajan eri mantereella kuin miehensä, joka kuitenkin muutti lopulta itsekin Yhdysvaltoihin. Ismail Merchantista ja James Ivorystä tuli Jhabvalan sijaisperhe, sillä he kaikki asuivat samassa rakennuskompleksissa. Heidän yhteistyöstään syntyivät seuraavaksi elokuvat Eurooppalaiset (1979) ja Bostonilaiset (1984). Valtavirtaan kolmikko nousi E. M. Forsterin romaaniin perustuvasta elokuvasta Hotelli Firenzessä (1986), josta Jhabvala sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin. Toisen Oscarinsa Jhabvala sai jälleen Forsterin romaaniin perustuvasta elokuvasta Talo jalavan varjossa (1992), ja kolmannen ehdokkuutensa hän sai Kazuo Ishiguron Booker-palkittuun romaaniin perustuvasta elokuvasta Pitkän päivän ilta. Jhabvala jatkoi elokuvakäsikirjoitusten lisäksi romaanien kirjoittamista. Hänen seuraavissa romaaneissaan näkyy hänen muuttonsa Yhdysvaltoihin. Jhabvalan neljä seuraavaa romaania sijoittuvat pääosin Yhdysvaltoihin, ja ne käsittelevät samaa tunnetta, jota monet kaukana kotimaastaan asuvat tuntevat. Vuonna 2004 ilmestynyt My Nine Lives on näennäisomaelämäkerrallinen romaani, jossa Jhabvala tietoisesti sekoittaa omaelämäkerran ja fiktion rajoja. Jhabvala oli yhdysvaltalaistunut myös kansalaisuudeltaan vuodesta 1986, jolloin hän sai myös Yhdysvaltojen kansalaisuuden. Jhabvalan yhteistyö Merchantin ja Ivoryn kanssa alkoi saada 1990-luvulla hieman keskustelua herättäneitä teemoja. Picasson perikunta vastusti elokuvaa Vuodet Picasson kanssa (1995), eikä antanut elokuvalle lupaa maalauksien näyttämiseen. Jhabvalan omaa alkuperäistä käsikirjoitusta elokuvaan Pariisissa kaikki on toisin puolestaan syytettiin historian vääristelystä ja rasismista. Jhabvalan viimeiset yhteistyöt Merchant Ivory Productionsin kanssa olivat Henry Jamesin romaaniin perustuva Kultainen malja (2001) ja Diane Johnsonin romaaniin perustuva La Divorce – avioero ranskalaisittain. Merchantin kuoleman jälkeen Ivory ja Jhabvala tekivät vielä yhteistyötä elokuvassa The City of Your Final Destination (2009). Jhabvala kuoli huhtikuussa 2013 kotonaan Manhattanilla. Ohjaaja James Ivoryn mukaan Jhabvalan kuolinsyynä oli keuhkosairaus. == Tuotanto == ===Suomennettu teos=== * Kuumuus ja kiihko (Heat and dust, 1975), suom. Klaus Karttunen, Helsinki: Otava 1983 ISBN 951-1-07490-3 Booker-palkinto === Romaanit === * To Whom She Will (1955) * The Nature of Passion (1956) * Esmond in India (1958) * The Householder (1960) * Get Ready for Battle (1962) * Like Birds, Like Fishes (1963) * A Backward Place (1965) * A Stronger Climate (1968) * A New Dominion (1972) * Heat and Dust (1975; suomennettu Kuumuus ja kiihko) * An Experience of India (1971) * How I Became a Holy Mother and other stories (1976), * In Search of Love and Beauty (1983) * Out of India (1986) * Three Continents (1987) * Poet and Dancer (1993) * Shards of Memory (1995) * East Into Upper East: Plain Tales from New York and New Delhi (1998) === Käsikirjoitukset James Ivoryn elokuviin === == Lähteet == *Crane, Ralph: ”Jhabvala, Ruth Prawer”. Teoksessa: * * === Viitteet === Luokka:Brittiläiset kirjailijat Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat Luokka:Brittiläiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Booker-palkinnon saajat Luokka:Oscar-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 2013 kuolleet Luokka:Saksalaiset kirjailijat Luokka:Juutalaiset kirjailijat Luokka:Intialaiset kirjailijat | Ruth Prawer Jhabvala |
269905 | Hämeen Yhteistyö (HY) oli Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) Pohjois- Hämeen piirin Tampereella ilmestynyt äänenkannattaja. Vuosina 1946–1947 lehti ilmestyi nimellä Hämeen-Satakunnan Yhteistyö. 1990-luvun alussa Hämeen Yhteistyö ajautui konkurssiin ja sen viimeinen numero ilmestyi 22. lokakuuta 1992.Hämeen Yhteistyö Kansan Arkisto Lehteä julkaisi aluksi 14. huhtikuuta 1945 perustettu Hämeen ja Satakunnan Kustannus Oy Yhteistyö, mutta jo vuoden päästä yhtiö vaihtui Kustannusosakeyhtiö Sanan Tieksi. HY:tä painettiin 1940- ja 1950-luvuilla mm. Helsingissä ja Porissa, kunnes Sanan Tien uusi kirjapaino valmistui Tampereelle 1956. HY ilmestyi kolmesti viikossa (1946-1956), neljästi viikossa (1956-?) ja lähes koko 1960-luvun kuudesti viikossa. Lehden levikki oli 1960-luvulle siirryttäessä noin 10 000.Tiina Aisla: Hämeen Yhteistyö Koskesta voimaa -sivusto Vuonna 1971 Hämeen Yhteistyö nousi valtakunnallisiin otsikoihin, kun lehden toimittajat ryhtyivät työtaisteluun päätoimittaja Väinö Hakalan erottamisen estämiseksi. Lehteä julkaissut Pohjois-Hämeen piiri oli SKDL:n ainoa, jossa Suomen kommunistisen puolueen oppositiolla (ks. taistolaisuus) oli enemmistö ja vuonna 1971 piirin johto päätti korvata Hakalan Rauno Setälällä, joka oli SKDL:n kulttuurisihteeri. Setälä oli myös kohutun kirjan Uusstalinistin uskontunnustus kirjoittaja ja oppositiokommunistien luottomies, joten pääosin SKP:n enemmistöläisistä koostunut toimituskunta meni lakkoon, jolloin HY:n ilmestyminen lakkasi. Pitkähkön selkkauksen jälkeen piirijärjestö jatkoi lehden julkaisemista Setälän alaisuudessa, jolloin siitä tuli SKP:n opposition näkökantoja heijastellut sanomalehti. 1970-luvun loppupuolella SKP:n osapuolet pääsivät sopimukseen yhteistyöstä HY:n julkaisemisessa ja sen uutisointi tasapuolistui. 1990-luvun alussa HY ajautui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, kun ilmoitustulot vähenivät kolmanneksella, lehtitukia supistettiin ja postin jakelumaksuja korotettiin. Lehti haettiin konkurssiin lokakuussa 1992. Hämeen Yhteistyö ilmestyi lakkautettaessa kolmesti viikossa. Sillä oli noin 10 000 lukijaa ja 4 700 tilaajaa. Lehtiyhtiön suurin omistaja oli Pirkanmaan Vasemmistoliitto. Suurimpia velkojia olivat Kansa ja STS.Hämeen Yhteistyö nostaa osakepääomaa tappion verran Helsingin Sanomat 12.5.1992Hämeen Yhteistyö -lehti haki itsensä konkurssiin Helsingin Sanomat 27.10.1992 HY:n seuraajaksi perustettiin loppuvuonna 1992 Pirkanmaan Yhteistyö.Pirkanmaalle uusi vasemmistolehti Helsingin Sanomat 17.12.1992 Uusi lehti ilmestyi noin kerran viikossa vuoteen 1995 asti. ==Päätoimittajat== Arvi Laakso 1946-1963 Keijo Savolainen 1963-1968 Väinö Hakala 1968-1971 (vt.) Rauno Setälä 1971-1975 Taisto Harra 1975-1981 Ilkka Lappalainen 1981-1985 Riitta Lavikka 1985 Pekka Lehtonen 1986-1988 Pekka Puttonen 1988-1992 Reijo Kahelin 1992 == Lähteet == == Aiheesta muualla == * Kustannusosakeyhtiö Sanan Tie (Pörssitiedon yhtiöesitys) Luokka:Ilmestymästä lakanneet suomalaiset sanomalehdet Luokka:Kansandemokraattiset lehdet Luokka:Taistolaisuus Luokka:Tampereen media | Hämeen Yhteistyö |
269908 | thumb|250px|Mikael Toppeliuksen maalaus Kempeleen vanhassa kirkossa. Jouluevankeliumiksi sanotaan Raamatun Luukkaan evankeliumin toisen luvun alkuosaa (jakeet 1–20). Siinä kerrotaan Jeesuksen syntymästä, enkelien ilmoituksesta paimenille Kristuksen syntymästä, paimenten vierailusta Jeesuksen seimen äärellä sekä paimenten levittämästä ilosanomasta, mitä enkelit olivat heille kertoneet tästä lapsesta. Kyseinen evankeliumiteksti luetaan Suomen ev. lut. kirkon evankeliumikirjan mukaan jouluna, jouluyön jumalanpalveluksessa (jakeet 1–14) sekä jouluaamun jumalanpalveluksessa (jakeet 1–20). Sen pohjalta tehdään jouluseimiasetelma. Jouluseimi-perinne elää voimakkaana Italiassa ja on levinnyt sieltä esimerkiksi Espanjaan ja muihin Etelä-Euroopan maihin ja viimeisten vuosien aikana myös Pohjois- Eurooppaan. Seimiasetelmien tekemisestä syntyi jo 1700-luvulla taidemuoto. == Katso myös == * Jeesuksen syntymäkertomukset == Aiheesta muualla == * Jouluevankeliumi nykysuomeksi ja eri murteilla * Jouluevankeliumi Mikael Agricolan kääntämänä vuodelta 1548 * Jouluevankeliumi vuodelta 1642 * Raamattu.uskonkirjat.net: Luuk. 2 – Jouluevankeliumi kolmena eri raamatunkäännöksenä Luokka:Jumalanpalvelustekstit Luokka:Uskonnollinen joulu Luokka:Uuden testamentin sisältö | Jouluevankeliumi |
269910 | Antero Aakkula (8. elokuuta 1909 Kangasala – 11. joulukuuta 2006 Colorado Springs, Yhdysvallat) oli suomalainen majuri ja Lahden suojeluskuntapiirin toinen yleisesikuntaupseeri, joka johti jatkosodan lopussa ja Moskovan välirauhan aikana aseiden hajavarastoinnin, jota joukkotiedotusvälineissä kutsuttiin asekätkennäksi. == Koulutus == Uransa alussa Aakkula oli palvellut varusmiehenä ja sittemmin ammattiupseerina Lahden varuskunnassa Tampereen rykmentissä. Aakkula valmistui vuonna 1936 kadettikurssilta 18. Kesällä 1944 Aakkula palveli majurina IV armeijakunnassa tiedustelu-upseerina. Hän liittyi 1948 Yhdysvaltain asevoimiin. ==Aseiden hajasijoitus== Ennen hajasijoitusta Aakkula toimi syksyllä 1944 Saimaan kanavalla Mustolan sululla IV armeijakunnan esikunnan tiedustelutoimiston päällikkönä. Aakkula ja kolme muuta upseeria saivat 27. syyskuuta 1944 kello 16 everstiluutnantti Usko Haahdilta käskyn ryhtyä suojeluskuntapiirien toisiksi yleisesikuntaupseereiksi, joiden tehtävinä oli johtaa alueellisesti aseiden hajasijoitus. Aakkula sopi Haahdin kanssa siitä, että hänen esimiehensä jääkärieversti Karl-Vilhelm Grünn saisi tietää Aakkulan todellisen tehtävän, koska tunsi tämän hyvin. Lahden suojeluskuntapiirissä Aakkulaa auttoi majuri Urho Purhonen. Toiseksi avustajaksi hän sai Lahden tiemestarin kuljetuksia varten. Lisäksi hankittiin johtajat Asikkalasta, Hartolasta, Heinolasta, Hollolasta, Joutsasta, Luhangasta, Nastolasta ja Sysmästä. Heinolassa hajasijoitettava viestikalusto muurattiin porraskäytävän alle. Aakkula sai kutsun Valpon kuulusteltavaksi Helsinkiin heinäkuun alussa 1945 ja lähti matkaan junalla Lahdesta. Riihimäen rautatieasemalla hän joutui vaihtamaan junaa ja nousi Helsingin junan asemesta ”vahingossa” länteenpäin menevään junaan. Näin Aakkulaa ei koskaan saatu kuulusteltavaksi eikä päästy selville hänen apulaisistaan eikä hänen piirinsä kätköistä. Urho Purhonen taas kiisti kuulusteluissa koko kahdeksan kuukautta kestäneen pidättämisensä ajan tietävänsä kerta kaikkiaan mitään Aakkulan puuhista.Matti Lukkari: Asekätkentä, s. 149–151. Helsinki: Otava, 1984. ==Pako Suomesta== Hän kuului Marttisen miehiin, jotka pakenivat Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin. Suomen valtiollinen poliisi ei ehtinyt kuulustella Aakkulaa, koska hän pakeni Suomesta ennen sitä. Antero Aakkula oli toiminut Arvo Vikströmin aisaparina siitä lähtien, kun Olavi Pihala oli järjestänyt heidän pakomatkansa Uudenkaupungin saaristosta Ruotsiin samassa veneessä. Aakkula oli viimeinen hengissä ollut asekätkijä, joka kuoli Yhdysvaltain asevoimien everstinä 97-vuotiaana. Asekätkennän paljastuttua hän pakeni ensin Ruotsiin ja sieltä Yhdysvaltoihin välttäen näin vankeustuomion. Aakkula oli viimeinen elossa ollut asekätkentäjutussa tuomion saaneista. == Palvelu ulkomailla== Aakkula palveli Alaskassa, Pohjois-Carolinassa ja Coloradossa sekä Länsi-Saksassa. Aakkula oli Vietnamin sodan veteraani, ja siellä saavuttamistaan ansioista hänet ylennettiin everstiksi 1968. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala myönsi Aakkulalle sotilasansiomitalin vuonna 2005.Seppo Kääriäiselle sotilasansiomitali Pääesikunta, puolustusvoimat (vanhentunut linkki) == Lähteet== == Kirjallisuutta == * * ==Aiheesta muualla== * Antero Aakkulan muistokirjoitus. Helsingin Sanomat (käyttäjätunnuksella). Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Yhdysvaltalaiset sotilaat Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1909 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet | Antero Aakkula |
269911 | Silmälasikaimaani (Caiman crocodilus) on alligaattorien heimoon kuuluva kaimaanilaji. == Koko ja ulkonäkö == Silmälasikaimaanikoiras kasvaa kaksi- tai jopa kolmimetriseksi, naaras on pituudeltaan korkeintaan kaksimetrinen. Painoa voi olla jopa 300 kiloa. Nuoret kaimaanit ovat keltaisia, mutta vanhetessaan kuviot tummenevat. Aikuisen väritys, koko ja kallon muoto vaihtelevat asuinseudun mukaan, mutta silmälasikaimaanit ovat yleisväriltään selästä oliivinvihreitä. Selässä on tummia, epäselviä poikkijuovia, sen kyljet ovat harmaankirjavat ja vatsapuoli kellanvihreä. Silmälasikaimaanilla kulkee kuonon tyvestä luinen harjanne, joka reunustaa myös silmiä. Harjanne muistuttaa silmälasinsankoja, josta laji on saanut nimensä. == Levinneisyys == Silmälasikaimaaneja elää Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa. Sen luontainen levinneisyys kulkee Meksikosta Peruun ja Brasiliaan. Silmälasikaimaaneja elää nykyisin myös siirrettynä vieraslajina Kuubassa, Puerto Ricossa ja Yhdysvaltojen Floridassa. == Elintavat == Silmälasikaimaani asustaa järvissä ja kosteilla soilla. Se viihtyy parhaiten hitaasti virtaavissa avoimissa vesistöissä, mutta saattaa löytyä myös lähes umpeen kasvaneista vesistöistä, kunhan vain ruokaa riittää. Silmälasikaimaani on aktiivisimmillaan öisin ja viettää suuren osan ajastaan vedessä hiljaa lojuen. Se siirtyy vuoroin varjoon ja vuoroin aurinkoon sekä vedessä, että maalla. Kaimaani liikkuu yleensä laiskasti, mutta ui nopeasti ja voi tehdä nopeita yllätyshyökkäyksiä voimakkaalla hännällään. Kuivana kautena se voi kaivautua mutaan odottamaan sateita, vaikka toisaalta se hyötyy veden ollessa matalalla, kun se voi napata loukkuun jääneitä kaloja. Kaimaaninpoikaset syövät lähinnä hyönteisiä, äyriäisiä ja nilviäisiä. Kasvettuaan ne syövät kaloja, sammakoita, kilpikonnia, ja muita matelijoita, vesilintuja ja haaskoja. Toisinaan kaimaanit voivat syödä lajitoveriensa poikasia. Täysikasvuisena silmälasikaimaani voi saalistaa jo pienehköjä nisäkkäitä. Kaimaanit jahtaavat kaloja joskus ryhmänä. Tällöin ne ahdistavat kalaparven yhdessä matalikolle, josta ne on helpompi pyydystää. Tyypillisempi tapa on kuitenkin yllätyshyökkäys hivuttautumalla lähelle saalista ja saaliin nappaaminen nopealla pyrähdyksellä. Silmälasikaimaanin elinikä on yli 25 vuotta. == Lisääntyminen == Silmälasikaimaaneilla on kiima yleensä sadekautena, eli tavallisesti huhti-toukokuussa. Ne kokoontuvat yhteen lisääntymistä varten. Koiraat taistelevat naaraista ja voivat loukkaantua pahastikin. Yleensä isoimmat koiraat pääsevät parittelemaan usean naaraan kanssa. Naaras rakentaa kolmen kuukauden päästä suuren pesäkummun risuista, vesikasveista ja muusta kasviaineksesta. Naaras munii 14–40 munaa. Joskus samassa pesässä on useamman naaraan munat, jotka ne peittävät huolellisesti. Emo vartioi pesää kolme kuukautta ja puolustaa sitä pesärosvoilta. Vähän ennen munien kuoriutumista se kaivaa munat esiin. Poikaset menevät heti kuoriuduttuaan veteen ja ovat heti valmiita saalistamaan emon vartioidessa niitä. Tarpeen tullen emo voi kuivana kautena siirtää poikasia lammikosta toiseen yön aikana, jolloin se pitää yhteyttä poikasiin äänellä ja hajulla. == Uhat ja suojelu == Silmälasikaimaaneja on runsaasti ja laji on sopeutuvainen. Kokonaiskanta on ainakin miljoona yksilöä. Sitä ei pienen kokonsa vuoksi vainota samalla tavalla kuin isompia krokotiililajeja ja laji on jopa hyötynyt, kun vesistöt on joskus tyhjennetty kilpailijoista. Kuitenkin silmälasikaimaaneja pyydetään paljon alligaattorin nahan korvikkeeksi ja lemmikeiksi, joista Floridan populaatio onkin saanut alkunsa. Monet Etelä-Amerikan valtiot säätelevät lajin metsästystä. Salametsästystä esiintyy kuitenkin yhä. == Lähteet == Luokka:Kaimaanit | Silmälasikaimaani |
269912 | Ftaalianhydridi on orgaaninen yhdiste (ftaalihapon anhydridi), joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan valkoista, kiiltävää kiteistä ainetta, jolla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C8H4O3 ja rakennekaava C6H4(CO)2O. Ftaalianhydridistä käytetään myös nimityksiä ftaalihappoanhydridi, 1,2-bentseenidikarboksyylihappoanhydridi ja 1,3-isobentsofuraanidioni. Ftaalianhydridin moolimassa on 148,1 g/mol, sulamispiste 131 °C, kiehumispiste 284 °C (sublimoituu), suhteellinen tiheys 1,53 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 152 °C c.c., itsesyttymislämpötila 570 °C ja CAS-numero 85-44-9. Ftaalianhydridi liukenee hitaasti veteen. Ftaalianhydridi hajoaa joutuessaan kosketuksiin kuuman veden (H2O) kanssa, jolloin muodostuu ftaalihappoa (C8H6O4). Ftaalianhydridi voi räjähtää kuumennettaessa sitä kupari(II)oksidin (CuO) ja natriumnitriitin (NaNO2) kanssa. Ftaalianhydridia valmistetaan hapettamalla o-ksyleeniä tai naftaleenia hapen avulla divanadiinipentoksidikatalyytin läsnä ollessa 340-390°C:n lämpötilassa. Ftaalianhydridiä käytetään muovinpehmentimien, polyesterihartsien, väriaineiden ja maatalouskemikaalien valmistamiseen.Chang-Man Park & Richard J. Sheehan: "Phthalic Acids and Other Benzenepolycarboxylic Acids", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.Peter M. Lorz, Friedrich K. Towae, Walter Enke, Rudolf Jäckh, Naresh Bhargava & Wolfgang Hillesheim: "Phthalic Acid and Derivatives", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. : == Ympäristö- ja terveysvaikutukset == Lyhytaikainen altistuminen ftaalianhydridille ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja hengitysteitä. == Lähteet == == Aiheesta muualla == * *OVA-ohje: Ftaalihappoanhydridi *Inchem: Phthalic anhydride CAS N°: 85-44-9 (pdf) *ChemSpider: Phthalic anhydride Luokka:Anhydridit | Ftaalianhydridi |
269921 | Leikkiauto on oikeaa autoa eriasteisella tarkkuudella jäljittelevä leikkikalu. Leikkiautoissa voi olla sitä liikuttava mekanismi, esimerkiksi vieteri, vauhtipyörä tai sähkömoottori. On myös olemassa sähkö- tai polttomoottorilla liikkuvia radio-ohjattavia autoja. Pienoismalliautot muistuttavat esikuvaansa mahdollisimman tarkasti, eikä niitä yleensä ole tarkoitettu varsinaisiksi leikkikaluiksi. Ensimmäiset leikkiautot ilmestyivät pikkupoikien leikkeihin melkein heti oikeiden autojen jälkeen. Nämä olivat yleensä puusta itse valmistettuja. Myös sen ajan käsityöläiset valmistivat hienoja leikkiautoja käyttäen metallia materiaalina. Leikkiautoja alettiin valmistaa myös teollisesti sarjatyönä muun muassa pellistä ja niitä myös varustettiin vieterimoottoreilla. Nykyisin leikkiautoharrastus on suuressa suosiossa autoharrastajien ja -rakentajien keskuudessa. Niitä tuunataan ja maalataan ja niille järjestetään omia näyttelyitä. Lapsille valmistetaan nykyisin myös istuttavia sähkömoottorilla toimivia pienoisautoja. Aikaisempina vuosikymmeninä suuressa suosiossa olivat myös polku- ja mäkiautot. Vanhat pikkuautot ovat myös keräilytavaraa. == Lähteet == == Aiheesta muualla == Luokka:Leikkikalut | Leikkiauto |
269923 | Joulupukin kuuma linja on suomalainen Ylen jouluaattoisin esittämä televisio- ohjelma. Ensimmäinen ohjelma esitettiin jouluaattona 1991. Vuosina 1991–1994 ohjelma lähetettiin osana Joulupaketti-nimistä ohjelmakokonaisuutta. Ohjelmaa lähetettiin Yle TV1-kanavalla vuosina 1991–2000. Vuodesta 2001 lähtien ohjelmaa on esitetty Yle TV2-kanavalla. Lapset voivat soittaa ohjelmaan puhelimitse Joulupukille ja keskustella hänen kanssaan. Ohjelmaan voi myös lähettää sähköpostitse tai Internetin kautta jouluterveisiä, joita luetaan ohjelman aikana. Alkuaikoina ohjelmassa luettiin myös katsojien lähettämiä fakseja. Yle TV1 aikoina ohjelma kesti 6 tuntia, mutta siirtyessään TV2:lle sen kesto on ollut 4 tuntia. Puheluiden välissä esitetään jouluaiheisia lastenohjelmia. Nykyvuosina perinteisesti ohjelman lopuksi on esitetty Lumiukko -piirroselokuva. Ohjelmaan soittavien lasten lauluesityksiä säestää flyygelillä Vilkku-tonttu (Vilhelmiina Luokkanen o.s. Heikkonen). Ohjelma kuvataan suorana Ylen studioilla Tampereella. TV1:n lähettäessä ohjelmaa se kuvattiin Helsingin Pasilassa. ==Joulupukkien esittäjät== * Kosti Kotiranta: 1991–2005, 2007–2011 * Jukka Nurminen: 2006Sanomalehti Kalevan PeTo -liitteessä oleva artikkeli 21.12.2006 * Auvo Vihro: 2012– Joulupukkia esitti vuosina 1991–2005 ja 2007–2011 Kosti Kotiranta. Vuonna 2006 joulupukkia esitti Jukka Nurminen, koska Kotiranta oli estynyt esittämään joulupukkia saamansa aivoinfarktin ja epilepsiakohtauksen vuoksi. Vuodesta 2012 lähtien joulupukkia on esittänyt Auvo Vihro. Kosti Kotirannan esittämä joulupukki esiintyi myös vuonna 2004 televisiosarjassa Kotikatu ja Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. ==Lähteet== Luokka:1990-luvun suomalaiset lastenohjelmat Luokka:2000-vuosikymmenen suomalaiset televisiosarjat Luokka:2010-luvun suomalaiset lastenohjelmat Luokka:2020-luvun televisiosarjat Luokka:Suomalaiset jouluohjelmat Luokka:Joulupukki Suomessa Luokka:Yle TV1:n televisio-ohjelmat Luokka:Yle TV2:n televisio-ohjelmat | Joulupukin Kuuma linja |
269925 | Ust-Janskin ulus tai Ust-Janskin piiri (, ) on kunnallinen itsehallintoalue Janan alajuoksun ympärillä Laptevinmeren rannikolla Sahan tasavallan pohjoisosassa Venäjällä. Se rajoittuu idässä Allaihan ja Abyin uluseihin sekä etelässä Moman, lounaassa Verhojanskin ja lännessä Bulunin uluseihin (piireihin). Ust-Janskin piirin pinta-ala on 120 300 km². == Väestö == Vuonna 2002 piirissä oli 10 009 asukasta. Tuolloin väestöstä asui kaupunkikunnissa (taajamissa) 5 948 ja maalaiskunnissa 4 061\. Naisia oli 48,1 prosenttia väestöstä. Väestö saa elantonsa kullanlouhinnasta, poronhoidosta, kalastuksesta ja turkiskaupasta. Asukasluvun kehitys: * 31 100 (1995) * 10 009 (2002) * 8 262 (2010) == Kuntajako == Ust-Janskin ulusin hallinnollinen keskus on Deputatskin taajama. Piiriin kuuluu lisäksi kaksi muuta taajamaa (kaupunkikuntaa) sekä seitsemän maalaiskuntaa, kansallista naslegia.Перечень населенных пунктов, входящих в состав сельских и и городских поселений Республики Саха (Якутия) (sivun lopussa) *Deputatski (taajama) *Nižnejansk (taajama) *Ust-Kuiga (taajama) *Jukagirin kansallinen nasleg () - keskuskylä Jukagir *Kazatšjen kansallinen nasleg (Xahaatšyja) - Kazatšje *Omoloin kansallinen nasleg (Omoloj) - Haiyr *Siljannjahin kansallinen nasleg (Sileenneex) -Saiylyk *Tumatin kansallinen nasleg (Tumat) - Tumat *Ujandin kansallinen nasleg (Ujaandjy) - Ujandi *Ust-Janskin kansallinen nasleg (Usujaana) - Ust-Jansk Piirin alueella sijaitsi aiemmin myös Vlasovon taajama. == Lähteet == == Aiheesta muualla == *Piirin kartta *Piirin sivut Sahan tasavallan portaalissa * | Ust-Janskin ulus |
269928 | Mirfak (Alfa Persei, Algenib, α Persei, α Per) on Perseuksen tähtikuvion päätähti ja sijaitsee Melotte 20 -tähtijoukossa. Mirfak on keltainen jättiläinen. Luokka:F-spektriluokan tähdet Luokka:Ylijättiläistähdet | Mirfak |
269930 | thumb|250px|Parivaljakko metsätöissä Työhevonen on hevostyyppi, joka soveltuu erilaisiin työtehtäviin, kuten kuormien vetämiseen ja peltotöihin. Työhevosella on oltava voimaa, ja sen täytyy kestää fyysistä rasitusta myös vaihtelevissa sääoloissa. Lisäksi sillä on oltava rauhallinen ja oppivainen luonne. Tyypillinen työhevonen on raskasrakenteinen kylmäverinen. Tällaisia rotuja ovat esimerkiksi perchenhevonen ja maailman suurin hevosrotu shirehevonen. Useiden työhevosrotujen kohdalla on jalostuksessa painotettu juuri hevosen kokoa, eikä näiden hevosten juoksukestävyys ole kovinkaan hyvä. Nykyisin, kun työhevosten tarve on vähentynyt, monia rotuja on ryhdytty jalostamaan kevyemmiksi. Suomenhevosen jalostuksessa on kuitenkin huomioitu hevosen kävelynopeus jo silloin, kun kaikki maatilojen työt tehtiin vielä hevosvoimin. Välimatkat olivat pitkiä, minkä vuoksi oli tärkeää, että hevonen veti tyhjän reen ripeästi tukkimetsään sen lisäksi, että jaksoi vetää raskaan kuorman sieltä pois. Kantakirjauskokeessa työhevossuunnalle tarjottavan suomenhevosen on vedettävä kärryillä 500 kg:n kuormaa kilometrin matka alle 10 minuutissa. ==Hevosen työt== Hevonen oli ennen koneellistumista useimpien maatalojen ainoa voimanlähde. Sen avulla muokattiin maa, niitettiin, haravoitiin, ajettiin heiniä, kuljetettiin tavaroita, vedettiin metsästä puut ja käytiin kirkossa. Hevosella saatettiin kulkea pitkiäkin, jopa 10–20 kilometrin matkoja. Jotta hevosta voidaan käyttää erilaisiin töihin, täytyy sitä kouluttaa. Vähitellen hevonen oppii tietyt tehtävät niin hyvin, ettei "hevosmiehen" tarvitse kuin vähän vihjata hevoselle, niin se tietää mennä oikeaan paikkaan oikealla tavalla. Esimerkkinä voidaan ottaa maan kääntäminen auralla, jolloin hevonen oppii menemään lähes itsestään oikeaa uraa pellolla. Hevonen oppii myös kulkemaan hitaasti tai nopeasti tarpeen mukaan. ==Kirjallisuutta== *Laitamäki, Johanna: Työhevosen merkityksen muutos Suomessa, teoksessa Laari 2009, Suomen maatalousmuseon vuosikirja, s. 33–53. Jyväskylä 2011. ISSN 1796-3990. Luokka:Hevostyypit | Työhevonen |
269931 | Microsoft TechNet on Microsoft Oy:n kehittäjä- ja alustayksikkö. Se tarjoaa uutisia, koulutusta, tuotetietoutta sekä hyötyohjelmia. Palvelu on suunnattu ohjelmistokehittäjille ja järjestelmäasiantuntijoille. TechNet -kirjastosta löytyy huomattava määrä yksityiskohtaista tietoa Microsoftin tuotteista kuten käyttöjärjestelmistä, tietokannoista, sovelluksista ja infrastruktuureista. TechNet sisältää myös ongelmanratkaisuosion, josta voi löytää ratkaisuja useisiin Windows -käyttöjärjestelmien ja tuotteiden ongelmatilanteisiin. Sysinternals on yritys, joka yhdistettiin TechNettiin jokin aika sitten, jotta pienien hyötyohjelmien tarjontaa voitiin laajentaa. == Aiheesta muualla == * Microsoft TechNet:n kotisivu * Microsoft TechNet kirjasto Luokka:Microsoft | Microsoft TechNet |
269932 | Gene Sharp (21. tammikuuta 1928 North Baltimore, Ohio, Yhdysvallat – 28. tammikuuta 2018 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen politiikan tutkija ja kirjailija, joka tutki väkivallatonta vastarintaa ja edisti sen käyttöä. Hän perusti vuonna 1983 Albert Einstein -instituutin. Hänelle myönnettiin Right Livelihood -palkinto väkivallattomuuden edistämisestä vuonna 2012. Sharpista tuli 1990-luvulla väkivallattoman vallankumouksen tiennäyttäjä. Hänen teesinsä on, että diktatuurit pysyvät pystyssä vain siksi, että diktatuurissa elävät ihmiset ovat apaattisia ja pelkäävät. Hän vastusti väkivallan käyttöä diktatuurista vapautumiseksi paitsi moraalisista syistä, etenkin siksi, että väkivalta on tehotonta, sillä sortajalla on yleensä aina ylivoima. Sharpin pamfletissa From Dictatorship to Democracy on paljon kopioitu liite, jossa luetellaan 198 autoritaarisen hallinnon vastustamisessa käyttökelpoista väkivallatonta taktiikkaa, kuten puheet, mielenosoitukset, julkilausumat, adressit. Teos ilmestyi alun perin 1994 oppaaksi Burman demokratia-aktivisteille. Listaa on sittemmin levitetty eri maissa ja sovellettu tietoisesti ja tietämättä esimerkiksi arabikevään aikana 2011. Sen jälkeen The New York Timesissa oli hänestä kaksi juttua, joissa hänen sanottiin vaikuttaneen useisiin tapahtumiin eri puolilla maailmaa, mutta myös syytettiin – aiheettomasti – yhteyksistä CIA:han. == Suomennetut teokset == * == Lähteet == == Dokumenttielokuva == * Ruaridh Arrow: How to Start a Revolution. Skotlanti, 2011. 85 min. ==Aiheesta muualla== * Albert Einstein -instituutin kotisivut * Gene Sharp: A Biographical Profile * Interview with New Internationalist * Interview with Peace Magazine Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat Luokka:Yhdysvaltalaiset politiikan tutkijat Luokka:Right Livelihood -palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 2018 kuolleet | Gene Sharp |
269933 | Isak Mikal (Mikkel) Saba (15. marraskuuta 1875 Uuniemi – 1. kesäkuuta 1921) oli norjalainen saamelainen opettaja ja poliitikko. Saba keräsi saamelaisten kansanperinnettä ja kertomuksia. Hän oli Ruijan työväenpuolueen edustaja Norjan suurkäräjillä vuosina 1906-1912\. Vuodesta 1916 hän toimi opettajana Vuoreijassa. Saba on ehkä kuuluisin siitä, että hän on sanoittanut saamelaisten kansallislaulun, Sámi soga lávlla eli Saamen suvun laulu. == Lähteet == Luokka:Vuonna 1875 syntyneet Luokka:Vuonna 1921 kuolleet Luokka:Norjalaiset saamelaispoliitikot Luokka:Saamelaiset opettajat | Isak Saba |
269934 | Microsoft Developer Network (lyh. MSDN) on osasto Microsoftilla ohjelmiston kehittäjille, tuottajille, tutkijoille sekä testaajille. Osaston tehtävänä on myös ylläpitää suhteita muiden yritysten ohjelmistokehitysosastoihin. == Aiheesta muualla == *MSDN Home page *MSDN Official Forums *MSDN Events *MSDN Beta search *MSDN Blogs *MSDN Magazine *MSDN Wiki beta Luokka:Microsoft | Microsoft Developer Network |
269942 | Suomen Varjoliitokerho ry on Suomen ensimmäinen pelkästään varjoliitoon keskittyvistä kerhoista. Se on perustettu vuonna 1991 ja aktiivisia lentäjiä kerhossa on noin 15. Kerho harjoittaa toimintaa kesäisin pääasiassa Joensuun ja Kiteen lentokentillä sekä talvella Pyhäselän jäällä. Rinnelentoa harrastetaan länsituulella Mustavaaralla sekä talvisin itätuulella Kolilla. == Aiheesta muualla == * Suomen varjoliitokerho Luokka:Suomalaiset ilmailukerhot | Suomen Varjoliitokerho |
269951 | Beta Ursae Minoris (β UMi / β Ursae Minoris) eli Kochab on Pienen karhun () tähdistön toiseksi kirkkain tähti. Sen näennäinen magnitudi on 2,1 ja se sijaitsee 16 asteen päässä Pohjantähdestä. Kochab on oranssi jättiläinen ja on 110 valovuoden etäisyydellä Maasta. Se on 130 kertaa Aurinkoa kirkkaampi ja sen pintalämpötila on noin neljätuhatta kelviniä. Sekä Kochab että sen naapuri Pherkad näkyvät paljain silmin. Aikavälillä 1500 eaa. – 500 jaa. nämä olivat Maan pohjoinen kaksoisnapatähti. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ollut yhtä tarkasti pohjoisessa kuin Pohjantähti nykyisin. Kochabia ja Pherkadia edeltävä napatähti on Thuban ja seuraava Pohjantähti. Napatähtien vaihtuminen johtuu Maan prekessioliikkeestä. Kochab-nimen alkuperää ei tunneta. Se on joskus liitetty heprean kielen tähteä tarkoittavaan sanaan. Nimi Kochab voi olla peräisin myös arabian kielen sanasta كب (al-kawkab), joka tarkoittaa tähteä. Luokka:K-spektriluokan jättiläiset | Beta Ursae Minoris |
269952 | Viron filharmoninen kamarikuoro eli Eesti Filharmoonia Kammerkoor (EFK) (engl. Estonian Philharmonic Chamber Choir) perustettiin vuonna 1981. Se on yksi maailman arvostetuimmista ja tunnetuimmista kuoroista. Kuoron perustaja Tõnu Kaljuste toimi sen taiteellisena johtajana ja ykkösjohtajana 20 vuotta. Vuosina 2001–2007 kuoron taiteellisena johtajana toimi brittiläinen Paul Hillier, vuosina 2008–2013 Daniel Reuss (s. 1961) ja vuodesta 2014 Kaspars Putniņš. Elokuussa 2021 johtajaksi palaa Tõnu Kaljaste. Kuoron ohjelmistoon kuuluu musiikkia gregoriaanisesta kirkkolaulusta nykypäivään ja orkesterisäestyksellisistä teoksista a cappella -sävellyksiin. Viron filharmoninen kamarikuoro on levyttänyt muun muassa virolaisten säveltäjien Arvo Pärtin ja Veljo Tormiksen kuoromusiikkia. Kuoro tekee säännöllisiä konserttimatkoja ulkomaille ja on esiintynyt toistamiseen arvostetuissa musiikkitapahtumissa kuten BBC Proms -festivaalilla Lontoossa kesällä 2005 ja syksyllä 2007, Salzburg Festspiele- ja Edinburghin festivaaleilla (2008). Vuosittain esiintymisiä kertyy 60–70. Kuoro on voittanut arvostetun Grammy- palkinnon v. 2006 sarjassa Paras kuorolevy (”Da Pacem”, Harmonia Mundi USA). Suomessa kuoro on vieraillut toistamiseen Siuntiossa Lux Musicae -festivaalilla. ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * Kuoron kotisivut * Daniel Reuss * Tõnu Kaljuste Luokka:Kuorot Luokka:Virolaiset yhtyeet | Viron filharmoninen kamarikuoro |
269962 | Pan American World Airways (yleinen kutsumanimi Pan Am) oli vuonna 1927 perustettu lentoyhtiö. Se oli Yhdysvaltojen merkittävin kansainvälisten lentojen lentäjä aina 1930-luvulta konkurssiinsa 1991 saakka. Yhtiön kaikkien koneiden nimet alkoivat sanalla Clipper. Samalla nimellä on tämän jälkeen toiminut kaksi halpalentoyhtiötä: ensimmäinen vuosina 1996–1998 ja toinen, joka lopetti toimintansa 2004. ==Historia== Pan Am aloitti vesitasoyhteytenä Key Westissä, Floridassa vuonna 1927, josta se laajensi toimintaansa Keski- ja Etelä-Amerikan reiteille 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. Vuonna 1937 Pan Am aloitti ensimmäisen reittilennon Eurooppaan. Lähes koko 1930-luvun ajan Pan Am käytti lähinnä Sikorsky S-40-, Sikorsky S-42- ja Martin M-130 -koneita. Vuoden 1939 alussa Pan Am hankki kuusi suurta pitkän matkan Boeing 314 -konetta. Toisen maailmansodan aikana suurin osa Pan Amin koneista otettiin armeijan käyttöön. Sodan jälkeen Pan Am uusi nopeasti laivastoaan hankkimalla nopeampia lentokoneita, kuten Boeing 377, Douglas DC-6 ja Lockheed Constellation -koneita. Sodan jälkeen aloitettiin ehkä Pan Amin kuuluisimmat lennot: Pan Amin lento 001 lähti San Franciscosta ja lensi maailman ympäri laskeutuen Honolulussa, Tokiossa, Hongkongissa, Bangkokissa, Kalkutassa, Delhissä, Beirutissa, Istanbulissa, Frankfurtissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Pan Amin lento 002 puolestaan kiersi maapallon itään päin. Lentoja lennettiin toisen maailmansodan jälkeen lähes 40 vuotta. Suuren kilpailun takia Pan Am alkoi investoida lentämisen uusiin innovaatioihin, kuten suihkumoottori- ja laajarunkolentokoneisiin sekä hankki Douglas DC-8 ja Boeing 707 -koneita. Boeing 707 -koneiden istuinjärjestystä muutettiin viidestä rinnakkaisesta istuimesta kuuteen Pan Amin painostuksesta. Atlantin ylittävä vuoro New Yorkista Pariisiin aloitettiin 26. lokakuuta 1958 Boeing 707 -koneella nimeltään Clipper America. Pan Am oli Boeing 747 -konetyypin ensimmäinen tilaaja: se tilasi 25 konetta huhtikuussa 1966. 15. tammikuuta 1970 Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Pat Nixon kastoi Pan Amin ensimmäisen 747-koneen Washingtonin Dullesin kansainvälisellä lentokentällä. Kastaminen tapahtui normaalista samppanjapullon rikkomisesta poiketen ruiskuttamalla punaista, valkoista ja sinistä vettä koneen päälle. Pan Am lensi ensimmäisen 747-vuoron illalla 21. tammikuuta 1970, kun Clipper Victor lensi New Yorkista Lontooseen. Vuoden 1973 energiakriisi nosti voimakkaasti lentoyhtiöiden kuluja. Yhtiö kärsi myös eräistä liittovaltion määräyksistä. Liikennerajoitusten vapautus vuonna 1979 salli Pan Amin ryhtyä kilpailemaan myös kotimaanliikenteestä Yhdysvalloissa, minkä se teki ostamalla National Airlines -yhtiön tarjouskilvassa vuonna 1980. Yhtiöstä maksettu ylihinta pakotti Pan Amin karsimaan toimintojaan, minkä se teki myymällä koko Tyynenmeren toimintonsa United Airlinesille vuonna 1985. Persianlahden sota elokuussa 1990 vähensi merkittävästi Atlantin ylilentoja, ja Pan Am joutui myymään merkittävimmän reittinsä Lontoon Heathrowiin United Airlinesille, jolloin sille jäi vain kaksi päivittäistä lentoa Lontoon Gatwickiin. Yhtiö julistettiin konkurssiin tammikuussa 1991. Delta Air Lines osti yhtiön toiminnot ja rahoitti tappiollista yhtiötä loppuvuoden, kunnes viimeiset toiminnot lopetettiin 4. joulukuuta 1991. ==Laivasto== Pan Amin laivasto maaliskuussa 1990 Konetyyppi Laivastossa Tilauksessa Matkustajia F C Y Total Airbus A300-B4 12 — — 24 230 254 Airbus A310-200 7 — — 18 207 225 Airbus A310-300 12 — 12 30 154 196 Boeing 727–200 91 - — 14 131 145 Boeing 737–200 5 — — 21 95 116 Boeing 747–100 18 — 39 52 286 377 Boeing 747-200B 7 — 21 44 347 412 Total 152 9 ==Onnettomuudet ja terrori-iskut== Vuoteen 1990 mennessä kootuissa tilastoissa Pan Am oli suurista amerikkalaisyhtiöistä eniten kuolemia aiheuttanut – 3,35 kuolemaa miljoonaa aikataulun mukaista lentoa kohden. Onnettomuuksista neljä oli aiheutunut terrorismista. Yhtiön toiminnan aikana sen lentokoneet olivat osallisena kaikkiaan 75 onnettomuudessa. Ensimmäinen tapahtui 16. heinäkuuta 1932, kun Ford Trimotor törmäsi vuorenrinteeseen Vitacurassa, Chilessä. Kaikki yhdeksän koneessa ollutta menehtyi. * 27. maaliskuuta 1977 Pan Am oli osallisena historian pahimmassa lento-onnettomuudessa Teneriffalla, kun KLM:n Boeing 747 törmäsi nousukiitonsa aikana kentällä rullaavaan Pan Amin Boeing 747 Clipper Victoriin. Turma vaati 583 kuolonuhria, joista 335 oli Pan Amin koneessa. * Vuonna 1986 Pan Amin lento 73, Boeing 747 Clipper Empress of the Seas, kaapattiin Pakistanissa, mikä johti 140 matkustajan kuolemaan tai loukkaantumiseen. * Vuonna 1988 Pan Amin lento 103, Boeing 747-121 Clipper Maid of the Seas, räjäytettiin Skotlannin yllä Lockerbiessa, mikä vaati 270 kuolonuhria. ==Katso myös== *Pan Am Building ==Lähteet== == Aiheesta muualla == *Pan Amin historiikki *Tv-sarja Pan Amin vaiheista on myös muodin ajankuvaa Luokka:Entiset yhdysvaltalaiset lentoyhtiöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit *[F]: Ensimmäinen luokka *[C]: Clipper-luokka *[Y]: Economy-luokka | Pan Am |
269973 | Boffaus (myös bofferointi) on miekkailua boffereilla eli pehmustetuilla miekoilla, kilvillä, keihäillä ja muilla keskiaikaisilla asetyypeillä. Boffaus on oma lajinsa, jota harrastetaan sellaisenaan ympäri Suomea ja maailmaa. Sitä käytetään yleisesti myös liveroolipeleissä mallintamaan miekkataisteluita. Boffauksen suosio on kasvamassa Suomessa koko ajan. Boffausta harrastetaan kaksintaisteluina, pienissä ryhmissä ja suurina taisteluina erityisesti vuotuisissa Sotahuuto-tapahtumissa. ==Varusteet== Boffaus on lajina turvallinen, jos käytetyt bofferiaseet on tehty tarkoin turvallisten ohjeiden mukaiseksi. Aseiden pehmustamisen lähtökohtana on se, että lajin harrastaja ei tarvitse erillisiä suojavarusteita aloittaakseen. Kypärän käyttö on kuitenkin suositeltavaa, samoin alasuojien. Yleisiä turvallisuusohjeita asetta tehdessä on, että runkoputki ei saa katketessaan sälöytyä teräväksi. Runkoputken pitää myös mieluummin taipua tai katketa kuin rikkoa ihmisen luita. Yleisin käytetty runkomateriaali on PVC-muoviputki. Aseen tulee olla pehmustettu vähintään 15 mm paksulla putkieristeellä kauttaaltaan, kädensijaa lukuun ottamatta. Ne osat joilla on tarkoitus osua vastustajaan tai yleensä kuvaavat aseen teriä tai vaikuttavia osia, on pehmustettava vähintään 23 mm kerroksella solumuovia, joskin suositus on käyttää paksumpaa 15 mm pehmustetta, jolloin terien pehmusteena on 15 mm + 15 mm eristeet. Aseen runkoputki ei saa tuntua mistään kohtaa pehmusteen läpi asetta sormin tunnusteltaessa. Erityisesti aseen kärkien on oltava hyvin pehmustettu. Pistokärki ei saa mahtua kokonaisuudessaan silmäkuoppaan. Aseilla joilla on tarkoitus tehdä pistoja, tulee olla pehmustettu pistokärki jossa on aseen koosta riippuen vaahtomuovia pehmusteena. Miekan pistokärjessä vaahtomuovia tulee olla 5–10 cm keihäässä 15–40 cm. Ulkonäkösyistä sekä pehmustevaurioiden vähentämiseksi aseet päällystetään yleensä ilmastointiteipillä. ==Säännöt== Eri bofferiryhmissä on hieman erilaisia sääntöjä osumien laskemisen suhteen. Joissakin ryhmissä päähän lyöminen on kokonaan kielletty, mutta useimmissa pääosumat sallitaan. Tämän katsotaan lisäävän lajin turvallisuutta, kun päätä opetellaan aktiivisesti suojaamaan. Jotkut ryhmät jättävät sormiosumat laskematta. Yleisesti vakiintuneiden sääntöjen mukaan osuma päähän tai keskivartaloon on tappava. Myös molempien käsien tai jalkojen menettämisestä seuraa kuolema. Mikäli osuma tulee raajaan, ei raajaa saa tämän jälkeen käyttää. Esimerkiksi jalkaan tulleen osuman jälkeen jalalle ei saa laskea painoa, vaan haavoittuneen tulee joko käydä taistelemaan polvilleen tai hyppiä toisella jalalla. Käteen tulleen osuman jälkeen aseen saa nopeasti vaihtaa terveeseen käteen, jonka jälkeen haavoittunutta kättä ei saa käyttää. Harrastus ei pyri simuloimaan realistista taistelua, vaan on itsenäinen pehmustetuilla aseilla käytävä laji. Näin ollen kivun näytteleminen ei kuulu asiaan; myöskään verenhukkaa tai osumien vakavuutta ei arvioida, ainoastaan kevytkin osuma on aina hyväksyttävä. Kevyidenkin osumien laskeminen perustuu siihen, että lajilla ei ole yleisiä suojavarustevaatimuksia ja siten hyväksyttävän osuman kovuuden määrittäminen voisi aiheuttaa helposti ei-toivottavaa kovaa lyömistä. Boffaus on ennen kaikkea tekniikka-, ei voimalaji. Boffauksessa käytetään toisinaan haarniskoita. Yleensä haarniskat antavat suojaamaansa osumakohtaan yhden panssaripisteen. Osuma tähän kohtaan vie panssaripisteen ja vasta seuraava osuma samaan osumakohtaan aiheuttaa vahinkoa. Haarniskoiden tyylin ja materiaalin tulee olla jossain määrin keskiaikaista haarniskaa muistuttavia. Tyypillisin boffauksessa käytetty haarniska on rengaspanssari. Yleisesti ottaen eri haarniskatyypeillä on vakiintuneet vaatimukset siitä, mikä hyväksytään panssaripisteen arvoiseksi suojaksi. ==Harrastaminen Suomessa== Suomessa on noin 40–60 ryhmää, jotka boffaavat enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ryhmiä on lähes jokaisessa suuremmassa kaupungissa. Lisäksi boffausta harrastetaan erilaisilla treenileireillä ja taistelutapahtumissa. Suomalaisten boffaustapahtumien kalenteri löytyy SotahuutoWikistä. Lisäksi ryhmät järjestävät vuosittain lukuisia suljettuja treenitapahtumia, ja suomalaiset ovat osallistuneet satunnaisesti Virossa käytäviin bofferitaistelutapahtumiin. Myös jotkut seurakunnat ovat järjestäneet nuoremmille harrastajille boffauskerhoja. Boffauksen vuosittainen päätapahtuma on Sotahuuto. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja on kerännyt vuosi vuodelta enemmän osallistujia, yltäen vuonna 2009 jo noin 600:aan. Sotahuudossa kaksi tai useampaa armeijaa taistelevat suuria kenttä- ja metsätaisteluita kokonaisen viikonlopun ajan. Vuoteen 2006 mennessä Suomen suurimman boffaustapahtuman Sotahuuto 2006 tilastojen perusteella harrastajien keski-ikä oli 18,9 vuotta. Naisten osuus harrastajista on noin 10 %. Yleisesti boffausharrastukselle ei ole määritelty ikärajaa. Sotahuudossa se on kuitenkin 15 vuotta ja sitä myöten useimmissa muissa tapahtumissa. Treenileireillä ikärajat ovat olleet joustavampia, samoin kuin ryhmien omissa boffausharjoituksissa. Viikkotreenien ikäraja on täysin ryhmästä riippuvainen, mutta harvemmissa treeneissä on nähty alle 12–13-vuotiaita. Yleisesti ottaen kysymys on kuitenkin treenaajien kypsyydestä ja koosta eikä niinkään iästä. ==Boffaus ulkomailla== Tyypillisesti muualla maailmassa boffaus liitetään voimakkaammin liveroolipelaamiseen kuin Suomessa, missä lajit ovat voimakkaasti eriytyneet. Myös ase- ja taistelusäännöissä on suurta vaihtelua maittain ja ryhmittäin. Boffaus Yhdysvalloissa muistuttaa varusteiltaan suomalaista. Useissa Euroopan maissa sen yhteys liveroolipeleihin on erityisen vahva ja eurooppalaiset bofferiaseet eroavat materiaaleiltaan ja tyyliltään suomalaisista. lasikuiturunko ja lateksipäällyste ovat yleisiä Euroopassa kun taas Yhdysvalloissa PVC-runko ja ilmastointiteippipäällyste ovat yleisempiä. == Lähteet == ==Aiheesta muualla== *Sotahuuto-tapahtuman kotisivut *Suomalaisten bofferiseurojen yhteystietoja *Suomen suurimman boffaustapahtuman "Sotahuudon" oma Wiki Luokka:Miekkailu Luokka:Kamppailulajit Luokka:Live-roolipelaaminen | Boffaus |
269988 | thumb|Venetsian biennaalin pääsisäänkäynti Giardinissa vuonna 2005. Venetsian biennaali (, suomeksi myös Venetsian taidebiennaali) on merkittävä kansainvälinen nykytaidenäyttely. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi (parittomina vuosina) Venetsiassa Italiassa. Venetsian elokuvajuhlat ovat osa biennaalia, samoin vuodesta 1980 järjestetty Venetsian arkkitehtuuribiennaali, joka järjestetään parillisina vuosina. Biennaalin kävijämääräksi on vakiintunut noin puoli miljoonaa vierailijaa. 58:s Venetsian biennaali järjestettiin 11. toukokuuta – 24. marraskuuta 2019, ja sen pääkuraattorina toimi Ralph Rugoff. Vuoden 2021 biennaali siirrettiin järjestettäväksi vuonna 2022 COVID-19-pandemian vuoksi. Suomen osallistumisesta Venetsian biennaaliin vastaa Frame Contemporary Art Finland. == Historia == === Alku === Venetsian kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 1893 perustettiin ”kansallinen taiteellinen näyttely”, joka pidettäisiin Savoijin (eli Italian) kuninkaan Umberto I:n ja hänen vaimonsa Margheritan hopeahääpäivän kunniaksi. Näyttelyn suunnitteluun osallistui Venetsian silloinen pormestari Riccardo Selvatico menestyksellisesti. Biennaalin järjestämiseen saatiin vaikutteita Münchenin Secession-taideryhmistä. Mukaan päätettiin kutsua merkittävimpiä ulkomaisia ja italialaisia taiteilijoita sekä sallia mukaan myös kutsumattomien italialaisten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien teoksia. Ensimmäinen näyttely järjestettiin vuonna 1895, jolloin siihen osallistui taiteilijoita 15 maasta. Ensimmäisessä "Venetsian kaupungin kansainvälisessä taidenäyttelyssä" kävi yli 200 000 vierailijaa. Se nimettiin myöhemmin biennaaliksi, koska se järjestettiin joka toinen vuosi. Siitä lähtien biennaali on järjestetty lähes säännöllisesti joka toinen vuosi maailmansotien aiheuttamia katkoksia lukuun ottamatta. Ensimmäisenä vuonna jaettiin kaksi ensimmäistä palkintoa. Näyttelyn skandaalin aiheutti Giacomo Grosson maalaus Korkein tapaaminen, jossa kuvattiin kuollut mies arkussa, jonka ympärillä oli neljä alastonta naishahmoa. Se voitti kuitenkin yleisöäänestyksen, mikä herätti vielä suuremman kohun. === Toisen maailmansodan jälkeinen aika === Vuoden 1974 näyttely omistettiin kokonaan Chilelle kulttuurisena protestina diktaattori Augusto Pinochetin vallankaappaukselle. == Näyttelypaikat == Biennaalin historiallinen pääpaikka on Giardini di Castello, puisto Venetsian keskustan läheisyydessä. Siellä sijaitsee 29 eri maiden rakentamaa ja omistamaa näyttelypaviljonkia, jotka edustavat yleensä kansallisromanttisia tai modernistisia tyylisuuntia eri ajoilta. Myös Italian paviljonki sijaitsee Giardinissa. Toinen keskeinen näyttelypaikka on vuodesta 1980 biennaalikäytössä ollut vanha telakka-alue Arsenale. Biennaali on levittäytynyt vähitellen eri puolille kaupunkia kirkkoihin, gallerioihin, palatseihin, aukioille ja muualle ulkotiloihin. Nämä rinnakkaistapahtumat keräävät varsinaisen näyttelyn lisäksi myös paljon kävijöitä. Biennaalin aikana järjestetään kaupungin taidemuseoissa tavallisesti useita muita taidenäyttelyitä ja -tapahtumia. == Suomi Venetsiassa == Ensimmäiset biennaaleissa mukana olleet suomalaistaiteilijat olivat Keski-Euroopassa tai Italiassa työskennelleitä taiteilijoita, jotka saivat tiedon näyttelystä taiteilijaystäviltään ja saattoivat esiintyä eri maista olevien taiteilijoiden joukossa riippuen siitä, missä maassa he työskentelivät. He eivät siis edustaneet Suomen suurruhtinaskuntaa biennaaleissa. Akseli Gallen-Kallelalla oli biennaalissa oma sali vuonna 1914. Virallisesti ja säännöllisesti Suomen osallistuminen alkoi vasta vuonna 1954, jolloin taiteilijavalinnat teki Suomen Taideakatemia. Näyttelyssä oli esillä Wäinö Aaltosen ja Tyko Sallisen teoksia. Wäinö Aaltosen osallistumista Venetsian biennaaliin oli harkittu jo aiemmin 1930- ja 1940-luvulla. Myös Suomen omasta paviljongista biennaalissa haaveiltiin 1930-luvulla. Alvar Aalto suunnitteli Suomelle puurakenteisen paviljongin, jota kutsutaan nimellä Aalto-paviljonki, ja joka valmistui vuonna 1956. Ensimmäisessä Aalto-paviljongissa pidetyssä näyttelyssä oli esillä Helene Schjerfbeckin teoksia. Vuodesta 1962 lähtien vuoteen 2009 Suomi esittäytyi yhteispohjoismaisessa Sverre Fehnin suunnittelemassa paviljongissa Ruotsin ja Norjan kanssa. Vuonna 2011 siirryttiin vuorottelujärjestelmään. Pohjoismaisessa paviljongissa nähtiin vuonna 2011 Ruotsin näyttely, vuonna 2013 Suomen ja vuonna 2015 Norjan näyttely. Yhteisnäyttelyihin palataan jälleen vuonna 2017, jolloin Pohjoismaisen paviljongin kuraattorina toimii ruotsalainen Mats Sjernstedt. Suomi eroaakin biennaalissa esittäytyvistä muista maista siten, että sillä on nykyään mahdollisuus esittää teoksia kahdessa kansallisessa paviljongissa: sekä Aalto-paviljongissa että Pohjoismaisessa paviljongissa. Vuonna 2017 Suomea biennaalissa ja Aalto- paviljongissa edustavat Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors. Näyttelyn kuratoi hollantilainen De Hallen Haarlem -museon kuraattori Xander Karskens. === Aalto-paviljonki === Suomen paviljonki oli Alvar Aallon ensimmäinen Italiaan toteutettu työ, ja se oli tarkoitettu alun perin väliaikaiseksi rakennelmaksi. Paviljonkia ei kuitenkaan purettu näyttelyn jälkeen. Vuodesta 1962 vuoteen 2007 asti Suomen paviljonkia vuokrattiin Islannille, Argentiinalle ja Portugalille. Vuonna 2007 paviljongissa esittäytyi jälleen suomalainen taiteilija, Maaria Wirkkala. Siitä lähtien Aalto-paviljonki on ollut jälleen Suomen näyttelykäytössä. === Pohjoismainen paviljonki === Biennaalihistoriansa aikana Suomi on ollut kuitenkin useammin esillä Pohjoismaisessa paviljongissa kuin Aalto-paviljongissa. Vuonna 1962 valmistuneen Pohjoismaisen paviljongin suunnitteli norjalainen Sverre Fehn, ja suunnittelu järjestettiin kutsukilpailuna vuonna 1958. Betonirakenteinen paviljonki sijaitsee keskeisellä paikalla Giardini-näyttelypuistossa ja rakennus suunniteltiin ympäröivän puiston ja kasvillisuuden ehdoilla. == Suomalaiset taiteilijat Venetsian biennaalin Aalto-paviljongissa ja Pohjoismaisessa paviljongissa == Vuosi Aalto-paviljonki Pohjoismainen paviljonki muuta 1970 Juhani Linnovaara 1972 Harry Kivijärvi, Pentti Lumikangas 1974 1976 Mikko Jalavisto, Tapio Junno, Kimmo Kaivanto, Ulla Rantanen 1978 Olavi Lanu 1980 Matti Kujasalo 1982 Juhana Blomstedt 1984 Kain Tapper, Carl-Erik Ström 1986 Olli Lyytikäinen, Silja Rantanen, Osmo Valtonen 1988 Jukka Mäkelä 1990 Kari Cavén 1993 Jussi Niva 1995 Nina Roos 1997 Marianna Uutinen 1999 Eija-Liisa Ahtila 2001 Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen 2003 Liisa Lounila 2005 Päänäyttelyssä Eija-Liisa Ahtila 2007 Maaria Wirkkala Adel Abidin 2009 Jussi Kivi Jani Leinonen 2011 Vesa-Pekka Rannikko 2013 Antti Laitinen Terike Haapoja 2015 IC-98 2017 Erkka Nissinen ja Nathaniel Mellors 2019 Miracle Workers Collective (Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Sonya Lindfors, Outi Pieski, Leena Pukki, Martta Tuomaala, Lorenzo Sandoval, Christopher L. Thomas, Suvi West, Giovanna Esposito Yussif, Christopher Wessels, Bonaventure Soh Bejeng Ndikung) 2022 Pilvi Takala 2024 Pia Lindman, Vidha Saumya ja Jenni-Juulia Wallinheimo- Heimonen == Katso myös == * Luettelo suurista kansainvälisistä nykytaiteen näyttelyistä == Lähteet == * La Biennale di Venezia – sito ufficiale * XLII Esposizione Internationale d´Arte la Biennale di Venezia, 1988, ISBN 88-208-0346-1 * Frame Contemporary Art Finland: Venetsian biennaali === Viitteet === == Aiheesta muualla == Luokka:Venetsia Luokka:Taidenäyttelyt Luokka:Italian tapahtumat | Venetsian biennaali |
270000 | Mikko Mallikas () on ruotsalaisen Gunilla Bergströmin kirjoittamien lastenkirjojen päähenkilö. Suuren osan sarjan kirjoista suomensi lastenkirjailija Kaija Pakkanen, yhden hänen tyttärensä Outi Pakkanen, ja muutamia kirjoja Sanna Uimonen. Kirjojen pohjalta on tehty myös animaatiosarjoja, elokuva, näytelmiä ja musiikkia. Vuosina 1979–1994 valmistui ensimmäinen animaatiosarja, jota on esitetty Suomen televisiossakin. Vuonna 2012 valmistui uusi animaatiosarja. Vuonna 2013 valmistui animaatioelokuva Hokkus Pokkus Mikko Mallikas. == Suomennoksia == * Mikko Mallikas rakentaa helikopterin. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1581-8 * Mikko Mallikas panee töpinäksi. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1582-6 * Mikko Mallikas on oikukas. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin & Göös, 1977. ISBN 951-35-1580-X * Mikko Mallikas saa kaverin. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1979. ISBN 951-35-1942-2 * Mikko Mallikas ja Mulperi. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1979. ISBN 951-35-1941-4. * Mikko Mallikas punoo juonia. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1979. ISBN 951-35-1944-9. * Tappelupukari Mikko Mallikas. Weilin+Göös, 1979. ISBN 951-35-1943-0 * Mikko Mallikas on rohkea. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1982. ISBN 951-35-2578-3 * Mikko Mallikas, pelkäätkö kummituksia? Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2968-1 * Mikko Mallikas menee kouluun. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2853-7. * Mikko Mallikas ja Milla. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3538-X * Mikko Mallikas tulee iloiseksi. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1985. ISBN 951-35-3292-5 * Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-4071-5. * Pelkkiä solmuja, Mikko Mallikas. Suomentanut Kaija Pakkanen. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4437-0. * Hokkus pokkus, Mikko Mallikas. Suomentanut Kaija Pakkannen. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4349-8 * Mikko Mallikas, isän apuri. Suomentanut Kaija Pakkanen. Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3530-8. * Milla ja hyvä yö. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0020-0 * Mikko Mallikkaan syntymäpäiväyllätys. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1993. ISBN 951-31-0229-7 * Mikko Mallikas on rehellinen. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1993. ISBN 951-31-0153-3 * Milla haluaa leikkiä. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1993. ISBN 951-31-0168-1 * Mikko Mallikas tulee iloiseksi. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0395-1 * Mikko Mallikas lapsenvahtina. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0154-1 * Milla karkkisotasilla. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1994. ISBN 951-31-0350-1 * Enkä! Mikko Mallikas sanoo. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0489-3 * Mikko Mallikas panee töpinäksi. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0894-5 * Mikko Mallikas saa kaverin. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi , 1996. ISBN 951-31-0761-2. * Lennä, sanoi Mikko Mallikas. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1055-9 * Mikko Mallikas on oikukas. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 1997. ISBN 951-31-1010-9 * Näkymätöntä, Mikko Mallikas! Suomentanut Outi Pakkanen. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1309-4 * Mikko Mallikas rakentaa helikopterin. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2418-5 * Mikko Mallikas ihmettelee. Suomentanut Sanna Uimonen. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2536-X * Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen. Suomentanut Sanna Uimonen. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3555-1 * Mikko Mallikas on kuningas. Suomentanut Sanna Uimonen. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6642-7 * Mikko Mallikkaan parhaat tarinat. Suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-7992-2 ==Kirjallisuutta== * ==Lähteet== ==Aiheesta muualla== * * Bok-Makaren: Alfons Åberg. Luokka:Kuvitteelliset lapset Luokka:Ruotsalaiset lastenkirjat | Mikko Mallikas |
Subsets and Splits